![]() |
||||
|
Ajankohtaista |
Leimattu
mies Kauvatsan metsissä Länsi-Suomen luultavasti suurin metsäkoneurakoija sanoo, että paras leimamerkki on se, kun metsänomistaja leimaa motokuskin sanoin: "Tää tulee meille seuraavallakin kerralla". Yksi sellainen renki puursi harvennushakkuilla helmikuisessa männikössä Kauvatsalla.
Jaa, että miten tulin alalle. Se on kato niin, että tiukka pipo, puiset lelut ja ikkuna joka päivä mettään päin. Noormarkkulainen Kari Myrskyranta velmuilee mielellään, mutta seuraavassa lauseessa selviää jo paljon: Se on tämä luonto, joka vetää. Ikäni olen viihtynyt metsässä. Myrskyranta on sahannut metsurina ja kuljettanut autokuskina, mutta moton kuljettaminen on ollut päätyö jo kohta kymmenen vuotta. Renkinä on hyvä olla, kun toisella on vastuu, hän sanoo puolileikillään. Sillä kenelläpä enempää vastuuta voi olla kuin rengillä, jolla käytännössä on kolme isäntää. Tässä työssä on oma vapautensa, mutta vastuukin on kova. Vastuussa ollaan paitsi koneenomistajalle myös teollisuudelle ja metsänomistajalle. Käytännössä kysymys on suurista rahoista. Jo pelkästään ohjattavalla laitteella saisi kaksi sellaista taloa, joista yhtä mies asuu ja jonka velkoja palkallaan lyhentää. Kaupunkilainen panostaa kauneuteen Myrskyranta korostaa useaan kertaan, että lain mukaan toimitaan. Jos on isäntä joskus epäillyt Myrskyrannan viilaavan linssiin, on tämä päässyt mukaan katsomaan koneeseen sisälle, mitä ja miten tehdään. Samalla puolellahan siinä ollaan. Kumpikin hyötyy, kun tehdään teollisuudelle mieleistä työtä, Myrskyranta korostaa. Kaupunkilaismetsänomistajien lisääntyessä on joskus saanut kertoa luonnon lainalaisuuksia ja lainsäätäjän mielenliikkeitä tarkemmankin päälle, mutta toisaalta kaupunkilaisomistajista löytyy hyvääkin. Monesti he panostavat metsänhoidossa muuhunkin kuin rahaan. Haluavat, että metsä kasvaisi kauniisti ja olisi kivan näköinen. Sitä haluaisi Myrskyrantakin, joka innostuneena kertoo pitävänsä juuri tämänhetkisestä työstään, harvennuksesta. Niistä avohakkuista en tykkää yhtään. Töitä tarjolla Myrskyrannan isäntä koneurakoitsija Toni Yli-Anttila luettelee hyvän motorengin ominaisuuksia: Rauhallinen ja täsmällinen täytyy olla. Kyllä kone pitää osata huoltaa ja korjata maastossa, mutta ne taidot oppii tekemällä. Ammattitaitoa tarvitaan sen sijaan siinä, että maastossa käsitellään yksityisten ihmisten omaisuutta. Osaamattomuudella saattaa jo päivässä saada aikaan mahdottomia tuhoja, Yli-Anttila sanoo. Mies tietää, mistä puhuu, sillä hänellä on koko ajan käytössä seitsemän motoa, neljä ajokonetta ja kolme kuljetusautoa. Vain kaksi konetta on kaksivuorotyössä, vaikka töitä olisi enemmänkin. Hyvistä kuljettajista on pulaa. Kaksi koneenkuljettajan paikkaa on koko ajan auki. Kaikista koulutuksen saaneistakaan ei ole koskaan näihin hommiin, hän sanoo. Yli-Anttila korostaa samaa kuin Myrskyrantakin. Määrä ei aina ole tärkeintä vaan se, että työ tehdään niin, että metsänomistaja on jälkeen tyytyväinen. Kyllä tässä on lakipykälät osattava. Kasveista on tiedettävä ja osattava kunnioittaa ja ennen kaikkea kuunnella metsänomistajaa, sanoo Myrskyranta, jonka päässä kyllä useiden täydennyskoulutusten jälkeen on muutakin kuin tiukka pipo. Looginen tosiasia on se, että yhteen suuntaan kumartaessa pyllistää toiseen. Hyvin on työ mennyt, jos ei ole lakitupaan joutunut, jatkaa mies ja kuulijalle siirtyy taas vastuu tulkinnasta. Mukavaahan huulen heitto on, kun pääsääntöisesti työskentelee yksin. Hieno työ tämä on, kunhan ei tarvitse öljytä vaatteitaan. Letkuakaan en ole muuten joutunut vaihtamaan muuten pitkään aikaan, sanoo mies ja etsii puuta koputettavaksi. Löytää päänsä, vaikka taitaisi koputeltavaa olla ympärillä ihan tarpeekseen muutenkin. TEIJA SAARENMAA |
Leimattu mies Kauvatsan metsissä |
||
|
|
||||