Ajankohtaista

Pääsivu

Ajankohtaista
Erikoispuu
Kysy metsäasioista!
Metsälait
Metsänhoito
Metsäntutkimus
Metsänuudistaminen
Metsäopetus
Metsäsertifiointi
Metsätapahtumat
Metsäverotus
Metsävisa
Nimitykset
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puuenergia
Puukauppa
Päätoimittajalta
Viranomaistoiminto

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua puun riittävyydestä Suomessa. Eräiltä tahoilta on tullut arvioita, että koko valtakunnan hakkuusuunnitetta voidaan nostaa. Toiset ovat sitä mieltä, että veroleimikoiden loputtua hakkuut Suomessa putoavat dramaattisesti.

Tuotantolaitokset on rakennettu tietyn puulajin käyttöön. Männystä ei pystytä vieläkään hiertämään suoraan paperia, vaan se on jalostettava ensin selluloosaksi. Saha pystyy periaatteessa sahaamaan useita puulajeja, mutta puulajin vaihto vie yleensä kallista tuotantoaikaa ja kysyntä ratkaisee, mitä puuta sahataan. Länsi-Suomessa puun kysyntä on muun maan tapaan ollut voimakkainta kuusessa. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että kuusitukkia on hakattu viime vuosina alueellisissa metsäohjelmissa ilmoitettua kestävää hakkuupoistumaa enemmän. Ylitys on ollut suurinta Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Lounais- Suomessa ja Satakunnassa tilanne on ollut tasapainossa. Paperitehtaiden raaka-aineen kuusikuitupuun hakkuu on ollut kaikissa maakunnissa lähes tasapainossa. Ongelmana kuusikuidun hakkuussa ovat kuitenkin korjuuolosuhteet. Kuusikuitupuu kertyy pääasiassa talvileimikoista ja lyhyiden talvien aikana sitä ei metsistä pystytä korjaamaan.

Männyn hakkuun lisäykseen hyvät mahdollisuudet

Männyn hakkuun lisäykseen on hyvät mahdollisuudet Lounais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla tilanne on lähes tasapainossa. Mäntytukkia jää Länsi-Suomessa hakkaamatta kestävään poistumaan verrattuna lähes miljoona kuutiota joka vuosi. Tilannetta pahentaa tällä hetkellä mäntysahatavaran huono menekki ja sitä kautta vähentynyt sahaus. Mäntykuitupuun hakkuun lisäykseen on mahdollisuudet koko Länsi- Suomessa. Alueellisen metsäohjelman lukuihin verrattuna mäntykuitupuussa on yli miljoonan kuution hakkuuvajaus. Lisääntynyt mäntykuitupuun käyttö Länsi-Suomessa tasoittaa tulevina vuosina tilannetta ja antaa hyvät mahdollisuudet kokonaishakkuumäärien pysymiseen lähes nykyisellä tasolla. Kertymän rakenne vaan muuttuu kuitupuuvoittoisemmaksi eli lähemmäksi metsän kuvaa.

Koivun hakkuumäärä riippuu muiden puulajien hakkuista

Koivun hakkuumäärä vaihtelee Länsi- Suomessa kokonaishakkuiden vaihtelujen mukana, sillä se on yleensä hakkuiden sivupuulaji. Koivun kokonaistasetta tarkastellessa hakkuumahdollisuuksia on Länsi- Suomessa kuitenkin nykyistä enemmän. Suurin hakkuvaje on Pirkanmaalla ja lähinnä tavoitetta ollaan Etelä-Pohjanmaalla. Koivukuitupuun kysynnän vaihtelut ovat suuret. Hyvinä kysynnän vuosina sen hakkuita pystytään leimikoiden suuntauksella lisäämään. Uutena tuotteena puumarkkinoille tulee terve haapa. Haavan käyttö Kaskisissa alkaa ensi syksynä ja tuo mukanaan tarpeen selvittää sen nykyiset hakkuumahdollisuudet.

JUKKA KOIVUMÄKI
JOHTAJA
LÄNSI-SUOMEN METSÄNOMISTAJIEN LIITTO

Kuusen hakkuun mahdollisuudet rajalliset Länsi-Suomessa

Metsäneuvosto – maakunnallinen metsävaikuttaja

Kiina-ilmiö ei vaivaa alueemme massateollisuutta

Päästökaupasta tuli totta

Ylös

Alueelliset metsäneuvostot on perustettu seuraamaan metsäohjelmien toteutumista. Niiden merkitys korostuu uusien metsäohjelmien laadinnan ohjaajina tänä vuonna.

Alueelliset metsäneuvostot vaikuttavat taustaorganisaatioidensa kautta vahvasti metsäalan kehitykseen. Lounais-Suomen metsäneuvoston puheenjohtajana toimii Seppo Jokela Karviasta. (oik)

Alueelliset metsäneuvostot perustettiin vuonna 2001 tärkeimpänä toimeksiantonaan seurata vuosille 2001- 2005 laadittujen metsäohjelmien toteutumista. Tehtävänä on myös keskustella muista tärkeistä alueellisen metsäsektorin asioista. Kokouksissa on esillä jokin ajankohtainen teema. On saatu tietoa muun muassa energiapuusta, liito-oravasta, luonnonarvokaupasta ja metsänuudistamisen tasosta. Metsäneuvostojen merkitys tiedonvälityskanavana on tärkeä. Metsäneuvosto koostuu tärkeimmistä metsäsektorin sidosryhmistä, ja toimii metsäkeskuksen johdolla. Lounais- Suomen metsäneuvoston puheenjohtajana toimii metsäkeskuksen johtokunnan puheenjohtaja Seppo Jokela Karviasta. Sidosryhmistä ovat edustettuina muun muassa metsänomistajien, metsäteollisuuden, ympäristöalan, maakuntaorganisaatioiden, sekä koneyrittäjien ja metsureiden järjestöt. Metsäneuvoston nimittää maaja metsätalousministeriö, joten jäseninä ovat organisaatioiden ylimmän johdon edustajat. Lisäksi on nimetty varajäsenet, ja metsäneuvosto kokoontuukin lähes täysilukuisena. Metsäneuvosto ei voi suoraan omilla kokouspäätöksillään ratkaista metsäalan ongelmia. Sen vaikutusvalta on siinä, että jäseninä olevat organisaatiot ottavat keskusteluissa esiin nousseiden ongelmien ratkaisun huomioon omassa toiminnassaan. Vilkkaimmat keskustelut on kirvoittanut metsäalan työllisyys ja se onkin otettu aiempaa painokkaammin huomioon uuden metsäohjelman laadinnassa. Metsäneuvosto voisi jatkossa terävöittää tärkeinä pitämiensä asioiden esiintuomista ja osallistaa organisaatiot paremmin toimimaan ongelmien poistamiseksi.

TAPIO NUMMI
SUUNNITTELUPÄÄLLIKKÖ
LOUNAIS-SUOMEN METSÄKESKUS

Kuusen hakkuun mahdollisuudet rajalliset Länsi-Suomessa

Metsäneuvosto – maakunnallinen metsävaikuttaja

Kiina-ilmiö ei vaivaa alueemme massateollisuutta

Päästökaupasta tuli totta

Ylös

Muutoksen tuulet ovat voimistumassa. Talouden globalisoituminen on edennyt ripeästi parin viime vuoden aikana. Teollista tuotantoa siirtyy halvempien tuotantokustannusten maihin. Puhutaan Kiina-ilmiöstä.

Ilmiö ei koske pelkästään Suomea, vaan samassa veneessä on monta muuta eurooppalaista teollisuusmaata. Näyttää siltä, että Kiina-ilmiö ei tule kohtelemaan raskasta teollisuutta, johon myös massa- ja paperiteollisuus kuuluvat, niin kovalla kädellä kuin esimerkiksi erilaisten laitteiden valmistusta. Olemme nähneet kotimaassa, miten kunnat ovat kilpailleet jonkin teollisuuslaitoksen saamisesta omaan kuntaan. Samanlaista kilpailua käydään maiden välillä maailmanlaajuisesti. Verotus on yksi asia, jolla maat kilpailevat keskenään. Meilläkin on vastikään uudistettu yritysverotus. Pitkässä juoksussa kyse on paljolti siitäkin, miten valtiovalta kykenee luomaan ja ylläpitämään Suomessa otollisia investointiedellytyksiä.

Länsi-Suomeen uusia investointeja

Muutosten tuulien keskellä voimme olla täällä Länsi-Suomessa tyytyväisiä siitä, että alueemme metsäteollisuus on tehnyt kuvatusta kehityskulusta poikkeavia ratkaisuja. UPM-Kymmene teki päätöksen soodakattilan uusimisesta Pietarsaaren tehtailleen. Investointi valmistui viime keväänä lisäten vuositasolla mäntykuitupuun käyttöä 800 000 kuutiometrillä. Kyseessä on tervetullut investointi mäntyvaltaisille Etelä- ja Keski-Pohjanmaan suomaakunnille ja heijastusvaikutukset ulottuvat koko Länsi-Suomeen. Lisääntynyt puun kysyntä näkyi jo viime vuonna esimerkiksi siten, että ojalinjat aukesivat aiempaa selvästi paremmin. Mieluinen ja odotettu oli myös Metsä- Botnian Kaskisten tehtaiden investointipäätös kemihierretehtaasta. Rakennustyöt ovat täydessä käynnissä ja tehdas valmistuu alkusyksystä tänä vuonna. Hyvä niin. Investoinnin myötä Kaskinen metsäteollisuuspaikkakuntana vahvistuu. Kaskisten sellutehtaan tulevaisuuskin näyttää hyvältä, sillä kemihierretehdas tarvitsee kaverikseen sellutehtaan. Kaskisten uusi tehdas käyttää puuta noin 800 000 kuutiometriä vuodessa, enimmäkseen koivua ja haapaa, mutta ennakkotietojen mukaan myös kuusikuitupuuta noin 250 000- 350 000 kuutiometriä. Erinomainen asia on saada alueelle pysyvää kuusikuitupuun käyttöä.

Puun kysyntä turvattu pitkälle

Nämä kaksi investointia alueemme metsäteollisuuteen turvaavat puun hyvää kysyntään pitkälle tulevaisuuteen. Metsien korkea hyödyntämisaste luo edellytykset ratkaista myönteisesti metsätalouden kannattavuus. Se on tärkein näköpiirissämme oleva haaste. Lähtökohta metsätalouden kannattavuuden säilyttämiseen on selvästi parempi kuin esimerkiksi syvän laman vuosina 1990-luvun alussa. Silloin elimme metsien vakavaa vajaakäytön tilannetta: Niissä oloissa metsätalouden kannattavuuden ylläpitäminen oli vaikeaa. Silloin, kun elinkeino kehittyy nousujohteisesti, on paremmat edellytykset ratkoa eteen tulevia ongelmia kuin silloin, kun elinkeino taantuu. Puun käytön ja kysynnän näkökulmasta tilanne näyttää kuitupuun osalta paremmalta kuin pitkiin, pitkiin aikoihin.

JORMA VIERULA
JOHTAJA
ETELÄ-POHJANMAAN METSÄKESKUS

Kuusen hakkuun mahdollisuudet rajalliset Länsi-Suomessa

Metsäneuvosto – maakunnallinen metsävaikuttaja

Kiina-ilmiö ei vaivaa alueemme massateollisuutta

Päästökaupasta tuli totta

Ylös

EU:n päästökauppa käynnistyi tammikuun alussa. Päästöluvan toiminnalleen tarvitsee nyt 540 suurta suomalaista tuotanto- ja energialaitosta. Metsäenergian käytön kannattavuus paranee päästökaupan myötä. Energiapuun kysynnän lisääntyminen auttaa toimivien metsäenergiamarkkinoiden syntymisessä.

Päästökauppa kannustaa puun energiakäyttöön. Puusta tuotetulle energialle ei ole asetettu päästörajoituksia.

Metsäenergialta päästölupaa ei vaadita, vaan päästökauppa kannustaa puun energiakäyttöön. Päästökaupalla pyritään vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä ilmaan ja näin hillitsemään ilmaston lämpenemistä.

EU:n vähennettävä päästöjä 8 prosenttia

Euroopan Unioni on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään kahdeksalla prosentilla vuoden 1990 tasosta viisivuotiskaudella 2008-2012. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä on sovittu YK:n ilmastosopimusta täsmentävässä Kioton pöytäkirjassa, joka määrittelee sitovat päästövähennystavoitteet teollisuusmaille. EU:n vähennystavoite on jaettu sen jäsenvaltioille ns. EU:n taakanjakomallin mukaisesti. Suomen osana on pitää päästönsä vuoden 1990 tasolla viisivuotiskaudella 2008-2012. Vuonna 2003 maamme kasvihuonekaasupäästöt olivat 88,7 miljoonaa hiilidioksiditonnia, eli ne ylittivät vuoden 1990 tason 20 prosentilla. Ilman erityisiä toimenpiteitä tavoitteeseen ei päästä. Päästötavoitteen saavuttaminen edellyttää, että eri teollisuudenalat, samoin kuin yksittäiset suuret yrityksetkin leikkaavat päästöjään nykyisestä. EU on valinnut päästökaupan yhdeksi tärkeäksi osaksi sitä toimintaohjelmaa, jolla Kioton pöytäkirjan velvoitteet toteutetaan. Päästökaupalla EU pyrkii kustannustehokkuuteen: Yritykset voivat ostaa päästöoikeuksia sieltä, missä päästöjen vähentäminen on edullisempaa.

EU:n direktiivi vaatii yrityksiltä päästöluvan

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät heinäkuussa 2003 direktiivin EU:n laajuisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmästä. Päästökauppa astui voimaan 1.1.2005. Tämän jälkeen laitokset eivät saa toimia ilman viranomaisen antamaa päästölupaa. EU:n päästökauppa on jaettu kahteen jaksoon. Ensimmäinen kausi, vuosille 2005 - 2007, koskee vain hiilidioksidipäästöjä. Toinen kausi, vuosille 2008 - 2012, koskee myös muita Kioton pöytäkirjassa mainittuja kasvihuonekaasupäästöjä, kuten metaani, dityppioksidi ja nk. fluorikaasut. Laitoksille päästöluvat on jaettu ns. kansallisen alkujakosuunnitelman mukaan. Kaikkiaan EU:n päästöoikeuksien määrä noussee 2,2 miljardiin hiilidioksiditonniin. Päästöoikeuksia on jaettu 2 - 3 prosenttia vähemmän kuin päästökauppasektorin hiilidioksidipäästöt ovat. Päästöjä vähentää siis kiintiö, joka on pienempi kuin päästöt normaalisti olisivat. Jokaisen maan on myös perustettava päästöoikeuksien kirjaamista ja siirtoja varten järjestelmä eli päästökaupparekisteri. Rekisteriin kirjataan päästöoikeudet, niiden hallussapidot ja siirrot. Tammikuun alussa päästökaupan alkaessa neljän EU-maan, Kreikan, Italian, Tsekin ja Puolan, päästöoikeuksien jakosuunnitelma oli vielä ilman virallista hyväksyntää. Niiden suunnitelmat valmistunevat lähikuukausina.

Metsäteollisuus on osa päästökauppasektoria

Päästökauppa koskee teräs-, sellu- ja paperi, sementti-, kalkki-, lasi- ja keraamista teollisuutta, öljynjalostamoja, koksaamoja sekä yli 20 megawatin polttolaitoksia. Yhdessä nämä teollisuuden alat muodostavat nk. päästökauppasektorin. EU:n alueella päästökaupan piiriin kuuluu yli 12 000 laitosta. Kaiken kaikkiaan päästökaupan piiriin kuuluu noin puolet EU:n kaikista hiilidioksidipäästöistä. Suomi sai komissiolta luvan ottaa päästökaupan piiriin myös pienet kaukolämpölaitokset, jotka toimivat samassa kaukolämpöverkossa suurempien lämpölaitosten kanssa. Suomen teollisuudesta kaksi kolmasosaa kuuluu päästökaupan piiriin. Päästökaupan ulkopuolelle jäävät tässä vaiheessa mm. liikenne, maatalous ja talokohtainen lämmitys. Erityisesti keskustelua on käyty siitä, pitäisikö päästökauppa laajentaa kattamaan myös kemikaaliteollisuus, alumiinin tuotanto ja lentoliikenne. Esimerkiksi liikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt kasvavat EU:n sisällä voimakkaasti ja ovat jo nyt 22 prosenttia korkeammalla tasolla, kuin vuonna 1990.

Suomessa päästöluvan tarvitsee 540 laitosta

Komissio hyväksyi Suomen kansallisen alkujakosuunnitelman 20.10.2004. Laitoskohtaisista päästöoikeuksista vuosille 2005-2007 päätettiin 21.12.2004. Päästöoikeuksista koskien vuosia 2008-2012 päätetään myöhemmin erikseen. Suomessa päästökauppasektorille on myönnetty päästöoikeuksia yhteensä 136,5 miljoonaa tonnia vuosille 2005-2007. Tästä 134 miljoonaa tonnia on nykyisin toimiville tuotantolaitoksille ja 2,5 miljoonaa tonnia varauksena mahdollisille uusille toimijoille. Suomessa päästöluvat myöntää KTM:n alainen Energiamarkkinavirasto. Luvan tarvitsevia laitoksia on Suomessa noin 540. Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti päästöluvat myönnetään tuotantolaitoksille ilmaiseksi. Päästöluvan suuruus riippuu laitoksen vuosina 1998-2002 toteutuneista päästöistä. Energiamarkkinavirasto avaa kullekin päästökaupan piiriin kuuluvalle laitokselle tilin päästökaupparekisteriin, johon se kirjaa Valtioneuvoston jakopäätöksen mukaiset päästöoikeudet. Päästöoikeutensa ylittänyt toiminnanharjoittaja joutuu maksamaan sakkoa. Sakon määrä on 40 euroa/CO2 tonni ensimmäisellä kaudella ja 100 euroa/CO2-tonni toisella kaudella.

Energiapuun kysynnän lisääntyminen tulee auttamaan toimivien metsäenergiamarkkinoiden syntymisessä

Päästökaupan vaikutuksia talouteen ei vielä tiedetä

Päästökaupan on arvioitu rasittavan Suomea erityisesti, koska teollisuudestamme kaksi kolmasosaa kuuluu päästökaupan piiriin. Metsä- ja metalliteollisuus on päästökaupan piirissä, mutta esimerkiksi Euroopan kemianteollisuus on jätetty ulkopuolelle. Maailmanlaajuisilla markkinoilla toimivan metsäteollisuuden vientimahdollisuuksien on pelätty vaikeutuvan, koska päästökaupan lisäkustannuksia ei voi sisällyttää tuotteiden hintoihin. Suomi on myös panostanut energian kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen jo pitkään. Lisävähennysten aikaansaaminen voi olla vaikeaa ja kallista. Päästöoikeuksia voidaan joutua ostamaan maista, joissa ilmasuojelu ja teollisuuden prosessit ovat jäljessä Suomen tasosta. Päästökaupan vaikutukset Suomen kansantalouteen riippuvat siitä, kuinka korkeaksi päästöoikeuden hinta markkinoilla muodostuu. Hinnan on arvioitu asettuvan välille 5 - 15 euroa hiilidioksiditonnia kohti. Tammikuun alussa hinta oli noin 8,5 euroa. Työministeriössä on arvioitu päästökaupan laskevan työllisyyttä ainakin lyhyellä aikavälillä. Jos päästöoikeuksien hinta muodostuu kovin korkeaksi, voi se merkitä jopa kymmenen tuhannen työpaikan vähenemistä. Toisaalta päästökauppa tuo mukanaan myös mahdollisuuksia. Puhtaan energiateknologian ja prosessien viennistä voi avautua uusia markkinoita, jos vain tilaisuus pystytään käyttämään hyväksi. Päästökauppa tulee nostamaan sähkön ja kaukolämmön tuotantokustannuksia. Ensimmäisellä kaudella vaikutukset asiakkaiden sähkö- ja lämmityslaskuihin jäänevät vielä suhteellisen vähäisiksi. Seuraavalla kaudella päästötavoitteita tultaneen kiristämään, jolloin energia voi kallistua huomattavastikin, sähkön hinta jopa 15 - 20 prosenttia. Toisaalta sähkön hintaan vaikuttavat myös monet muut tekijät, esimerkiksi vesitilanne ja vesivoiman hinta. Päästökauppa vaikuttaa eri energiamuotojen väliseen kilpailuun. Erityisesti turpeen ja kivihiilen asema heikkenee suhteessa muihin polttoaineisiin. Päästöttömien energiamuotojen, kuten vesivoiman, merkitys korostuu.

Metsäenergian käytön kannattavuus paranee

Puusta tuotetulle energialle ei ole asetettu päästörajoituksia. Tämä kannustaa selkeästi puun käyttöön energiantuotannossa. Hakelaitosten rakentaminen, energiapuun korjuu ja lämpölaitosten ylläpito luovat työtilaisuuksia, joiden aluetaloudelliset vaikutukset ovat merkittävät. Energiapuun kysynnän lisääntyminen auttaa toimivien metsäenergiamarkkinoiden syntymisessä. MTK:n metsäenergiastrategian tavoitteeksi on asetettu viiden miljoonan kiintokuutiometrin vuosikäyttö vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteena on myös, että metsäenergia erillisenä puutavaralajina hinnoitellaan sen käyttöarvon mukaisella tavalla.

LEA JYLHÄ
METSÄASIANTUNTIJA
MTK:N METSÄRYHMÄ

Kuusen hakkuun mahdollisuudet rajalliset Länsi-Suomessa

Metsäneuvosto – maakunnallinen metsävaikuttaja

Kiina-ilmiö ei vaivaa alueemme massateollisuutta

Päästökaupasta tuli totta

Ylös