Metsänhoitoyhdistykset
Ajankohtaista
Henkilöjuttu
Maisemanhoito
Metla
Metsähankkeet
Metsäluonto
Metsäneuvonta
Metsänhoito
Metsänhoitoyhdistykset
Metsäojitus
Metsäopetus
Metsätapahtumat
Metsätiet
Metsävisa
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puuenergia
Puukauppa
Puunjalostus
Päätoimittajalta
Suometsät
Viranomaistoiminto
Yhteismetsät
Metsänhoitoyhdistystoiminnalla juhlavuosi
Metsänhoitoyhdistykset toimivat monipuolisesti metsänomistajien asialla. Metsänomistaja saa apua ja neuvoja ja tarvittaessa kaiken kattavat palvelut hoitotöistä puunkorjuuseen saakka. Metsänhoitoyhdistysten toiminnan voi katsoa alkaneen vuonna 1906, kun Metsäosuuskunta Tapio perustettiin silloisten Karttulan ja Vesannon kuntien alueella Tervonsalmella (nykyisin Tervon kuntaa). Vaikka Tapio oli osuuskunta, se toimi samoin kuin myöhemmin perustetut metsänhoitoyhdistyksetkin. Nimi metsänhoitoyhdistys oli siihen aikaan yksityismetsätaloutta edistävän Suomen metsänhoitoyhdistyksen käytössä. Metsäosuuskunta Tapiota yritettiin perustaa jo 1905 Karttulan maamiespäivien päätösten mukaisesti, mutta säännöt eivät ensimmäisellä kerralla kelvanneet Kuopion lääninvirastolle. Tämän vuoksi uusi perustava kokous pidettiin 5.3.1906. Säännöt allekirjoitti 28 kokoukseen osallistunutta metsänomistajaa. Osuuskunnan tehtävänä oli "metsänhoidon järkiperäiseksi saattaminen sekä metsäntuotteiden jalostettuna ja jalostamattomana myyminen." Tarkoituksensa saavuttamiseksi osuuskunta palkkasi metsänhoidonneuvojan. Osuuskunta hankki uusia jäseniä, valisti metsänhoidosta metsänhoitokursseilla ja kilpailuissa, arvioi metsiä, leimasi ja myi puita, välitti siemeniä, tuotti taimia metsänviljelyyn jne. Sodan myötä toiminta hiipui ja Metsäosuuskunta Tapion toiminta päättyi vuonna 1920, kun metsänomistajat järjestäytyivät puukaupallisesti uudella tavalla.
Metsänhoitoyhdistykset Länsi-Suomessa
Länsi-Suomen ensimmäinen metsänhoitoyhdistys perustettiin Huittisissa vuonna 1909. Nimenä oli jo silloin Huittisten metsänhoitoyhdistys. Sen säännöt oli laadittu ja hyväksytty vuonna 1904. Perustamisvaiheessa yhdistykseen kuului kahdeksan tilaa, joiden yhteinen metsäpinta-ala oli noin 2000 hehtaaria. Marraskuussa 1909 yhdistys palkkasi töihin metsäteknikko Hannes Linnainmaan. Yhdistysaate levisi. Kiukaisiin, Vampulaan, Euraan ja Kiikan-Tyrvään rajaseudulle perustettiin metsänhoitoyhdistykset vuosina 1910 - 1912. Lounais-Suomessa tarpeet yhdistystoimintaan huomattiin lähes samoihin aikoihin. Perniön metsätalousyhdistys perustettiin vuonna 1910 ja Finbyn (Särkisalo) metsätalousyhdistys vuotta myöhemmin. Alastaron metsänhoitoyhdistys aloitti toimintansa v. 1913. Etelä-Pohjanmaalla lähinnä silloisten maataloustuottajien ja maaseutukeskuksen luottamushenkilöinä toimineet isännät totesivat, että on tarpeen perustaa metsänomistajien yhteenliittymiä "puumarkkinoilla olevaa ostajien ylivaltaa vastaan". Ensimmäinen eteläpohjalainen metsänhoitoyhdistys perustettiin Lapualla vuonna 1915. Tosin Lapuan yhdistys perustettiin vielä myöhemmin kaksikin kertaa (v. 1927 ja v. 1933) ennen kuin sen toiminta pääsi kunnolla alkamaan. Seuraavaksi yhdistykset perustettiin sitten Ilmajoelle v. 1928 ja Isojoelle v. 1929. Pirkanmaalla tai oikeastaan Pohjois-Hämeessä, kuten maakuntaa silloin kutsuttiin, herättiin aatteeseen hieman myöhemmin. Ensimmäiset metsänhoitoyhdistykset perustettiin vuonna 1928 Hämeenkyrössä, Kuorevedellä, Lempäälässä, Orivedellä, Teiskossa ja Urjalassa. Suurin osa Länsi-Suomen metsänhoitoyhdistyksistä syntyi 1920luvun lopulla ja 30-luvulla. Perustamisen syynä olivat yleensä nimenomaan puukaupalliset tarpeet ja metsänomistajien neuvonta.
Alkuvuodet tiukkaa taistelua
"Toiminnan keskeisin ongelma oli rahapula. Ainoita säännöllisiä tuloja olivat jäsenten enemmän tai vähemmän satunnaisesti maksamat jäsen- ja hehtaarimaksut, joiden turvin vakituisen neuvojan palkkaaminen oli varsinkin pienemmissä yhdistyksissä toivotonta. Neuvojakunta vaihtui aluksi melko tiiviiseen tahtiin, mikä tietysti hankaloitti toiminnan käynnistämistä. Ja kun toiminta sitten vaivoin oli saatu alkuun, tulivat sotavuodet, jotka katkaisivat työn yhdistyksissä. Vasta sotien jälkeen päästiin tositoimin paneutumaan yhdistysten toiminnan kehittämiseen.", kerrotaan Pohjois-Hämeen Metsänhoitoyhdistysten Liiton historiikissa vuonna 1989.
Metsänhoitoyhdistyslaki vakiinnutti toiminnan
Uuden sysäyksen metsänhoitoyhdistysten toiminta sai 1950-luvulla,
kun säädettiin metsänhoitoyhdistyslaki ja metsänhoitomaksu.
Vaikka uusi laki rajoitti puukaupallista
toimintaa ja yhdistyksen varojen käyttöä, se oli koko metsätalouden
kannalta suuri edistysaskel. Silloin syntyi organisaatiorakenne, jossa
jokaisessa kunnassa toimi metsänhoitoyhdistys. Metsänomistajien
rahoituksella yksityismetsätaloutta on edistetty esimerkillisellä
tavalla. Metsänhoitoyhdistysten rakenne on viime vuosina muuttunut
merkittävästi. Kuntakohtaisten yhdistysten yhteenliittyminen
lähti mittavasti käyntiin 1990-luvulla. Vuonna 2006 Suomessa
on 154 metsänhoitoyhdistystä. Niiden palveluksessa on noin tuhat
metsätoimihenkilöä ja 750 vakinaista metsuria. Palveluvalikoima
kattaa metsänomistajien ja metsien tarpeet kehdosta hautaan. Ylintä
päätösvaltaa yhdistyksissä käyttää
vaaleilla valittu metsänomistajien valtuusto, joka valitsee yhdistykselle
hallituksen.
MHY Metsänomistajien parhaaksi 100 vuotta
Vähennykset kannustavat palvelujen ostoon
Yrittäjäneuvos palasi metsänhoitoyhdistyksen asiakkaaksi
Vuoden Nuori Metsänomistaja 2006 Juha Hopsu Pirkanmaalta
Metsänlannoitus on kannattavaa metsänhoitoa
Loimaalaisella Ari Lindellillä on monipuolinen tarkastelukulma metsänhoitoon ja metsäverotukseen. Hän osallistui aikaisemmin vanhempiensa omistaman metsätilan veroasioiden hoitoon, kun tila oli pinta-alaverotuksessa siirtymäkauden alussa. Tultuaan metsänomistajaksi kaupan kautta vuonna 2001 hän on myyntiverotuksessa. Päivätyönään Lindell toimii Loimaan seurakunnan talouspäällikkönä ja vastaa osaltaan seurakunnan metsien hoidosta. Metsänäkökulmaa vahvistaa Arin Kotkasta hankittu puuteollisuusteknikon koulutus.
Miksi alun perin vanhempasi valitsivat pinta-alaverotuksen? Käytettiinkö päätöksenteossa asiantuntija-apua?
Lähivuosina myytäväksi kypsää puuta oli sen verran, että vanhempani halusivat hyödyntää siirtymäaikaa. Ulkopuolista apua veromuodosta päätettäessä ei tuolloin käytetty ja valintakin osoittautui jälkeenpäin ajatellen ihan hyväksi.
Minkälainen kuva sinulle jäi pinta-alaverosta?
Aika epämääräiseltä ja monimutkaiselta se tuntui. Moni asia perustui keskimääräisyyksiin ja laskennallisiin asioihin eikä niinkään konkreettisiin toimiin tai tuloksiin metsässä. Vähennysten ajankohdasta ja esimerkiksi taimikkovähennysten saamisesta ei ollut aina täyttä varmuutta.
Mitä ajattelet muutaman vuoden kokemuksella puun myyntiverotuksesta verotusmuotona? Mitä mieltä olet verotuksen tasosta?
Tuntuu huomattavasti selkeämmältä kuin pinta-alavero; perustuu kuitteihin ja tositteisiin. Pääomatulovero on ansiotulon verotukseen suhteutettuna kohtuullinen ja vähennykset ovat oleellisia tuloksen kannalta. Vaikka teen itse mielelläni metsätöitä, kannustaa vähennysmahdollisuus myös teettämään niitä. Ammattimaisilla palvelun tarjoajilla on vakuutus- ja laatuasiat hallussa ja he kantavat vastuun töistään, hämärää työvoimaa en kenellekään suosittele! Muokkaus- ja hakkuutöitä olen teettänyt ulkopuolisilla ja tulevaisuudessa varmaan muitakin töitä. Hankintahakkuutyö on hyvää vaihtelua toimistotyölle mutta hankintapuusta maksettava hinta harmittaa!
Oletko harkinnut ostaa metsää lisää?
Aina välillä olen. Metsäpalstojen hinnat ovat Lounais-Suomessa tällä hetkellä varsin korkeita. Metsävähennys kannustaa metsän ostoon, mutta voi toisaalta osaltaan olla vaikuttamassa metsästä maksettavaan hintaan.
Poikkeavatko omien metsiesi ja seurakunnan metsien hoitotavoitteet toisistaan?
Ei suuresti: molemmissa pyritään hyvään taloudelliseen tuottoon. Seurakunnan metsistä osa on ulkoilu- ja puistometsää, ja niissä hakkuut ovat varovaisempia. Useimmiten hyvin hoidettu metsä on myös kaunista. Verotuskäytäntö seurakunnalla poikkeaa yksityismetsistä paljonkin. Kaikki seurakunnan metsätyöt teetetään ammattilaisilla, omaa työvoimaa töiden tekemiseen ei olisikaan. Kaikki metsänomistajat ovat olleet kuluvan vuoden alusta puun myyntiverotuksessa.
Mitä vaikutuksia arvelet tällä olevan puukauppaan?
En usko suuriin muutoksiin. Jonkinlainen rauhallisempi aika puukaupassa voi kestää hetken. Itse olen tehnyt hankinta- ja pystykauppoja säännöllisesti. Metsästä saatavat tulot ovat ulosmitattavissa pääasiassa vain puukaupan avulla ja kohtuullista tuottoahan sidotulle pääomalle halutaan. Aikanaan tehdyt hakkuut pitävät metsän tuottavana. Verotuksellisia keppejä ja porkkanoita tuskin tarvitaan, koska niiden vaikutus olisi aika vähäinen ja toisaalta verohelpotukset ulosmitattaisiin puun hinnoissa.
Jari Neero
Toiminnanjohtaja Metsänhoitoyhdistys Loimaan seutu
MHY Metsänomistajien parhaaksi 100 vuotta
Vähennykset kannustavat palvelujen ostoon
Yrittäjäneuvos palasi metsänhoitoyhdistyksen asiakkaaksi
Vuoden Nuori Metsänomistaja 2006 Juha Hopsu Pirkanmaalta
Metsänlannoitus on kannattavaa metsänhoitoa
Kolarin Sieppijärvellä pienessä mökissä syntynyt 63-vuotias Markku Koskenniemi kertoilee avoimesti huumorin pilke silmäkulmassa elämästään. Sisaruksia perheessä oli kaikkiaan 13, joista Markku neljänneksi nuorin. Isä oli Metsähallituksen hakkuuvalvoja ja hiihteli työmaita tarkastamassa kaikki viikot. Äiti hoiteli kodin, lapset ja pienen karjan. Toimeentulo oli niukkaa ja jokapäiväiseen elämään kuuluvien asioiden saavuttamiseksi oli ponnisteltava kaikin voimin. Markku Koskenniemi kertoo aloittaneensa työuransa 14 15 vuotiaana Lapin savotoilla. Siellä olisin varmaan vieläkin, jos olisi ollut rahaa hankkia moottorisaha. Parin vuoden päästä lähdin etelään. Ensin Tornioon, missä näin ensimmäistä kertaa junan. Sillä matkasin Helsinkiin työnhakuun. Sattumalta nuorisotyönvälityksessä oli tarjolla neonasentajaoppilaan paikka, jonka sain. Kun olin homman oppinut, rupesin erinäisten vaiheiden jälkeen yrittäjäksi alalle, tarinoi Pohjoismaiden suurimman valomainosten valmistajan, Tammerneon Oy:n perustanut Koskenniemi. Koska olen aina tottunut tekemään töitä, hankin vuonna 1984 tämän tilan Oriveden Siitamassa Sysirinteen perikunnalta. Metsää on noin 250 hehtaaria ja peltoa seitsemän. Nyt kun firmassa on tehty sukupolvenvaihdos ja vävy toimii toimitusjohtajana, ehdin paneutumaan paremmin metsäasioihin. Omistusaikanani tilalle on rakennettu neljä kilometriä teitä ja kaivettu yhdeksän kilometriä ojia. Metsät ovat nyt hyvässä kunnossa, energiapuuta riittää harvennuksista. Vähän muitakin hakkuita ja lannoituksia on suunnitteilla. Varsinaiset hakkuut ja enimmät hoitotyöt hoitavat metsäalan ammattilaiset. Olen amatööri metsäasioissa, mutta hyvän ammattimiehen kanssa oppii uutta, Markku Koskenniemi tuumailee.
Yrittäjä vaihtoi yrittäjän metsänhoitoyhdistykseen
Markku Koskenniemi on kokeillut vaihtoehtoisia metsänhoitopalveluja. Oriveden seudun metsänhoitoyhdistyksessä irtisanottiin 90-luvun puolivälin lamavuosina toimihenkilöitä. Yksi heistä perusti oman metsäpalveluyrityksen ja veti asiakkaikseen entisen alueensa metsänomistajia. Markku Koskenniemi oli yksi heistä. Jotenkin olin hellämielinen, kun neuvoja sai kenkää. Hänen kohtalonsa kosketti ja metsänhoitomaksun putoaminen neljännekseen kiinnosti, niinpä ryhdyin metsäpalveluyrityksen asiakkaaksi. Aluksi kaikki menikin kohtuullisesti, mutta sitten alkoi kangertelemaan. Hommat eivät oikein hoituneet ja yrityksellä tuntui olevan muita kuin varsinaisia metsäpalvelutöitä yhä enemmän. Asioita jäi roikkumaan ja hoitamatta, muistelee Koskenniemi. Sen jälkeen käännyin taas metsänhoitoyhdistyksen puoleen. Uuden alueneuvojan kanssa yhteistyö ei kuitenkaan sujunut. Mutta sitten tämän Miikan kanssa on tultu juttuun. Kaksi vuotta sitten yhdistyksen toiminnanjohtaja Miika Bucktman ryhtyi hoitamaan Koskenniemen metsiä. Vuoden koeajan jälkeen ruvettiin puhumaan paluusta yhdistyksen metsänhoitomaksulliseksi jäseneksi. Tämä on nyt toteutunut ja osapuolet ovat tyytyväisiä. Kyllä laatu on hintansa väärtti. Metsänhoidossa hommat pitää hoitaa ja huolehtia. Metsänhoitomaksulla saadun palvelun laatu korvaa hyvin sen, mitä yksityinen pieni yrittäjä pystyy tarjoamaan, Koskenniemi latelee. Luottamus on tärkeä asiakassuhteissa, kuten kaikissa ihmissuhteissa. Sanotaan että yrittäjät ovat hankalia asiakkaita, koska tietävät, mitä tahtovat. Toiminnanjohtaja Bucktman on tyytyväinen yhteistyöhön Markku Koskenniemen kanssa. Hommat suunnitellaan kerralla valmiiksi ja se mitä sovitaan myös pitää. Ei tarvitse soutaa ja huovata. Myös puunhankintayhtiöt tarjoavat metsäpalvelusopimuksia metsänomistajille. Koskenniemi ei kuitenkaan ole niiden kelkkaan lähtenyt. Ei ole terve tilanne, että puunostaja hoitaa metsiä. Tavoitteet ovat ristiriitaisia ja "oma suu on lähempänä kuin kontin suu". Väliin tarvitaan asiantuntija, joka ei hyödy kaupoista. Virranjakajana toimivan metsänhoitoyhdistyksen pitää säilyttää maineensa ja suhteiden toimia jatkossakin, pohtii Markku Koskenniemi.
Harverilla hyvää työjälkeä
Koskenniemen metsässä on tällä hetkellä menossa 60 hehtaarin ensiharvennus metsänhoitoyhdistyksen hankintapalveluna. Osa alueesta on energiapuuhakkuuta, johon saa valtion Kemera-tukea. Markku Koskenniemi halusi metsäänsä pienen koneen tavallisen hakkuukoneen sijaan. Sellaisen hakkuujälki ei ollut tyydyttänyt häntä alkuunsakaan. Sopiva kone, Harveri, löytyikin naapurista. Kangasalan metsänhoitoyhdistyksessä tällä kevyellä ja ketterällä koneella, jota ohjataan kauko-ohjauksella maasta käsin, työskentelee entinen metsuri Ari Patteri. Yhdistykset sopivat keskenään yrittäjän lainaamisesta ja työ on sujunut. Hakkuujälki on todella hyvää verrattuna aikaisempaan hakkuuseen, toteaa Koskenniemi.
Klapikaupasta uusi bisnes
Markku Koskenniemi on lähtenyt kehittelemään polttopuubisnestä. Olen hyvin huolestunut kuitupuun tilanteesta, se vaikuttaa tulevaisuudessa Suomessa toivottomalta. Halvempaa kuitua saadaan tuotettua eukalyptuksesta ja muista puista. Energiapuulla taas on edessään suuri tulevaisuus. Polttopuu on tärkeä tuleva puunkäyttömuoto. Mutta sormenjäljet klapeissa maksavat liikaa. Nykyisin kaikkiin omakoti- ja rivitaloihin rakennetaan jonkinmoinen tulisija, vähintään varaava takka. Varastotilat ja pihamaat ovat kuitenkin ahtaita, eikä polttopuille ole omaa tilaa. Puut lojuvat yleensä rakennusten seinämillä. Sopivaan paikkaan pieneenkin tilaan voi sijoittaa polttopuuhäkin. Ilma kiertää, puut pysyvät kuivina ja varasto näyttää siistiltä. Kun puut loppuvat, tilataan uusi häkki ja tyhjä viedään pois. Tämä sinkitty häkkikontti on jo kolmas prototyyppi. Yritykseni Tulenrako Oy keskittyy polttopuupalvelun. Raaka-ainetta riittää toistaiseksi omasta metsästä ja metsänhoitoyhdistys toimittaa lisää, jos on tarpeen. Verrattuna 11 euron kuutiohintaan saa klapina tehdystä työstä hyvän korvauksen. Tilaukset voi tehdä netissä, sähköpostilla tai perinteisillä tavoilla. GPS-paikannus auttaa perille. Koskenniemen puuvarasto onkin vaikuttava. Lähes kymmenenmetristen metallipylväiden varaan rakennetussa katoksessa on kahdessa pinossa noin 250 kiintokuutiota koivurankaa, klapikasoja, klapikone ja kuormalavoja.
Metsänomistajat yhteiskunnan tukipylväitä
Huolimatta menestyksestään liikemaailmassa Koskenniemi on hyvin maahenkinen ihminen. Maahenkinen, mutta kustannustietoinen ja laskutaitoinen. Hänellä on vakaat mielipiteet metsätalouden kannattavuudesta ja metsästä sijoituksena. Jos joku kadehtii maalaisia ja metsänomistajia, se perustuu pelkkään tietämättömyyteen. Onneksi meillä on metsät yksityisomistuksessa. Metsä ja luonto merkitsevät suomalaisille paljon. He hoitavat metsiään ja tuottavat puuta. Sen ansiosta yksi tämän yhteiskunnan merkittävä kansantaloudellinen tulokanava pysyy pystyssä, toteaa Markku Koskenniemi, kansakoulupohjalta tekniikan kunniatohtoriksi päätynyt yrittäjä.
Koskenniemen puuvarastossa on 250 kiintokuutiota koivurankaa odottamassa klapeiksi pienentämistä.
Harveri tekee hyvää jälkeä ensiharvennuksissa. (Kuva Miika Bucktman)
Heli Mutkala-Kähkönen
Aluepäällikkö Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi
MHY Metsänomistajien parhaaksi 100 vuotta
Vähennykset kannustavat palvelujen ostoon
Yrittäjäneuvos palasi metsänhoitoyhdistyksen asiakkaaksi
Vuoden Nuori Metsänomistaja 2006 Juha Hopsu Pirkanmaalta
Metsänlannoitus on kannattavaa metsänhoitoa
Juha Hopsu on nimetty Vuoden nuoreksi metsänomistajaksi. Hän on 28-vuotias metsänomistaja Teiskon Viitapohjasta. Valinta julkistettiin tammikuun lopulla metsänhoitoyhdistyspäivillä Seinäjoella.
Juha on ollut metsänomistaja jo yli kymmenen vuotta ja on hankkinut itselleen myös metsäalan koulutuksen. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli Kurun metsäoppilaitoksessa metsäkoneen kuljettajaksi, jatkoi opintojaan Tampereen ammattikorkeakoulussa ja valmistui metsätalousinsinööriksi 2002. Koulutustaan Juha hyödyntää hoitamalla omia metsiään ja tekemällä metsänhoitotöitä myös toisten metsänomistajien metsissä. Hän on Pohjois-Pirkan metsänhoitoyhdistyksen hallituksen jäsen. Valinnan tehnyt raati perusteli Juha Hopsun valintaa hänen aktiivisuudellaan metsänomistajana. Hänellä on selkeä näkemys roolistaan metsänomistajana ja metsänomistajien luottamushenkilönä. Juhan esimerkin toivotaan innostavan muitakin nuoria mukaan luottamustehtäviin ja aktivoitumaan metsäomaisuuden hallintaan. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, MTK, myöntää Vuoden Nuori Metsänomistaja -kunniakirjan tunnustukseksi aktiivisesta toiminnasta metsänomistajana. Tunnustus myönnettiin nyt toista kertaa. MTK:n puolesta kunniakirjan luovuttivat metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Olavi Peltola ja metsäjohtaja Antti Sahi. Yhteistyökumppanina kilpailussa toiminut Nordea pankki lahjoitti voittajalle stipendin, jonka luovutti yksikönjohtaja Jussi Mekkonen.
MHY Metsänomistajien parhaaksi 100 vuotta
Vähennykset kannustavat palvelujen ostoon
Yrittäjäneuvos palasi metsänhoitoyhdistyksen asiakkaaksi
Vuoden Nuori Metsänomistaja 2006 Juha Hopsu Pirkanmaalta
Metsänlannoitus on kannattavaa metsänhoitoa
Metsänlannoitukset jäivät metsänhoidossa taka-alalle noin kymmenen vuotta sitten. Syynä oli valtion myöntämän tuen päättyminen ns. normaalissa metsänlannoituksessa. Ainoastaan terveyslannoituksiin tukea saa edelleen.
Kuitenkin metsänlannoitus on tuottoisin puuntuotannon investointi. Parhaista lannoituskohteista saadaan yleisesti 15 - 25 %:n tuotto, mikä tarkoittaa useiden satojen eurojen lisätuloa hehtaarilta. Puun myyntituloverotuksessa lannoituskulut ovat verovähennyskelpoisia. Tämä parantaa entisestään lannoituksen kannattavuutta. Moni satakuntalainen metsänomistaja onkin kysellyt lannoituksen perään, mutta turhaan. Metsäorganisaatioilla ei ole juurikaan ollut tarjota lannoituspalvelua.
Nyt on, lupaa Länsi-Satakunnan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jaakko Klemola. - Olemme huomanneet lannoituksen kannattavuuden. Lannoituskustannuksen verovähennysoikeus kattaa lähes sen mitä metsänomistaja menetti valtion tukirahoituksen loppumisen kautta. - En näe mitään syytä jättää lannoitusta tekemättä, kun työ suoritetaan oikeilla menetelmillä ja oikein valituille kohteille. Keskitetysti toimittaessa työ on tehokasta ja kustannukset saadaan mahdollisimman alas, muistuttaa Klemola. Yhteishankkeena toteutettuna metsänlannoituksen kokonaiskustannus on ilman arvonlisäveroa noin 250 euroa hehtaarilta. Verovähennysoikeus viistää vielä kustannusta pääomaveroprosentin (28 %) verran.
Tuottoa tukkipuustoissa
Kannattavimpia lannoituskohteita ovat keski-ikäiset metsiköt. Näissä kohteissa lisäravinteilla saadaan suurin kasvunlisäys. Parantunut kasvu kiihdyttää arvokasvua eli nopeuttaa runkojen järeytymistä tukeiksi. - Varttuneimmissa tukkipuustoissa kasvunlisäys on lähes kokonaan tukkipuuta ja nopeasti realisoitavissa päätehakkuina. Päätehakkuuta edeltävä lannoitus tehdään kangasmailla vajaat 10 vuotta ennen metsän uudistamista. Yliikäisiä ja huonokuntoisia metsiä ei kannata lannoittaa. Myöskään tyvilahon vaivaamiin kuusikoihin en suosittele lannoitusta, huomauttaa Klemola.
Kuutioita nuorissa metsissä
Helikopteri lla metsänlannoitus tehdään edullisimmin.
Suurimmat kasvunlisäykset saadaan nuorissa ja keski-ikäisissä
metsissä, joissa kasvu luonnostaan on parhaimmillaan. Suurimmat tuotot
saadaan tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden sekä vastaavien turvekankaiden
havupuustoissa. Ensimmäinen lannoitus kannattaa tehdä heti ensiharvennuksen
jälkeen. Yhden lannoituskerran vaikutusaika on kivennäismailla
6 10 vuotta. Tänä aikana puuston kasvu lisääntyy 13
- 24 m3 hehtaarilla. Rahassa tämä merkitsee 600 - 900 euron
lisätuloa hehtaarille kahdeksan vuoden kuluttua lannoituksesta.
Tervehdyttää
Vaikka kasvunlisäyksen kangasmailla antaa lähinnä typpi ja lehtomaisilla kohteilla myös fosfori, on metsälannoitteissa myös hivenaineita sellaisessa suhteessa, ettei ravinne-epätasapainoa ja kasvuhäiriöitä pääse syntymään.
Tulevana kesänä
Länsi-Satakunnan metsänhoitoyhdistyksessä on tarkoitus tulevana kesänä vastata kysyntään ja toteuttaa noin 800 - 1000 hehtaaria lannoitusta. Tiedossa olevien sopivien lannoituskohteiden omistajia lähestytään talven aikana. Yhtenäisen lannoitusalan pitäisi olla noin 10 -15 hehtaaria levityskustannuksen minimoimiseksi. Samasta syystä yhdistys pyrkii saamaan aikaan useamman metsänomistajan alueista lannoituskeskityksiä. Varsinainen levitys suoritetaan kesällä. Työ tehdään helikopterilla, joka on tehokkain ja halvin väline. Yhdistyksen alueneuvojat neuvovat metsänomistajia mielellään asiassa ja tekevät sopimuksen yhteishankkeena tehtävästä levityksestä. Kaikkien lannoituksesta kiinnostuneiden metsänomistajien kannattaa ottaa yhteyttä omaan metsänhoitoyhdistykseensä ja kysellä yhteishankkeita.
Timo Väisänen
Alueneuvoja Länsi-Satakunnan metsänhoitoyhdistys
MHY Metsänomistajien parhaaksi 100 vuotta
Vähennykset kannustavat palvelujen ostoon
Yrittäjäneuvos palasi metsänhoitoyhdistyksen asiakkaaksi
Vuoden Nuori Metsänomistaja 2006 Juha Hopsu Pirkanmaalta
Metsänlannoitus on kannattavaa metsänhoitoa
Länsi-Suomen Metsätilat Oy LKV kasvaa nopeasti
Metsällisten kiinteistöjen kaupassa on ollut eräänlainen tyhjiö. Markkinoilta on puuttunut toimija, jolla on sekä osaamista että resursseja metsäkiinteistöjen kaupan hoitamiseen. Asiakaskunta - niin tiloja myyvä kuin ostavakin - on pitkään halunnut metsänhoitoyhdistysten apua kaupantekoon. Viime vuonna tehtiin päätös aktivoitua asiassa ja kasvattaa palveluntarjontaa myös Länsi-Suomessa täysiverisellä kiinteistönvälitystoiminnalla oman yhtiön avulla.
Metsänhoitoyhdistysten yhtiö
Hyvänä lähtökohtana oli Pirkanmaalla jo vuosia rekisteröitynä kiinteistönvälitysliikkeenä toimineen Metsänhoitoyhdistys Etelä-Pirkanmaan välitystoiminta. Tyhjästä ei siis ollut tarpeen aloittaa. LänsiSuomen Metsätilat Oy LKV aloitti käytännön toiminnan viime kesänä ja ehti jo loppuvuoden aikana hoitaa menestyksekkäästi kymmeniä toimeksiantoja, ja vauhti vain kiihtyy. Nyt sydäntalven aikanakin uusia toimeksiantoja tulee kaiken aikaa. Koko ajan on yli kymmenen kohdetta myynnissä. Metsänhoitoyhdistykset omistavat yhtiön ja metsänomistajien liitto on lisäksi pienellä osuudella mukana. Tällä hetkellä osakkaina on yli 30 liiton alueen 50 yhdistyksestä ja yli 70 % metsäpinta-alasta. Välittäjät ovat kaikki kokeneita metsäammattilaisia ja palvelleet pitkään metsänomistajia yhdistysten palveluksessa. Useimmat ovat suorittaneet myös LKV-tutkinnon. Lisäksi välittäjillä on tukenaan koko yhdistysten ammattilaisten verkko tuomassa paikallistuntemusta ja asiakaskontakteja. Yhtiön toimitusjohtaja on Jukka Pusa, jolla on kokemusta niin metsänhoitoyhdistyksen johtamisesta, kehittämisestä kuin koulutustyöstäkin. Viisi muuta välitystyötä tekevää ammattilaista takaavat, että palvelua on saatavissa koko liiton laajalla neljän maakunnan alueella.
Avointa markkinointia netissä
Yhdistysten kiinteistönvälitystoiminnan perustana ovat avoimuus ja laajat markkinat. Kaikki tilat ovat maanlaajuisessa markkinoinnissa ja ostajille annetaan avoimesti kaikki tieto kohteista. Markkinointi pohjautuu alan parhaaseen internet-palveluun, joka on rakennettu yhdessä muiden metsänomistajien omistamien välitysliikkeiden kanssa. Asiakkaiden käytössä on maanlaajuinen verkkopalvelu osoitteessa www.metsatilat.fi, josta löytyy suurin osa koko maan myynnissä olevista metsäkiinteistöistä. Lehti-ilmoittelulla täydennetään markkinointia, varsinkin paikallisesti. Näin taataan, että myytävät tilat ovat kaikkien kiinnostuneiden tiedossa ja hintataso muodostuu aidosti markkinoilla.
Kauppa hoidetaan alusta loppuun
Tilan myynti tapahtuu yhteistyössä metsänhoitoyhdistyksen ja yhtiön kanssa. Metsänhoitoyhdistykset tekevät totuttuun tapaan metsäarvion, joka muodostaa perustan tilojen hinnoittelulle ja kaupalle. Tilan myynnin saa alkuun joko ottamalla yhteyttä suoraan yhtiön kiinteistönvälittäjiin tai omaan metsänhoitoyhdistykseen. Varsinkin yhteisomistustilat ovat kohteita, joissa välittäjiltäkin vaaditaan ammattitaitoa parhaan ratkaisun löytämiseksi niin verotuksen kuin kaupan osapuolienkin kannalta. Samoin sukupolvenvaihdoksissa on usein ratkaisevan tärkeää käyttää osaavaa ammattiapua hyvän tuloksen saavuttamiseksi. Moni ei tiedä, että sukupolvenvaihdoskustannukset edustavat puun kiertoajalla yhtä suurimmista eristä puun tuottamisen kuluissa. Säästön aikaansaaminen siellä ei toisaalta paljon maksa. Länsi-Suomen Metsätilat Oy huolehtii niin myyjän kuin ostajankin osalta kaupan loppuun saakka. Se neuvoo ja avustaa veroasioissa ja hakee uudelle omistajalle lainhuudon hänen niin halutessaan. Samoin itse metsään liittyvissä asioissa asiakas saa heti vastauksen mieltä askarruttaviin kysymyksiinsä.
Toimitusjohtaja Jukka Pusa on tyytyväinen metsänhoitoyhdistysten kiinteistövälitysyhtiön alkutaipaleeseen.
MHY Metsänomistajien parhaaksi 100 vuotta
Vähennykset kannustavat palvelujen ostoon
Yrittäjäneuvos palasi metsänhoitoyhdistyksen asiakkaaksi
Vuoden Nuori Metsänomistaja 2006 Juha Hopsu Pirkanmaalta
Metsänlannoitus on kannattavaa metsänhoitoa
Metsänhoitoyhdistykset panostavat tilakauppaan
Hyviä tuloksia tuottanut rajojen paikannuksen ja avaamisen EU-hanke
Etelä-Pohjanmaalla päättyy helmikuun lopussa. Työlle
oli tarvetta, tilauksia tuli mukavasti ja metsänomistajat olivat
tyytyväisiä. Hankkeen jälkeen rajojen avaaminen jatkuu
metsänhoitoyhdistysten palvelumuotona.
Etelä-Pohjanmaan metsissä on tuhansia kilometrejä rajalinjaa.
Linjojen aukipitäminen vaatii melkoisesti vaivaa. Aiemmin Maakaaressa
velvoitettiin maanomistajat huolehtimaan siitä, että heidän
tilarajansa pysyvät auki, mutta uudessa kiinteistönmuodostamislaissa
ei tällaista velvoitetta enää ole. Nykyään tehdään
laaja-alaisia hakkuita samanaikaisesti rajanaapurusten metsissä ja
rajalinjat katoavat taimikkojen varttuessa yhdenikäisinä. Lisäksi
metsänomistajien kaupungistuminen ja vieraantuminen metsistään
lisää epäselvyyksiä. Moni metsänomistaja tietääkin
metsänsä sijainnin vain hyvin suurpiirteisesti.
Rajojen etsiminen vie aikaa
Tilanne, jossa metsissä on paljon epäselviä rajalinjoja, rasittaa ja kuluttaa kohtuuttomasti kallisarvoista työaikaa kaikilta metsäalan toimijoilta. Tämän korjaamiseksi käynnistettiin Etelä-Pohjanmaalla 1.2.2004 "Tiedä rajasi ja avaa ne" niminen, osaksi EU-rahoitteinen metsätalouden kehittämishanke. Hankkeen vastuullinen toteuttaja oli Länsi-Suomen metsänomistajien liitto, muina toimijoina hankkeessa olivat mukana Etelä-Pohjanmaan alueen metsänhoitoyhdistykset ja Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus. Ohjausryhmään edustajansa asettivat toimijat sekä Etelä-Pohjanmaan TE-keskus, Helsingin Yliopisto (MAKES), Pohjanmaan maanmittaustoimisto ja Puu- ja erityisalojen liitto. Hanke päättyy virallisesti 28.2.2006.
Nykyaikainen tekniikka ja tiedotus apuna
Hankkeella haluttiin luoda menettelytavat tukkoisten rajalinjojen selvittämiselle
mukana olevien toimijoiden kesken. Tavoitteiksi asetettiin metsänomistajien
aktivointi metsäkiinteistönsä rajojen selvittämiseen,
uuden GPS-paikannus
tekniikan tutuksi tuominen alueen metsäammattilaisille sekä
1 000 km tukkoisen rajalinjan merkintä ja 500 km rajalinjan avaaminen
metsänhoitoyhdistyksen metsureita käyttäen. Tavoitteena
oli niin ikään kehittää menettely, jolla metsäsuunnitelmiin
saadaan merkittyä tukkoiset rajalinjaosuudet maastohavaintojen mukaisina.
Kaikille hankealueella metsää omistaville lähetettiin heti
alkuvaiheessa esite, jossa annettiin tietoa sekä alkaneesta hankkeesta
että sen tarjoamista palveluista. Esitteitä postitettiin yhteensä
noin 26 000 kappaletta. Markkinointikampanjan tuloksena saatiin yli 700
rajalinjan merkintää tai kadonneen pyykin etsimistä koskevaa
työtilausta. Tilauksia tuli lisää kaiken aikaa hankkeen
edetessä. Kaikkiaan 1 524 metsänomistajaa osallistui hankkeeseen.
Merkintätavoitteet ylitettiin
Hankealueella merkittiin rajalinjaa kaikkiaan 1 382 km. 1 000 km tavoite ylitettiin siis reippaasti! Metsänhoitoyhdistysten metsurit ovat avanneet merkittyä linjaa noin 200 km. Huolena onkin, muistavatko kaikki metsänomistajat, jotka ovat luvanneet hoitaa itse rajan aukaisun, sen myös tehdä. Kuitunauhalla tehty merkintä häviää nopeasti tsästä ja raja voi joutua uudelleen kateisiin, ellei avaamista suoriteta nopeasti. Metsäkeskuksen tehtävänä hankkeessa oli edistää rajojen avaamista metsäsuunnittelun avulla. Maastossa tietoa kerättäessä suunnittelijat samalla kiinnittivät huomiota rajalinjoihin ja siihen, miten selvästi ne erottuivat. Tukkoisiksi havaitut rajalinjat merkittiin kartalle, josta tiedot saadaan siirrettyä tila- ja aluekohtaisiin metsäsuunnitelmiin. Uusissa metsäsuunnitelmissa epäselviksi katsotut rajat näkyvät violetilla korostettuna.
Kiitosta metsänomistajilta
Hankkeen myötä on käynyt useasti ilmi, että rajojen paikannus- ja merkitsemispalvelu tuli todelliseen tarpeeseen. Hanke sai metsänomistajilta paljon kiitosta ja positiivista palautetta. Tämä antaa aihetta uskoa, että vastaavanlaiselle toiminnalle on kysyntää myös hankkeen päättymisen jälkeen. Paikannuslaitteet jäävätkin alueen metsänhoitoyhdistysten käyttöön ja toiminta jatkuu yhdistysten palveluna.
Epäselvät rajat näkyvät uusissa metsäsuunnitelmissa
violetilla korostettuina.
MHY Metsänomistajien parhaaksi 100 vuotta
Vähennykset kannustavat palvelujen ostoon
Yrittäjäneuvos palasi metsänhoitoyhdistyksen asiakkaaksi
Vuoden Nuori Metsänomistaja 2006 Juha Hopsu Pirkanmaalta
Metsänlannoitus on kannattavaa metsänhoitoa
Metsänhoitoyhdistykset panostavat tilakauppaan
Tiedä rajasi ja avaa ne
Myös Metsänhoitoyhdistys Lapua osallistui rajalinjahankkeeseen. Hanketta koskevia työtilauksia tuli aluksi melko vähän, mutta kun rajoja merkittiin maastoon ja hanketta markkinoitiin metsänomistajille muiden asioiden ohessa, kiinnostus heräsi. Yhdistykselle asetetut tavoitteet ylitettiinkin reippaasti. Rajalinjaa merkittiin Lapualla kaikkiaan yli 146 km ja yhdistyksen metsuri on avannut rajoja jo noin 84 km:n matkalta. Hankkeeseen osallistui 103 metsänomistajaa. Yksi heistä on lapualainen Juha Hella.
Hanke oli todella tarpeellinen ja siinäkin mielessä hyvä, että hyöty siitä tuli metsänomistajalle asti, toteaa Hella. Juha Hella on ammatiltaan hitsaaja ja kertoo metsänhoitotöiden olevan sopivaa vaihtelua palkkatyöhön.
Hankkeen myötä oli helppo tarttua tilaisuuteen saada rajat selviksi. En tuntenut kaikkia rajanaapureita, joten senkin tähden oli hyvä että joku kolmas osapuoli hoiti asiat, Hella jatkaa.
Kustannukset olivat kohtuullisia
60 euron osallistumismaksua hän pitää sopivana, mutta miettii, että ehkä myös merkityn rajalinjan auki raivaamista olisi pitänyt tukea jotenkin. Rajalinjan aukaisu jäi joko metsänomistajan itsensä hoidettavaksi tai teetettäväksi yhdistyksen metsurilla. Juha Hella valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.
En pitänyt avaamisenkaan kustannuksia mitenkään kohtuuttomina. Lisäksi halusin teettää työn puolueettomalla ammattilaisella.
Itse jos lähtee avaamaan, niin saa koko ajan pelätä menevänsä naapurin puolelle. Nyt rajojen selvittyä Hella kertoo jatkavansa hieman keskenjäänyttä taimikonhoitoa.
Rajojen pinnat voi nyt hoitaa kuntoon, hän toteaa. Yleisestä metsänhoidon tasosta Juha Hella on hieman huolissaan.
Metsäasiat ovat sellaisia, että iiden hoitaminen vaatii innostuneisuutta. Liian paljon näkee hoitamattomia metsiä.
Kärsivällisyyttä vaativaa hommaa
Metsänhoitoyhdistys Lapuan metsätyönjohtaja Olli Turja kertoo, että hankkeessa käytetyn paikannuslaitteiston kanssa on osattava olla ärsivällinen.
Työ sujuu joskus hitaasti ja kärsivällisyys on lujilla. Toisaalta ilman laitetta ei montaakaan nyt merkitystä linjasta olisi saanut selväksi. Merkintäpalvelulle on kysyntää Olli Turjan mukaan myös tulevaisuudessa hankkeen jälkeen.
Uusia kyselyitä ja tilauksia on jo tullut. Rajojen merkintä sopii hyvin metsänhoitoyhdistyksen tehtäväksi. Paikannuslaitteet nopeuttavat ja helpottavat myös leimikoiden suunnittelua rajojen läheisyydessä, kun enää ei tarvitse tikuttaa jokaista epäselvää linjaa, Turja toteaa.
- Tämäkin linja olisi jäänyt helposti selvittämättä ilman hanketta ja gps-paikanninta, toteaa metsätyönjohtaja Olli Turja (vas.). Mukana metsurin avaamaa linjaa tarkastelemassa myös metsänomistaja Juha Hella.
Mika Ylikantola
Projektipäällikkö Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi
MHY Metsänomistajien parhaaksi 100 vuotta
Vähennykset kannustavat palvelujen ostoon
Yrittäjäneuvos palasi metsänhoitoyhdistyksen asiakkaaksi
Vuoden Nuori Metsänomistaja 2006 Juha Hopsu Pirkanmaalta
Metsänlannoitus on kannattavaa metsänhoitoa
Metsänhoitoyhdistykset panostavat tilakauppaan
Lapualla pantiin toimeksi
