Pakina
Ajankohtaista
Henkilöjuttu
Maisemanhoito
Metla
Metsähankkeet
Metsäluonto
Metsäneuvonta
Metsänhoito
Metsänhoitoyhdistykset
Metsäojitus
Metsäopetus
Metsätapahtumat
Metsätiet
Metsävisa
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puuenergia
Puukauppa
Puunjalostus
Päätoimittajalta
Suometsät
Viranomaistoiminto
Yhteismetsät
Pikkasen petoeläimistä
Näppäilin tässä taannoin kännykkäpuhelun Masalle, opistokaverille Tuomarniemen ajoilta ja kyselin metsästyskuulumisia. Hän kun on niin eräharrastuksen läpilyömä mies, että vuokrasi Metsähallitukselta itärajan pinnasta peräti neljäsataa hehtaaria maitakin tähän tarkoitukseen. Eräkämppäkin kuuluu olevan alueella. Masa asuu Punkaharjun takana ja häneltä kyllä eräjuttu luistaa:
Tässä alkutalvesta oli kämpälle johtavan tien yli mennyt melkoinen revohka elukoita. Vahtasin niitä jälkiä muutaman sekunnin liian pitkään ja niin lähti maastoauto käsistä... Paukasi lähimpään pöllinäreeseen. No puuhan taipui vinoon ja kuoret lähti irti, vaan minä nauroin, ettei tässä mitenkään käynyt ja pakittelin Mersun takaisin tielle. Mutta annas olla, kun pääsin kämpän edustalle, niin johan alkoi liristä! Kaikki vedet lorisi jäähdyttäjästä lumeen. Tuli asiaa vakuutusyhtiölle...
Vaan mitäpä otuksia näit menneen tien yli? minä keskeytin epäkohteliaasti.
Neljä hirveä, yksi karhu ja ilvesemo parin pentunsa kanssa. Oli siinä kulkijoita kerrakseen. Ei ihme, jos uumoilin moista ja unohdin ohjauspyörän! Ja jatkoakin seurasi. Ilves jäi nimittäin alueelle pentuineen. Alkoi puhdistaa läheistä lampea majavista. Kaivoi itsensä talvipesään, kyttäili siellä jossain onkaloissa ja teki selvää kuudesta elukasta...
Elä, perhana... Ihan totta?
Justiin niin. Siihen loppuivat melan läiskytykset siltä lammelta. Helevetin viisas otus oli napsimaan haavanpurijat pois muonavahvuudesta.
Näin Masa ja kysäisi taas kerran, että milloinkas lähden jahtiin sinnepäin. Kysyi, vaikka tiesi jo vanhastaan, etten lähde.
Sitten toiseen asiaan eli susihukkasiin. Niitä kun kuuluu kohta asutettavan tänne lännen maillekin. Siinä monelta ukolta polttimo kuumenee moista mietiskellessä... Se oli kai 1950-lukua, kun sadat miehet alkoivat kesäkuumalla jahdata sutta Rauman seudulla. Minäkin johkaannuin 15-vuotiaana mukaan ja oltiin jossain Lapin ja Hinnerjoen välisellä tiellä "tronot" selässä ja kovat piipuissa. Eno lykkäsi minullekin haulikon ja seisoskelin se selässä ihan nimismiehen lähituntumassa... Ihmettelin, kun ei puuttunut asiaan, vaikka varmasti tiesi, ettei tuollaisella pojanklopilla ollut minkään valtakunnan lupia moisen "tykin" kantamiseen. Vaan susijahdissa kaikki näytti olevan sallittua! No, loppujen lopuksi koko jahti meni hukkareissuksi sanan täydessä merkityksessä, sillä susi osoittautuikin koiraksi. Muutama vuosi sitten täältä Kiikoisista löytyi pahasti raadeltu hirvi. Sama, jota Tapio Vallin oheisessa kuvassa tarkastelee. Päättelimme tapon suden tekemäksi, mutta osa Hevosmiesten Tietotoimiston väestä piti meitä pelleinä. Tiesivät varmuudella, ettei susihukkasia ole ollut mailla halmeillakaan... Naureskelivat meidät suohon, joten lopetimme susipuheet alkuunsa. Vaan suden työtähän se oli, inttää
KAKE
Pikkasen petoeläimistä
