Metsänsuojelu

Pääsivu

Ajankohtaista
Metla
Metsäluonto
Metsäneuvonta
Metsänhoito
Metsänhoitoyhdistykset
Metsänsuojelu
Metsäopetus
Metsäsuunnittelu
Metsätaitoilu
Metsätiet
Metsävisa
Nimitykset
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puukauppa
Päätoimittajalta
Viranomaistoiminto

Matti ja Anja Johanssonin Sauvon kunnassa sijaitsevassa metsässä oleva puro määriteltiin uomaltaan ja puustoltaan metsäkeskuksen kartoituksessa metsälain 10. pykälän tarkoittamaksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi

Raisiossa asuvat Johanssonit ovat ostaneet metsäpalstan viitisen vuotta sitten. He ovat rakentaneet meren rantaan rajoittuvalle palstalleen myös vapaa-ajan rakennuksen. ­ Metsä oli täysin käsittelemätöntä aarniometsää, johon oli vaikea päästä sisälle. Hakkuita ei ollut tehty kuin joskus 1940-luvulla, kertoo Matti Johansson. Ensimmäisen kerran tietoisuus puron erityisluonteesta hahmottui uudelle metsänomistajalle, kun puunostaja kertoi, että puron lähituntumassa olevat puut täytyy jättää pystyyn. Näin myös silloin hakkuu toteutettiin. Asia pompahti esille seuraavan kerran tutun metsäkeskuksen neuvojan käynnillä, kun yhdessä tutkittiin alueen karttoja. ­ Metsässäni olevan metsälakikohteen ympäristötuen eurot solahtivat tililleni aika rivakasti. Asian käsittely eteni ihmeteltävän ripeästi metsäkeskuksen neuvojien avustamana, toteaa Johansson.

Yksilöllistä neuvontaa kahdellesadalle tilalle

Lounais-Suomen metsäkeskuksessa toteutettiin noin kahden vuoden aikana Metsään! Varsinais-Suomessa EU-hanke, jonka kuluessa annettiin tilakohtaista neuvontaa arvokkaista elinympäristöistä. Myös Johanssonien omistama purokohde päätyi hankkeen piiriin. Neuvontatyötä tehnyt Sirke Kajava kertoi, että maakunnan alueella neuvontaa annettiin 200 tilalle, jonka jatkeeksi ympäristötukiselvityksiä tehtiin yli 50. ­ Johanssonien yli kahden hehtaarin ala on kohteena hyvin sopiva tukialueeksi, koska muun muassa puusto on pääosin luonnontilaista tervalepikkoa ja ne yhdessä purossa virtaavan veden kanssa muodostavat viileän ja kostean pienilmaston, toteaa Kajava. Ympäristötukiarvion laadinnan teki metsäkeskus neuvontakäynnin jälkeen.Tukiarvio osoitti, että elinympäristön ja tilan puusto huomioiden tuen maksamiselle on edellytykset. ­ Olen tuen määrään ihan tyytyväinen ja 10 vuoden sopimus tuntuu sopivan pituiselta ajalta, kun ei tiedä miten maailma makaa tulevaisuudessa, kertoi Matti Johansson. ­ Mikäli tukisopimusta ei olisi tullut, olisin ehkä pyrkinyt ottamaan muutaman isomman kuusen pois puron varrelta. Nyt ne saavat olla siellä rauhassa, niin kuin sopimus edellyttääkin, toteaa tyytyväinen metsänomistaja.

Ympäristötukivaroja on enemmän kuin aiemmin

Esittelijä Markku Sievänen Lounais-Suomen metsäkeskuksesta kertoi, että nyt on metsänomistajilla oiva mahdollisuus hakea ympäristötukea kohteelleen, koska varoja on enemmän kuin viime vuonna. Lounais-Suomen metsäkeskus rahoitti vuonna 2005 51 kohdetta ja tukea käytettiin varojen mukaiset 230 000 euroa. Pirkanmaan
että Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksissa rahaa käytettiin noin 200 000 euroa. Kuluvalle vuodelle on ympäristötukeen varattu jokaisessa levikkialueen kolmessa metsäkeskuksessa noin 270 000 - 300 000 euroa.

­ Parhaita kohteita ovat rehevät suot, lehdot ja puronvarret, joissa on vanhaa luonnontilaista puustoa, kertoo Markku Sievänen. ­ Maksettava tuki korvaa taloudellisia menetyksiä ja metsänomistajat ovat olleet yleensä korvaukseen tyytyväisiä. Keskimäärin tuki on noin 10 euroa kuutiolta kyseisen alueen kokonaispuustosta laskettuna ja kohteen minimikoko on yleensä vähintään hehtaari. Alueen ytimenä täytyy olla metsälakikohde, määrittelee Sievänen.

TEKSTI MIKKO SAVOLAINEN
ALUEPÄÄLLIKKÖ LOUNAIS-SUOMEN
METSÄKESKUS

KUVAT SIRKE KAJAVA

Ympäristötukikohteen äärellä tutkivat metsänomistaja Matti Johansson ja aluepäällikkö Mikko Savolainen Lounais-Suomen metsäkeskuksesta sopimusta, jossa määritellään muun muassa että alueen monipuolinen puusto jätetään hakkuutoiminnan ulkopuolelle

Metsäkeskus merkitsee alueen maastoon metallipannoilla ja maalimerkeillä

Kasvilajisto viihtyy kosteassa ja viileässä elinympäristössä

Metsätalouden ympäristötuki

• Metsälaissa on velvoite turvata erityisen tärkeitten elinympäristöjen ominaispiirteet.
• Kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötuella voi yksityinen metsänomistaja tai muu kestävän metsätalouden rahoitustukeen oikeutettu omistaja saada korvauksen lisäkustannuksista ja menetyksistä.
• Ympäristötukikohde jää metsänomistajan omistukseen.
• Tuki maksetaan korvauksena siitä, että kohde jätetään luonnontilaan 10 vuoden määräajaksi, tai sillä tehdään sovitut hoitotoimenpiteet.
• Metsäkeskus tekee kohteesta ja sitä koskevista ehdoista sopimuksen metsänomistajan kanssa.
• Verovapaa ympäristötuki maksetaan yhdellä kertaa sopimuskauden alussa.
• Sopimus merkitään kiinteistörekisteriin ja on voimassa, vaikka maanomistaja vaihtuu.
• Metsäomistaja voi vaihtoehtoisesti hakea poikkeusluvan elinympäristön käsittelyyn niin, että taloudellinen menetys jää vähäiseksi. Kysy lisää oman alueesi metsäkeskuksesta tai metsänhoitoyhdistyksestä!

Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat

• lähteiden, purojen, norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt
• ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuoliset letot
• rehevät lehtolaikut
• ojittamattomien soiden pienet kangasmetsäsaarekkeet
• rotkot ja kurut
• jyrkänteet välittömine alusmetsineen
• kitu- ja joutomaiden hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat

Valtio tukee arvokkaiden elinympäristöjen suojelua

Luonnonarvokauppa todistanut metsänomistajien halun suojella luontoa

Laatua metsätalouden vesiensuojeluun

Ylös

Luonnonarvokauppa todistanut metsänomistajien halun suojella luontoa

Luonnonarvokauppa on pilottihankkeena osoittanut, että tarvetta samantapaisille suojelukeinolle on. Vastaavia kokeiluhankkeita on ollut myös muualla Suomessa ja tulokset kaikkialta ovat olleet positiivisia.

Tämän metsälain mukaisen puron suojeluun voi saada metsätalouden ympäristötukea.

Kun luonnonarvokaupan kokeiluhanke käynnistyi kolme vuotta sitten, odotettiin jännityksellä löytyykö metsänomistajia, jotka tarjoavat kohteita suojeluun ja minkälaisia kohteita tulee tarjolle. Tavoitteena on löytää arvokkaita luontokohteita, jotka tarjoavat elinympäristöjä harvinaistuville lajeille. Arvokkaita piirteitä ovat esimerkiksi pitkälle lahonneet puut, järeät kolohaavat ja korpinotkot. Enää ei tarvitse pohtia, löytyykö halukkuutta vapaaehtoiseen suojeluun. Nyt tiedetään, että kiinnostusta on olemassa ja hyviä kohteita saadaan suojelun piiriin. Kun vapaaehtoisten suojelukeinojen jatkosta päätetään vuonna 2007, pilottihankkeista saadut kokemukset puhuvat vahvasti sen puolesta, että tulevaisuuden metsien suojelua toteutetaan vapaaehtoisin keinoin.

Luonnonarvokauppa kiinnostaa myös tutkijoita

Luonnonarvokaupan tehneet metsänomistajat, sopimuskohteet ja myös luonnonarvokaupan parissa työskentelevät viranomaiset ovat olleet monien tutkimusten aiheina. Osa tuloksista on vielä julkaisematta, mutta jo saadut tulokset ovat mielenkiintoisia. Tutkimusten mukaan luonnonarvokaupan sopimuksen tehneet metsänomistajat ovat olleet yleisesti tyytyväisiä menetelmään. Kaikille vapaaehtoisuus oli elinehto sopimuksen solmimiselle ja korvauksen suuruus vaikutti mukaan lähtemiseen ja tyytyväisyyteen. Hyvin tärkeää oli sopimuksen kokonaisuus ja metsänomistajan metsänkäytön intressien huomioiminen. Kun metsänomistajilta kysyttiin, mitä kohteille olisi tapahtunut, jos sopimusta ei olisi syntynyt, vastasi pääosa sopimuksen tehneistä, että kohde olisi hakattu seuraavan kymmenen vuoden aikana ja vain noin kolmasosa olisi suojellut kohteen ilman sopimustakin. Merkittävä tulos oli myös, että suurin osa luonnonarvokaupan tehneistä haluaisi jatkaa sopimustaan sitten, kun nykyinen sopimuskausi päättyy. Luonnonarvokaupan kohteiden lajistosta tehtiin myös tutkimuksia. Kohteilta löytyi moninkertainen määrä kääpä- ja jäkälälajistoa verrattuna normaaliin lounaissuomalaiseen talousmetsään. Kokonaislahopuumäärä oli luonnonarvokaupan kohteilla korkeampi kuin talousmetsissä ja lahopuun laatu oli parempi: järeää ja pitkälle maatunutta lahopuuta löytyi enemmän, samoin järeitä pystykuolleita puita. Myös eläviä järeitä lehtipuita löytyi huomattavasti enemmän kuin talousmetsäkohteilta.

Luonnonarvokaupan kohteita verrattiin myös kohteisiin, jotka on luokiteltu alueen luontoarvoiltaan rikkaimpiin yksityismailla oleviin metsiin. Luonnonarvokaupan kohteet pärjäsivät hyvin vertailussa: järeitä lehtipuita ja jäkälähavaintoja tehtiin enemmän luonnonarvokaupan kohteilla ja lahopuuta ja kääpälajeja oli enemmän alueen luontoarvoiltaan parhaissa metsissä.

Uusia kohteita voi ilmoittaa

Luonnonarvokaupan menestystarina jatkuu Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Viime vuonna uusia kohteita ilmoitettiin Satakunnasta 20 ja Varsinais-Suomesta 18. Varmasti Satakunnastakin löytyy vielä hyviä kohteita, mutta painopiste näyttäisi siirtyvän hiljalleen Varsinais-Suomen puolelle. Sieltä toivotaankin löytyvän monenlaisia elinympäristöjä. Runsaslahopuustoisten kangasmetsien lisäksi tavoitellaan erityisesti lehtoja, korpia, puustoisia perinnebiotoppeja ja alueelta löytynee myös harjujen etelärinteitä, tulvametsiä ja maankohoamisrannikon metsiä. Uusia kohteita voi ilmoittaa Lounais-Suomen metsäkeskukselle. Lisätietoa luonnonarvokaupasta saa nettiosoitteesta: www.metsakeskus.fi/lounais tai puhelinnumerosta: 020 7726 426.

Unohtuiko satakuntalaisilta metsätalouden ympäristötuki?

Kun luonnonarvokauppoja on tehty Satakunnassa enemmän kuin Varsinais-Suomessa, metsätalouden ympäristötukisopimusten kohdalla tilanne on täysin päinvastainen: Ympäristötukisopimuksia on tehty huomattavasti enemmän Varsinais-Suomessa. Metsätalouden ympäristötuki ja luonnonarvokauppa ovat periaatteiltaan melko samanlaisia. Kummatkin keinot ovat vapaaehtoisia metsänomistajille, sopimukset ovat määräaikaisia ja suojelusta maksetaan palkkiota, joten varmasti ympäristötuen käyttäjiä löytyy myös Satakunnasta. Ympäristötuki maksetaan kohteille, joilla on metsälain 10 §:n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Niitä ovat esimerkiksi purojen lähiympäristöt, ruoho-, heinä- ja lehtokorvet sekä rehevät lehtolaikut. Tuen myöntämisen perusteena on, että kohteella olevan metsän hakkuuarvo on yli 4000 e tai yli 4 % hakijan saman kunnan alueella omistamien kaikkien metsien hakkuuarvosta. Ympäristötuen suuruus perustuu puuston määrään ja sopimus tehdään 10 vuodeksi kerrallaan. Lisätietoja metsätalouden ympäristötuesta saa myös Lounais-Suomen metsäkeskukselta.

LEENA GUSTAFSSON
ESITTELIJÄ LOUNAIS-SUOMEN METSÄKESKUS
Kuva: Tapio Nummi

Luonnonarvokaupan tilanne 22.5.2006 mennessä

Luonnonarvokaupan ja metsätalouden ympäristötuen vertailua

Valtio tukee arvokkaiden elinympäristöjen suojelua

Luonnonarvokauppa todistanut metsänomistajien halun suojella luontoa

Laatua metsätalouden vesiensuojeluun

Ylös

Vesien hyvän tilan saavuttaminen vaatii tehostavia toimia. Kyrönjoki, Etelä-Pohjanmaan suurin joki, on saanut kunnian toimia pilottina vesipolitiikan puitedirektiivin käytännön toteutukselle.

Pohjapatoja rakentamalla korjataan eroosiopaikkoja ja hidastetaan veden virtausnopeutta.

Osana Euroopan yhteistä vesipolitiikkaa on Länsi-Suomessa valmistunut ensimmäinen alustava vesienhoitosuunnitelma Kyrönjoen valuma-alueelle. Kyrönjoen vesienhoitosuunnitelman tavoite on selkeä. Vesien tilan tulisi olla ekologisesti ja laadullisesti hyvä vuoteen 2015 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa tehostamistoimia vesiensuojelussa kaikilla elinkeinoaloilla ja myös metsätaloudessa. Kyrönjoen hoitosuunnitelmassa esitetään toimenpiteitä vesien ravinnekuormituksen ja happamuushaittojen vähentämiseen sekä vesistön rakenteelliseen parantamiseen.

Metsätaloustoimenpiteistä ojitukset, hakkuut ja maanpinnan käsittely aiheuttavat eniten muutoksia vesistöissä. Merkittävimmät vesistöhaitat ovat ravinteiden huuhtoutuminen, sekä kiintoaineksen irtoaminen ja kulkeutuminen vesistöön. Kyrönjoen alustavassa vesienhoitosuunnitelmassa esitetään metsäojituksen vesiensuojelun tehostamista muun muassa kosteikoita perustamalla, hakkuiden vesiensuojeluun esitetään suojavyöhykkeitä ja maanmuokkaukseen kevennettyjä muokkausmenetelmiä.

Niskapuroon toteutettu kosteikko pidättää kiintoainesta ja ravinteita.

Metsäluonnon hoitohankkeet vesiensuojelun keinona

Keskeinen osa vesienhoitosuunnitelmaa on valuma-aluekohtainen kuormituksen vähentäminen. Tähän metsätaloudessa on uusi keino - vesiensuojelun luonnonhoitohankkeet. Metsäkeskukset ovat yhteistyössä metsänomistajien ja sidosryhmien kanssa toteuttaneet koko maassa jo lähes 150 metsäojitusten vesiensuojelua tehostavaa luonnonhoitohanketta. Vesiensuojeluhankkeet parantavat laajan, keskimäärin 1 000-3 000 hehtaarin, metsäisen valuma-alueen vesiensuojelua. Hankkeissa kartoitetaan metsäalueiden vesiensuojelun tilaa ja mahdollisia ongelmapaikkoja ja tehdään niihin kunnostustoimenpiteitä.

Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus on toteuttanut jo noin 35 vesiensuojelua tehostavaa luonnonhoitohanketta. Hankkeet toteutetaan yhteistyössä metsänomistajien kanssa ja vesiensuojelutöitä tehdään maanomistajan kirjallisella luvalla. Vesiensuojeluhankkeet on rahoitettu Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisella valtion tuella. Luonnonhoitohankkeena vesiensuojelutöitä voidaan toteuttaa silloin, kun hankkeella on tavanomaista laajempi merkitys vesien ja vesiluonnon hoidon kannalta eikä kustannuksia voida osoittaa tietylle aiheuttajalle. Rahoitusta hankkeisiin on saatu myös kunnilta, jokirahastoilta ja Euroopan unionilta, sillä useat luonnonhoitohankkeet ovat olleet yhteistyöhankkeita kyläyhdistysten, kuntien ja ympäristökeskusten kanssa ja ovat liittyneet eu-rahoitteisiin vesistöjen kunnostushankkeisiin.

Kosteikko on laadukas ja merkitykseltään tavanomaista laajempi vesiensuojelurakenne.

Laadukkaita ratkaisuja vesiensuojeluun

Vesiensuojeluhankkeessa korjataan aiempien ojitusten haittoja, mikä estää ojitusalueiden haitalliset vaikutukset alapuoliseen vesistöön ja parantaa vesistöjen tilaa. Ojitusalueiden vesiensuojelulliset ongelmat selvitetään hankkeissa ja ne poistetaan rakentamalla laadukkaita vesiensuojeluratkaisuja, muun muassa kosteikkoja, pintavalutuskenttiä, isoja laskeutusaltaita ja pohjapatoja. Rakenteita tehdään pääasiassa valtaojiin, jolloin ne ovat mitoitukseltaan ja merkitykseltään tavanomaista laajempia. Laajaalaisilla vesiensuojeluhankkeilla pyritään myös hidastamaan veden virtaamia siten, että eroosio- ja tulvariskit pienenevät.

Vanhoissa metsäojituksissa toteutetun vesiensuojelun taso ei ole vastannut nykypäivän vaatimuksia. Vanhojen metsäojitusalueiden vesiensuojelurakenteiden kunnossapidosta, mm. laskeutusaltaiden tyhjennyksestä, ei myöskään aina ole huolehdittu. Osassa Etelä- ja Keski-Pohjanmaata on lisäksi niin eroosioherkkiä tai vesistöiltään arkoja alueita, että normaalit vesiensuojelutoimet eivät riitä takaamaan hyvää vesiensuojelun tasoa kunnostusojituksessa. Tällaisilla alueilla voidaan metsäluonnon hoitohankkeita toteuttamalla kohottaa vesiensuojelun tasoa.

Metsätalouden vesistöhaittoja voidaan tehokkaasti vähentää huolellisella toimenpiteiden suunnittelulla koko valuma-aluetta koskien. Vesiensuojelun luonnonhoitohankkeissa kartoitetaan valuma-alueen vanhat vesiensuojelurakenteet, mahdolliset eroosiokohteet ja uusien, vesiensuojelun laatua kohottavien vesiensuojelukohteiden paikat. Näin voidaan valumaaluekohtaisesti tehostaa vesiensuojelua. Metsänomistajien kanssa kohteista sopien kartoitetulle alueelle suunnitellaan ja toteutetaan ojitusten, hakkuiden ja maanmuokkausten vesistökuormitusta vähentäviä rakenteita.

Laskeutusaltaita tehdään kunnostusojituksissa kulkeutuvan kiintoaineen pysäyttämiseksi.

Kaarankajärven vesiensuojeluhanke esimerkki yhteistyöhankkeesta

Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen toteuttama Kuortaneen Kaarankajärven ja Kaarankajoen vesiensuojelun tehostamishanke on esimerkki laajasta vesiensuojelun yhteistyöhankkeesta. Kaarankajärvi on Kuortanejärven latvavesistö; Kaarankajoki saa alkunsa Kaarankajärvestä ja laskee edelleen Kuortaneenjärveen. Metsäkeskuksen luonnonhoitohanke on ollut osa Kuortanejärven kunnostamiseen tähtäävää EU-hanketta. Yhteistyökumppaneina ovat olleet mm. Kuortaneen kunta, kalastusseura, osakaskunta, Länsi-Suomen ympäristökeskus ja Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys.

Kaarankajärveen ja Kaarankajokeen laskevat vedet tulevat suurelta osin ojitetuilta metsämailta. Ojitukset on osittain tehty aikana, jolloin erilaisiin vesiensuojelutoimiin ei vielä kiinnitetty sellaista huomiota kuin nykyisin. Vesiensuojelurakenteiden, kuten esim. laskeutusaltaiden kunnossapito vaati myös alueella jatkotoimenpiteitä. Lisäksi osalla aluetta on maaperä hienoa hiekkaa, joka on herkkää kulkeutumaan veden mukana.

Hankkeen kohteena on Kaarankajoen ja Kaarankajärven metsäinen valuma-alue. Näiden yhteinen pinta-ala on 3000 hehtaaria. Hankkeen tavoitteena on tehostaa metsäojitusalueiden vesiensuojelua Kaarankajärven ja Kaarankajoen valuma-alueilla sekä kartoittaa ja kuvioida Kaarankajoen rantavyöhyke ja laatia sille käsittelyohjeet. Samalla tarkastellaan mahdollisuutta puroelinympäristöjen hoitoja kunnostustöihin. Hankkeeseen liittyy oleellisena osana metsänomistajien neuvonta rantavyöhykkeiden käsittelyssä. Kaarankajärveen laskeviin valtaojiin, mm. Niskapuroon, suunnitellaan ja toteutetaan vesiensuojelurakenteita kuten kosteikkoja, pohjapatoja ja laskeutusaltaita.

Hanke käynnistyi vuonna 2000 maanomistajien kokouksella, jossa sovittiin hankkeen toteuttamisesta. Maanomistajat olivat yksimielisiä hankkeen tarpeellisuudesta. Kesällä työ jatkui maastosuunnittelulla ja varsinaiset vesiensuojelurakenteet on hankkeessa toteutettu vuosina 2001 ja 2002. Vesiensuojelutöiden osalta luonnonhoitohanke on päättynyt vuonna 2003, mutta alueella jatketaan vielä rakenteiden ja vedenlaadun seurantaa. Vesiensuojelurakenteita suunniteltiin ja toteutettiin hankkeessa kaikkiaan 3 kpl kosteikkoja, 15 kpl pohjapatoja ja 4 kpl laskeutusaltaita sekä kaksi säädettävää settipatoa.

Kaikki vesiensuojelurakenteet tehtiin maanomistajien luvalla. Niille maanomistajille, joiden maille toteutettiin laajempia kosteikkoja, maksettiin maapohjasta korvausta. Hankkeen suunnitteluosassa on myös tehty tilakohtaiset luonnonhoitosuunnitelmat Kaarankajoen varrelle sekä annettu vesiensuojelusta sekä metsäluonnon monimuotoisuudesta henkilökohtaista neuvontaa metsänomistajille. Hankkeen toteutus oli maanomistajille ilmainen, sillä kustannukset katettiin luonnonhoito- ja eu-varoilla.

MATTI SEPPÄLÄ
LUONNONHOITOPÄÄLLIKKÖ ETELÄ-POHJANMAAN
METSÄKESKUS

Valtio tukee arvokkaiden elinympäristöjen suojelua

Luonnonarvokauppa todistanut metsänomistajien halun suojella luontoa

Laatua metsätalouden vesiensuojeluun

Ylös