Lyseon purkaminen oli kaikkien aikojen kulttuuriskandaali

Rauma ja sen asukkaat ovat ylpeitä Vanhasta Raumasta, mutta unohtavat usein sen, miten paljon arvorakennuksia on kaupungissa purettu tai muuten tuhottu viime sotien jälkeisenä aikana. Ja jonkin verran jo aiemminkin.
Puretuista arvokohteista on parhaiten raumalaisten mieleen syöpynyt Valtakadun varrella ollut Wivi Lönnin suunnittelema tyylipuhdas jugendluomus Rauman Yhteislyseo/Lyseo. Rakennus valmistui vuonna 1914 ja sai tehdä tilaa laatikkomaiselle rumalle kauppakeskukselle kesällä 1972. 
 
Lyseon purkaminen oli kulttuuriskandaali vailla vertaansa ja sen tunnusti myös muutama purkutuomiota hyväksymässä ollut kunnallispolitiikkokin. 
Tänään ei rakennuksen purkaminen tulisi edes kyseeseen, siksi arvokas maamme ensimmäisen kansainvälisen tason naisarkkitehdin luomus oli. 
Lohtua lyseota sureville antanee se, että vanhan koulun paikalle rakennettu kauppakeskus on nyt puolestaan purku- ja muutostöiden alla. Paikalle kaavailtava jättimäinen kauppakeskus hakee toki vielä lopullista muotoaan. 
 
Raumalaisen Tapio Niemen kirjoittama kaupungin menetetyistä rakennuksista kertova kirja esittelee hävitettyjä kohteita runsaan sadan sivun verran. 
Niemi on saanut kirjaan kaikki tärkeimmät kohteet ja esittelee niitä riittävän monipuolisesti, vaikkei kaikista rakennuksista ole tietoja ollut saatavilla kuin nimeksi. 
Mukana kirjassa on myös virkistysalueita, mutta tehdaslaitokset ja koulut Niemi on rajannut pois.
 
Puutteena voi pitää sitä, että Niemi ei tuo kirjassaan esille vanhan Pallokentän kohtaloa. Nykyisen tylsänharmaan linja-autoaseman kohdalla sijainnut palloilu- ja luistelu-urheilun raumalaiskehto sai väistyä linja-autoaseman tieltä 1960-luvulla. 
Pallokenttä oli Rauman merkittävin urheilupuolen virkistysalue 1920-luvun lopulta lähtien, joten kenttä olisi ilman muuta pitänyt ottaa mukaan kirjaan. Tätä mieltä ovat kirjasta keskusteltaessa olleet etenkin raumalaisen urheiluhistorian tuntijat.
Samoin maininnan arvoinen olisi ollut kentän itäpäässä ollut ns. keltainen kerrostalo, kolmikerroksinen kivikolossi, joka hävisi samalla kuin Pallokenttäkin.
Myöskään Rauman Lukon 1930-luvulla rakennettua kenttäaluetta ei Niemen kirjassa ole. Lukon kenttä monine uudistuksineen oli kuitenkin hyvin merkittävä lähinnä Rauma Wood Oy:n ja sen seuraajan Rauma-Repolan työntekijöille ja heidän perheilleen. Kentällä pelattiin ensimmäiset raumalaisen jääkiekon mestaruussarjatason ottelut. 
Vaikkei Niemi ottanut mukaan tehdaslaitoksia, olisi Rauman Nahkatehdas kyllä pitänyt päästää kansien väliin. Keskellä kaupunkia ollut tehdas oli varsin keskeinen tekijä kaupunkikuvassa. 
Nahkatehtaan konttorirakennukset Niemi kyllä on kelpuuttanut teokseensa. Lyseon lailla nahkatehdas oli laitos, jonka purkaminen ei enää tänään tulisi kysymykseen. Siitä olisi voitu remontoida oivallinen kauppakeskus tai viihtyisä asuntoblokki keskelle kaupunkia. Esimerkkejä voi katsella vaikkapa Porin ja Tampereen suunnasta. 
Jostain syystä Niemen kirjasta on jäänyt pois myös kaupungin vanha viinapränni eli viinanpolttimo, joka sijaitsi nykyisen Polttimonkadun varrella.
 
Kirjan sisällöstä on Raumalla keskusteltu vilkkaasti. Pienistä puutteista huolimatta Tapio Niemen kirja on dokumenttiarvoltaan erittäin tarpeellinen teos. Se on kokonaisuutena joka tapauksessa tiedoiltaan ja tarinoiltaan riittävän kattava katsaus tuhottuun tai tuhoutuneeseen merikaupunkiin.
Maisteri Niemi ansaitsee kulttuuriteostaan suurkiitokset ja klaplakin noston korkealle.
 
MARJA-RIITTA OVASKA

 

Tuntematon