Metsäluonto

Pääsivu

Ajankohtaista
Metla
Metsäluonto
Metsäneuvonta
Metsänhoito
Metsänhoitoyhdistykset
Metsänsuojelu
Metsäopetus
Metsäsuunnittelu
Metsätaitoilu
Metsätiet
Metsävisa
Nimitykset
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puukauppa
Päätoimittajalta
Viranomaistoiminto

Suomen liito-oravakannan koko on tällä hetkellä noin 143 000 naarasta. Arvio perustuu vuosina 2003-2005 tehtyyn kartoitustyöhön, jonka raportti julkaistiin 2.3.2006.

Maastokartoituksissa käytiin läpi yli 10 000 tutkimusaluetta koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Tihein liito-oravakanta on Länsi-Suomessa Vaasan rannikkoseudulla ja Lounais-Suomessa, harvin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Koko lajin esiintymisalueella tiheydet kuitenkin vaihtelevat huomattavasti.

Lounais-Suomen tiheä kanta ei tullut metsäväelle yllätyksenä

Lounais-Suomessa on metsäalan työntekijöiden keskuudessa jo pitkään tiedetty liito-oravien olevan alueella paikoin melko yleisiä ja ihmetelty lajin uhanalaisuutta. Lähes jokaisella tuntuu olevan omakohtaisia havaintoja lajista. Liito-orava on kuitenkin luokiteltu Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi lajiksi. Tämä luokitus ei perustunut kannan kokoon, vaan arvioituun kannan taantumiseen.

Kannan koko on nyt todettu moninkertaisesti aiempaa arviota suuremmaksi, mutta tutkimusraportin mukaan kannan koon kehitys on edelleen laskeva. Viimeisten 10-20 vuoden aikana 13 eri alueilla tehdyt seurantatutkimukset osoittivat liito-oravien vähentyneen alueesta ja seuranta-ajanjaksosta riippuen 20-58 prosenttia. Millään tutkimusalueella ei ole havaittu kannan kehityksen tasaantuneen tai lähteneen nousuun. Kolmevuotisen tutkimuksen loppuraportissa ehdotetaan, että liito-oravan kantoja alettaisiin seurata säännöllisin kartoituksin. EU-maissa liitooravaa esiintyy Suomen lisäksi pieniä määriä ainoastaan Virossa. Liettuasta ja todennäköisesti myös Latviasta laji on jo kuollut sukupuuttoon. Niinpä Suomella säilyy erityisvastuu lajin suojelusta EU:ssa, eikä lounaisessakaan Suomessa ole ainakaan lähitulevaisuudessa tiedossa muutoksia liitooravan statukseen.

Lisääkö tieto tuskaa?

Miten eri tahot ovat reagoineet tutkimustuloksiin? Aika odotetusti, siitä esimerkkinä pari sitaattia.

MTK:n metsävaltuuskunnan kannanotto 23.3.2006: "MTK:n metsävaltuuskunta vaatii Suomen hallitukselta pikaisia ja päättäväisiä toimenpiteitä liito-oravan poistamiseksi

EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalta, koska lajin suojeleminen ei sitä edellytä". Samasta tutkimuksesta toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti

Luonnonsuojelija 2/06: "Tutkimus murskasi vaatimukset poistaa liito-orava uhanalaisten luettelosta ja EU:n luontodirektiivistä".

TEKSTI
JARMO UIMONEN
KUVAT
ILPO K. HANSKI

Liito-oravia eniten läntisessä Suomessa

Korvasieni - sientemme aatelia

Ylös

Korvasieni on käytännössä ainoa keväällä esiintyvä yleinen ruokasienemme. Tuoreena ja käsittelemättömänä se on erittäin myrkyllinen, mutta oikein käsiteltynä myrkytön ja monien mielestä herkullisin metsäsienemme.

Hyvällä onnella voi löytää paikan, jossa korvasieniä kasvaa "kasapäin".

Korvasieni on helppo tunnistaa. Lakki on muodoltaan sykerömäinen "aivopoimuinen" ja ontto. Ulkopinnan väri vaihtelee vaaleanruskeasta liki mustaan. Lakin reunat ovat sisäänpäin kääntyneet ja kiinni jalassa. Jalka on väriltään lakkia vaaleampi, vaihtelevanpituinen, yleensä lakkia lyhyempi. Sienen malto eli "sieniliha" on helposti murenevaa.

Tutkijat erottavat useampia korvasienilajeja (esim. lehtokorvasieni, kaitakorvasieni). Lajit voi varmasti erottaa toisistaan vain mikroskooppisten tuntomerkkien avulla. Tavalliselle sienestäjälle tämä ei kuitenkaan ole tarpeen. Lajien esikäsittely ja maku ovat samanlaiset.

Korvasieni kasvaa koko maassa.

Runsaimmin sieniä löytää paikoista, missä maanpinta on rikkoontunut. Tyypillisiä kohteita ovat äestetyt hakkuuaukiot, muokatut luontaisen uudistamisen alat, puutavaran varastopaikat, metsäteiden ja lenkkipolkujen reunat sekä tuulen kaatamien puiden juurakoiden alustat. Sienestäjän kannattaa tarkistaa myös soranottopaikkojen reuna-alueet. Erittäin hyviä korvasienipaikkoja (ainakin Pohjois-Suomessa) ovat laskettelurinteet ja hyppyrimäkien alastulorinteet. Turvemailla korvasieniä ei ole. Korvasienisatoa voi lisätä huomattavasti ns. puoliviljelymenetelmällä eli hautaamalla maahan paperia sienen ravinnoksi. Toimenpide moninkertaistaa sadot muutamaksi vuodeksi. Etelä-Suomessa korvasieniä voi löytää - kevään säistä riippuen - jo äitienpäivän tietämillä. Paras satokausi ajoittuu yleensä touko-kesäkuun vaihteeseen. Juhannuksen jälkeen korvasieniä ei enää kannata etsiä.

Korvasienten käsittely on tarkkaa puuhaa

Korvasienten esikäsittelyssä on oltava huolellinen. Sienihän on tuoreena vaarallisen myrkyllinen. Myrkky liukenee kuitenkin keitettäessä veteen ja kuivattaessa suurin osa haihtuu myös ilmaan. Viralliset korvasienen käsittelyohjeet ovat seuraavat: Korvasienet on
keitettävä kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja vähintään 3 osaa vettä) vähintään viisi minuuttia kerralla ja huuhdeltava hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä. Huuhteluvettä ei saa käyttää ruoanvalmistukseen.

Korvasienet voidaan säilöä kuivaamalla ne rapeiksi. Kuivatut korvasienet liotetaan vähintään 2 tuntia ja sen jälkeen keitetään ennen ruoaksi valmistusta kahteen kertaan kuten tuoreet korvasienet.

Korvasieniä keitettäessä tai kuivattaessa on tuuletettava hyvin. Tuoreita korvasieniä ei ole myöskään syytä kuljettaa auton matkustamossa. Kuumalla ilmalla myrkkyä saattaa haihtua auton sisäilmaan.

Ruoka-asioissa on hyvä pitää mielessä, että korvasieniruoka on herkku. Se ei ole mitään jokapäiväistä arkiruokaa vaan nimenomaan juhla-aterian osa. Parhaimmillaan korvasienen maku tulee esiin keitoissa, kastikkeissa ja muhennoksissa. Pienille lapsille korvasieniä ei yleensä tarjoilla. Ei myöskään raskaana oleville naisille.

Korvasienimuhennos, yleisohje

3 dl keitettyjä korvasieniä (vastaa noin 1 l tuoreita)
1 sipuli
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl kermamaitoa
mausteeksi suolaa ja valkopippuria

Sienet paistetaan pannulla hitaasti sipulisilpun kera. Jauhot ripotellaan päälle ja seosta hyvin sekoittaen lisätään vähitellen kermamaito. Lopuksi maustetaan muhennos.

Kuva: Lasse Kosonen

TAPANI HÄNNINEN
PORIN SEUDUN SIENISEURA RY

Liito-oravia eniten läntisessä Suomessa

Korvasieni - sientemme aatelia

Ylös