Metsämatkailu

Pääsivu

Ajankohtaista
Lyhyesti
Metsäkeskustelu
Metsäluonto
Metsämatkailu
Metsän antimet
Metsänhoitoyhdistykset
Metsäsuunnittelu
Metsätapahtumat
Metsätiet
Metsätilanomistajat
Metsävakuutus
Metsäverotus
Metsävisa
Nimitykset
Näkökulma
Pakina
Puuenergia
Puukauppa
Puunjalostus
Viranomaistoiminto

Satakunnassa on syksyn aikana tehty jo reilut 20 luonnonarvokauppasopimusta. Sopimuskohteet ovat olleet enimmäkseen runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, mutta joukossa on myös muutama lehto, maankohoamisrannikon metsä, tulvametsä ja puustoinen perinneympäristö.

Satakunnassa tyypillisimmät luonnonarvokaupan kohteet ovat olleet vanhoja metsiä. Tällä alueelta löytyy vanhoja järeitä lehtipuita ja lahopuuta.

Yhteensä noin 130 satakuntalaista maanomistajaa on tarjonnut luonnonarvokauppaan tähän mennessä noin 1300 hehtaaria luontokohteita. Maanomistajien runsas mielenkiinto asiaan on ollut positiivinen yllätys. Ilman maanomistajien tarjouksia ei luonnonarvokauppa ja vapaaehtoinen suojelu olisi lähtenyt liikkeelle näin hyvin. Myös monet metsäalan ammattilaiset ovat olleet mukana luomassa uutta suojelukeinoa. Kaikki tuki on ollut tarpeen ja auttanut positiivisen ilmapiirin luomisessa.
Noin puolelle tarjotuista alueista on tähän mennessä tehty maastokäynti. Loput maastokäynneistä jäänevät ensi kevääseen. Tänä vuonna ensimmäiset maastokäynnit tehtiin vasta heinäkuussa, mutta ensi vuonna päästään maastoon heti lumien sulettua, joten tarjouksia ehditään käsitellä enemmän. Maanomistajien ilmoitukset ovat kansiossa ja niitä arvioidaan saapumisjärjestyksessä.
Tämän vuoden rahat tulevat käytetyksi jo arvioituihin kohteisiin, ensi vuonna on taas käytössä yhteensä 400 000 €kohteiden korvauksiin. Keskihinta on ollut 175 € hehtaaria kohti vuodessa, joten yhteensä tänä vuonna suojellaan reilut 200 hehtaaria metsää 10 vuodeksi. Muutaman maanomistajan kanssa on sovittu lahopuun tuottamisesta kohteella. Kohteita kannattaa edelleen ilmoittaa lisää, erityisesti korvet ja harjujen etelärinteet kiinnostavat.
Luonnonarvokauppa on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman kokeiluhanke, jolla testataan vapaaehtoisuuteen ja määräaikaisuuteen perustuvaa luonnonsuojelua. Metsien monimuotoisuus on vähentynyt metsissämme. Merkkejä tästä ovat esimerkiksi lahopuuston ja järeiden lehtipuiden väheneminen. Erilaiset lahopuut ja järeät lehtipuut ovat monien uhanalaisten lajien elinympäristöä. Monet näistä uhanalaisista lajeista ovat vieraita lajeja luonnossa liikkuville retkeilijöille, mutta ovat tärkeitä ravintoketjujen alkupään eliöitä ja niillä on merkitystä sitä kautta monille suurillekin eliöille.

Itävalla jylhät alppimaisemat hivelevät silmää. Luonnonarvokauppoja Itävallassa tehdään 20 vuodeksi ja niitä on tehty jo kahdeksan vuoden ajan.

Itävallassa jo tuhansia hehtaareita suojeltu vapaaehtoisesti

Suomen ensimmäiset luonnonarvokauppasopimukset on tehty tänä vuonna, mutta Itävallassa on vapaaehtoisia ja määräaikaisia sopimuksia tehty jo vuodesta 1995 lähtien. Vapaaehtoisen suojelun piirissä Itävallassa on yhteensä jo yli 8000 hehtaaria. Kävimme tutustumassa syksyllä Itävallan malliin. Siellä sopimukset tehdään 20 vuodeksi ja korvaus maksetaan vuosittain. Meillä sopimukset on tehty 10 vuodeksi ja korvaus maksetaan yhdellä kertaa. Jatkossa harkitsemme Suomessakin yli 10 vuoden sopimuksia.
Itävallassa maanomistajat ovat olleet tyytyväisiä vapaaehtoiseen suojelutoimintaan. Maassa ei enää ole täysin luonnontilaisia metsiä, vaan lähes kaikkialla ihmistoiminta on vaikuttanut metsien rakenteeseen. Suojelu- ja tutkimusalueiden hankkiminen on koettu tärkeäksi tehtäväksi. Metsät ovat suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa ja tilojen keksikoko on noin 17 hehtaaria. Tämä on vaikeuttanut metsien suojelua ja monilla maanomistajilla on negatiivisia kokemuksia aiemmista suojeluohjelmista, kuten Natura 2000:sta, jossa maanomistajan mielipiteitä ei oltu kuunneltu tarpeeksi.

Onnistuneen Itävallan matkan järjesti tutkija Pekka Kauppi ja mukana oli metsäkeskuksen, maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön edustajia, jotka työskentelevät Metso-ohjelman parissa. Yhteensä Suomesta oli matkalla mukana 7 henkeä.
Esimerkki Itävallan eräältä Itävallan luonnonarvokaupan kohteelta. Kohteet tarkistetaan siellä vuosittain, samoin korvaus maksetaan vain vuodeksi kerralla.	Itävallasta luonnonarvokauppaan soveltuvia eksoottisia luontokohteita löytyy paljon. Kohteiden etsinnässä metsänomistajapuolen edustajat ovat Itävallassa aktiivisesti mukana.

Leena Gustafsson
Esittelijä
Lounais-Suomen metsäkeskus

Itävallasta haettiin vertailupohjaa luonnonarvokauppaan

Matkalla Saarenmaan metsiin ja metsätalouteen

Ylös

Lännen metsätaito järjesti retkeilyn Viron Saarenmaalle lokakuun alussa. Reilu 30 hengen osallistujajoukko koostui erilaisista metsäosaajista ja -omistajista. Saarenmaan metsätalouteen saimme tutustua Saarenmaan päämetsänhoitajan, Toivo Vaharin, asiantuntevalla opastuksella.

Oikealla hoidettu ja vasemmalla hoitamaton metsäpalsta. Tiedonjako metsänomistajille on tärkeää, havainnollistaa Metsänhoitoyhdistys Lounametsän toiminnanjohtaja Henri Tasanen.

Saarenmaa on Viron länsirannikolla sijaitseva, hieman alle 40 000 asukkaan saari. Saaren pinta-ala on 2 922 neliökilometriä ja siitä yli puolet on metsämaata. Metsämaaksi saarella lasketaan myös pääasiassa katajaa kasvavat puuniityt, jotka ovat saarelle varsin tyypillisiä.
Metsänalus muodostuu liuskekivestä, jonka päällä on ohut, mutta meidän maaperäämme verrattuna ravinteikas maakerros. Saarenmaa on pinnanmuodoiltaan hyvin tasainen korkeimman kohdan ollessa vain 54 m meren pinnan yläpuolella. Ilmasto on saarella leuto ja merellinen. Meren läheisyydestä muistuttaa usein hyvin tuulinen sää.

Uudistusalojen hoidosta huolehditaan myös Saarenmaalla. Istutustaimikkoa ihailemassa Punkalaitumen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jorma Heikkilä.

Metsälehti Luston vakituinen avustaja, pakinoitsija ja Metsätalousyrittäjä Jarmo Sirola tekisi jo harvennuksen tässä metsikössä.

Metsätilat pirstoutuneita

Saarenmaan maakunnan 166 000 metsähehtaarista 40 prosenttia kuuluu erilaisen suojelun piiriin. Loput 60 prosenttia jakaantuu valtion ja yksityisten metsänomistajien välille siten, että valtion omistuksessa on metsää noin 17 000 hehtaaria ja yksityisillä noin 80 000 hehtaaria.
Metsien palauttaminen neuvostovallan aikaisilta kolhoositiloilta yksityisomistukseen on Toivo Vaharin mukaan osittain edelleen kesken. Omistus on pirstoutunutta, sillä tilan lohkot sijaitsevat usein erillään toisistaan ja keskimääräinen tilakokokin on vain 2,7 hehtaaria. Metsien käyttöä koskee Virossa meidän jokamiehenoikeuksiamme vastaavat säännöt, joten metsissä saa vapaasti marjastaa, sienestää, retkeillä ja muuten virkistäytyä.

Kuusivaltaisia metsiä vähän

Yksityismetsien hoidossa on Saarenmaalla Vaharin mukaan vielä paljon kehittämisen varaa ja luulenpa että kaikki meistä paikalla olleista voivat yhtyä väitteeseen. Yksityisten omistamasta metsäalasta noin puolet on Vaharin mukaan varsinaista talousmetsää. Saarenmaan metsät ovat pääasiassa sekametsää ja puulajistoltaan suomalaisessa mittakaavassa varsin rikkaita. Mäntyvaltaisia on lähes 60 prosenttia metsistä ja koivuvaltaisia 20 prosenttia. Tämän lisäksi osa metsistä on tammi-, haapa-, saarni- tai leppävaltaisia. Kuusivaltaisten metsien osuus on ainoastaan 7 prosenttia.
Rehevilläkin mailla, siellä missä Suomessa kasvatettaisiin kuusta, kasvaa Saarenmaalla paksuoksaista, huonolaatuista mäntyä. Uudistamispuulajia valittaessakaan kuusta ei ilmeisesti pidetä kovin usein harkitsemisen arvoisena vaihtoehtona. Asia antoi suomalaisille metsäosaajille paljon ajattelemisen aihetta ja herätti keskustelua.
Päämetsänhoitaja Vahar totesi, että kuusen istuttamista yksinkertaisesti vierastetaan niillä aloilla, joilla se ei kasva uudistamishetkellä. Eräänä tärkeänä syynä kuusen vähäisyyteen on saaren tuulisuus ja ohut maakerros, minkä vuoksi kuusi ei pinnanmyötäisen juuristonsa ansiosta sovellu Saarenmaalle kovin hyvin. Tuntui myös siltä, että kuusta arvostetaan Saarenmaalla lähinnä monimuotoisuuden takia, ei niinkään kuusen viljelyn taloudellisen kannattavuuden takia.

Saarella vain yksi harvesteri

Vuonna 2002 kokonaishakkuumäärä oli 157 000 kuutiometriä, josta meni vientiin 120 000 kuutiota. Vientipuusta valtaosa kuljetetaan meriteitse Ruotsiin. Keskimääräinen hakkuusaanto on kuorettomana 140 -150 kuutiota hehtaarilta. Puutavarasta pääosa on kuitupuuta, tukkipuuosuuden ollessa vain noin 30 prosenttia.
Raakapuun hinnasta esimerkkinä koivun puutavaralajien hinnat; Koivutukista maksetaan n. 40 ?/ m3 ja koivukuitupuusta noin 21 ?/ m3. Hakkuista toteutetaan suurin osa metsurihakkuina, sillä saarella on vain yksi harvesteri. Korjuun yhteydessä melko säännöllisesti kerätään oksat talteen energiapuuksi. Jonkin verran oksia levitetään myös ajourille korjuun helpottamiseksi, sillä Saarenmaalla maa ei joka talvi jäädy lainkaan.

Metsät uudistetaan tiheään

Kuten Suomessa, myös Virossa metsä on hakkuun jälkeen lain mukaan uudistettava. Uudistaminen on Virossa suhteellisen kallista. Uudistamiskustannus käytettäessä äestystä ja istutusta tai kylvöä maksaa noin 1000 euroa hehtaarilta. Kylvöaloilla käytetään Saarenmaalla suuria kylvötiheyksiä, 5000 - 6000 kylvökohtaa/ ha. Myös istutustiheys on selvästi suurempi kuin Suomessa.
Vuosittain istutetaan 254 hehtaaria. Istuttaminen tapahtuu paljasjuurisilla taimilla perinteisesti kangella ns. kiilaistutuksena. Pottiputket ovat tulossa käyttöön lähitulevaisuudessa. Valtio antaa Saarenmaalla uudistamisessa tukea vain maanmuokkaukseen, mikä tarkoittaa lähes aina äestystä, sekä pellonmetsitykseen. Pystykarsintaa on harjoitettu vain kokeilumielessä, mutta Vaharin mukaan se on lisääntymässä.

Haasteena kannattavampi metsätalous

Suurimmiksi metsänhoidon ongelmiksi Vahar nimesi kuivuuden ja eläintuhot. Saarenmaan metsissä kuivuus on joinain kesinä todellinen ongelma. Tulenteon kieltämisen lisäksi onkin metsässä liikkuminen kielletty täysin tarpeen vaatiessa tiettyjen kuntien alueilla. Eläintuhoista merkittäviä ovat riistaeläinten; hirven, saksanhirven ja metsäsian aiheuttamat tuhot.
Saarenmaan metsätaloudella on suomalaisen silmin kohdattavana kuitenkin myös tärkeitä haasteita liittyen tutkimukseen, neuvontaan, metsäorganisaatioihin ja ylipäätään resursseihin, unohtamatta lähestyvää EU-jäsenyyttä. Ennen kaikkea tärkeää olisi saada metsätalous ja metsien hoito metsänomistajille paremmin kannattavaksi ja siten houkuttelevammaksi.

Anna Vehanen
Matkalle osallistunut
Metsänhoitaja-opiskelija

Itävallasta haettiin vertailupohjaa luonnonarvokauppaan

Matkalla Saarenmaan metsiin ja metsätalouteen

Päämetsänhoitaja Toivo Vaharin mukaan metsien palauttaminen kolhoositiloilta yksityisomistukseen on vielä kesken. Yksityiset omistavat Saarenmaan metsistä vasta noin puolet.

Ylös