Näkökulma
Ajankohtaista
Erikoispuu
Kysy metsäasioista!
Metsälait
Metsänhoito
Metsäntutkimus
Metsänuudistaminen
Metsäopetus
Metsäsertifiointi
Metsätapahtumat
Metsäverotus
Metsävisa
Nimitykset
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puuenergia
Puukauppa
Päätoimittajalta
Viranomaistoiminto
 |
TIMO ORAVA ETELÄ-POHJANMAAN METSÄKESKUS KOTIMAINEN ENERGIA -2006 PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ |
Ympäristön pelastaja vai yksityismetsätalouden kannattavuustekijä?
Ensimmäinen päästökauppakausi on alkanut vuoden alusta ja se kestää 2007 vuoden loppuun. Päästökauppa on kuin maitokiintiökauppaa, yksittäinen yritys voi ostaa päästöjen ”tuottamisoikeuksia”, markkinahintaan tai myydä niitä. Miten päästökauppa sitten oikeasti vaikuttaa ympäristöön? Päästökauppa koskee yli 20 megawatin polttolaitoksia ja joitakin teollisuuden aloja, joten vaikutusten näkyminen ympäristön tilassa paikallisesti on epätodennäköistä. Päästökauppa tulee näkymään sen sijaan puun energiakäytön kasvuna, jolloin metsänhoitotyöt lisääntyvät ja maisema paranee. Suurkäytön lisääntyminen vie teknologiaa suuresti eteenpäin ja luo osaltaan energia-alalle uusia mahdollisuuksia myös paikallisessa käytössä. Ehkä päästökauppa voi siksi olla myös startti monelle paikalliselle puulämmityskohteelle. Lisäksi asenne - ”kyllä meille 500 kuutiometriä energiapuuta saadaan, kun jollekin laitokselle saadaan 0,5 miljoonaa kuutiota” - saattaa hyvinkin lisääntyä. Savupiippujen näkökulmasta ainakin meidän maakunnassamme on suurempi vaikutus ollut sillä, että EU-aikana 13 miljoonaa öljylitraa on korvattu kotimaisilla paikallisilla polttoaineilla, kuin päästökauppa sinällään voi lähivuosina vaikuttaa. Erilaisten skenaarioiden mukaan puupolttoaineiden kilpailukyky paranee huomattavasti turpeeseen, hiileen ja öljyyn nähden. On jopa arvioitu, että hiilen käyttö loppuisi kokonaan ja öljyn käyttö vähenisi puolella. Jos näin tulee käymään, energiatuotantolaitokset käyttävät kaiken saatavilla olevan puupolttoaineen. Metsähakkeesta kilpailevat maakuntien omat sekä ulkopuoliset lämpölaitokset. Puun jatkojalostuslaitosten puuraaka-aineen hankinta voi vaikeutua. Puupolttoaineiden kilpailukyvyn parantuessa energialaitokset voivat maksaa puusta paremmin kuin tähän asti. Puupolttoaineiden käytön kasvu edellyttää metsähakkeen käytön lisäämistä huomattavasti, sillä puuteollisuuden sivutuotteilla ei voida enää kasvuun vastata. Lämpöyrityskohteet jäävät päästökaupan ulkopuolelle, joten päästökaupalla ei ole suoranaista vaikutusta lämpöyrittäjyyteen. Lämpöyrittäjyyden uskotaankin kasvavan tasaisesti päästökaupasta riippumatta. Polttoaineet, joita niissä käytetään nyt ovat pääasiassa puuperäisiä - entä tulevaisuudessa? Jos puuenergian hinta suurissa laitoksissa ohittaa osuuskunta- ja lämpöyrittäjälaitosten hinnan, käykö niin, että se korvataankin niissä jollakin muulla? Etelä- Pohjanmaalla ei muita vaihtoehtoja silloin ole kuin paikallinen turve. Suuntaus on elinkeinojen monipuolisuuden näkökulmasta varsin hyvä, ja niin turvataan osaltaan turvealan elinmahdollisuuksia. Uskon, että jonkinlaista siirtymää tulee tapahtumaan polttoaineiden käytön osalta päästökaupan vaikutuksesta. Puukaupan yhteydessä metsänomistajan saama hinta varmasti ratkaisee tulevaisuudessa sen, onko kyseessä kuitupuukauppa vai energiakauppa. – Jos itse myisin vaikka auton renkaat, myisin ne kyllä sille joka maksaa eniten.
Ympäristön pelastaja vai yksityismetsätalouden kannattavuustekijä?
 |
MANU HOLLMÉN PUUENERGIANEUVOJA PRIZZTECH OY |
Epäluuloa ja vääriä mielikuvia
Otsikko on arkea myös minulle kierrettyäni puolisen vuotta maakuntaa hake- ja pellettilämmityksen puolestapuhujana Bioenergiayrittäjyys Satakunnassa - hankkeessa. Muun muassa seuraavan tyyppiset lauseet ovat tuttuja: ”Kaverin serkulla on hakelämmitys ja hänen täytyy joka yö käydä tökkimässä haketta kepillä - muuten se ei toimi.” ”Vaimo sanoi, että meille ei ainakaan sellaista hankita, koska se savuttaa.” Kommentteja kuunnellessaan huomaa, että työsarkaa oikean tiedon jakamisessa riittää. Syy miksi väärät mielikuvat ovat laajasti levinneet, perustuu varmaankin vanhaan sananlaskuun: ”Paha kello kauas kuuluu.” En väitä, että kaikki laitteet, joilla haketta yritetään polttaa ovat hyvin toimivia, mutta enimmäkseen niillä lämmitys kuitenkin voidaan hoitaa. Hakkeen pitää tietysti olla laitteiston kokoluokka huomioiden oikeanlaatuista ja laitteisto oikein säädetty. Voidaan sanoa, että mitä halvempi laitteisto - sen perehtyneempi pitää käyttäjän olla. Suurissa kattilalaitoksissa automatiikka pystyy perussäädön jälkeen hoitamaan poltto- ja syöttötapahtumaa melko itsenäisesti. Pienissä laitteissa hintataso ja taloudellisuus eivät mahdollista automatiikan toteuttamista, jolloin säätö ja käyttö ovat täysin käyttäjän vastuulla. Laitteiston toimimattomuus johtuukin useimmiten siitä, että selkeästi yritetään toimia fysiikan tai kemian lakeja vastaan. Monesti ajatellaan esimerkiksi seuraavasti: ”Kyllä savu piipusta menee, kun kattilassa on kerran puhallin.” Kylmä totuus on kuitenkin se, että savu on kuin rautaketju, se menee piipusta vetämällä, ei työntämällä. Syystä paljon pelätyn takatulenkin pääasiallinen syy on yleensä liian heikosti vetävä piippu, joskin kulmikas syöttöputki sitä myös edesauttaa. Suomessa on poltettu, yleensä myös lämmitetty jo vuosikymmeniä haketta erityyppisillä laitteilla. Näyttää kuitenkin siltä, että vasta nyt kehitys on päässyt siihen vaiheeseen että laajempi uskottavuus nimenomaan pienpoltossa on mahdollista saavuttaa. Polttoon ja laitetekniikkaan liittyvät päälinjat ovat selkeytyneet ja kehitys on siirtynyt yksityiskohtien hiomiseen. Päästö- ja laitteiston säätömittaukseen on kehitetty riittävän tarkka ja hinnaltaan kohtuullinen ratkaisu. Tämä mittaus ja säätö on mielestäni perusteltua suorittaa vaikka joka vuosi. Pienelläkin hyötysuhteen parannuksella se maksaa hintansa nopeasti takaisin, ja ennen kaikkea voidaan todentaa laitoksen päästöt niitä epäileville. Oikein säädetyn laitteiston mittaustuloksella voidaan osoittaa, että piipusta tulee lähestulkoon pelkkää vesihöyryä. Myönnän toki että esimerkiksi piipusta tuleva savu on näkymättömämpää öljyä poltettaessa, kuin puuta poltettaessa, mutta sisällöltään se on takuuvarmasti ”myrkyllisempää”. Myös hakelämmityksen vaatimaan rekkaralliin vetoaminen tuntuu lähinnä itsensä tyhmäksi tunnustamiselta. Esimerkiksi yhden megawatin aluelämpölaitos tarvitsee huippupakkasilla noin 40 irtokuutiometriä haketta vuorokaudessa, joka tarkoittaa että täysperävaunurekka vierailee laitoksella noin kolmen vuorokauden välein. Kyllä kai sitäkin sitten voi pitää rallina jos niin välttämättä haluaa. Tuntuukin, että näissä niin kuin monissa muissakin asioissa taitaa suurimpana syynä olla se perisuomalainen kateus. Raha jonka voisi kierrättää lähialueella, halutaan antaa rajojen ulkopuolelle. Osataan se raha toki sielläkin käyttää, jos ei muuten niin sotimalla. Tietämättömyydelläkin varmaan osansa on. Tätä tietämättömyyttä maassa ja maakunnassa on minun tehtäväni puuenergianeuvojana vähentää. Ottakaa yhteyttä, autan minkä voin.
Ympäristön pelastaja vai yksityismetsätalouden kannattavuustekijä?
Epäluuloa ja vääriä mielikuvia
