Näkökulma
Ajankohtaista
Metla
Metsäluonto
Metsäneuvonta
Metsänhoito
Metsänhoitoyhdistykset
Metsänsuojelu
Metsäopetus
Metsäsuunnittelu
Metsätaitoilu
Metsätiet
Metsävisa
Nimitykset
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puukauppa
Päätoimittajalta
Viranomaistoiminto
IRENE HIEDANPÄÄ
PALVELUPÄÄLLIKKÖ LÄNSI-SUOMEN METSÄNOMISTAJALIITON
HALLITUKSEN JÄSEN
Mitä metsänhoitoyhdistys merkitsee jäsenelle, joka ei välttämättä edes tiedä mikä metsänhoitoyhdistys on. Me hallinnossa pidämme itsestään selvyytenä, että kaikki tietävät mikä on metsänhoitoyhdistys.
Meidän on mietittävä, onko kaupungissa asuvalle palkansaajametsätilanomistajalle aivan selvää mikä on esimerkiksi metsäkeskus, Metsäliitto tai metsänhoitoyhdistys? Heille nämä kaikki kolme tahoa saattavat mennä sekaisin. Erittäin tärkeää onkin segmentoida metsänhoitoyhdistyksen jäseniä ja ottaa jäseniin suoraan yhteyttä ja kertoa tuotteista ja palveluista ja metsähoitoyhdistyksen merkityksestä. Samoin on pyrittävä järjestämään erityyppisiä koulutus- ja informaatiotilaisuuksia erilaisille ryhmille. MTK:n metsäjäsenyydestä ja kuinka myös palkansaajat voivat liittyä siihen, voidaan kertoa näissä tilaisuuksissa ja yhteydenotoissa. Ennen kaikkea on kerrottava, mitä etua on että kaikki kuuluvat samaan etuja valvovaan järjestöön.
Mielestäni ainoa tapa pysyä ajan hengessä mukana on uudistaa ja kehittää toimintaa. Hyvä kehittämistyökalu on laatujärjestelmä, joka joissakin liittomme alueen yhdistyksissä on otettu käyttöön. Sitä tehtäessä kaikki prosessit kuvataan täydellisesti, tehdään sisäisiä ja ulkoisia auditointeja, minkä avulla toimintaa on helppo kehittää vuosittain. Tärkeintä on tarjota tasapuolisesti palveluita kaikille. Se on vaikeaa pienessä yhden tai kahden toimihenkilön yhdistyksessä. Liikaa pelätään fuusioitumista tai yhdistymistä toisen tai useamman yhdistyksen kanssa. Aina on muistettava, mikä yhdistykselle on kaikkein tärkeintä, ei yhdistyksen oma etu vaan yksittäisen metsänomistajan etu.
Henkilöstölle on hallinnon luotava edellytykset toimia ja tehdä työtä. Heidän on voitava käydä kursseja ja koulutuksia, jotta he voisivat kehittyä yhä paremmiksi metsäammattilaisiksi. Asiakaspalvelukoulutustakin on hyvä järjestää toimihenkilöille, koska asiakaspalveluahan yhdistyksen toiminta on. Palveluiden myymiseen on myös saatavilla koulutusta. Toiminnanjohtajalla on tärkeä rooli yhdistyksessä sekä toimijana että suunnannäyttäjänä. Toiminnanjohtajillekin järjestetään esimieskoulutusta, jotta he voisivat paremmin toimia esimiehinä ja joukkojen kannustajina.
Haasteena metsänhoitoyhdistyksellä on saada palkansaajametsänomistajat aidosti ja täysillä mukaan toimintaan valtuustosta alkaen. Meillä kaikilla metsänomistajilla on yhteinen päämäärä, me haluamme parhaan mahdollisen tuoton omistamastamme metsästä, käytämme sitä metsää sitten millä tavalla tahansa. Metsänhoitoyhdistys on meidän oma yhteinen järjestömme ja siihen meidän pitää voida aina luottaa. Tekemällä yhdessä paljon työtä metsänhoitoyhdistyksen hyväksi ja kehittämällä sitä ajanmukaiseksi, voimme iloisin mielin juhlia vielä tuleviakin syntymäpäiviä!
Metsänhoitoyhdistykset uusien haasteiden edessä
OLAVI PELTOLA
MTK:N METSÄVALTUUSKUNNAN
PUHEENJOHTAJA
Tänä vuonna vietetään metsänhoitoyhdistystoiminnan 100-vuotisjuhlaa. Pohjois-Savossa perustettu metsänomistajien yhteenliittymä oli osuuskunta, mutta aikanaan uusi ja rohkea ajatus metsänomistajien voimat yhdistämällä saavutettavasta suuremmasta hyödystä kantaa edelleen metsänhoitoyhdistyksissä.
Sata vuotta sitten metsänomistajien yhteistyö muotoutui puukaupan ja metsien järkiperäisen hoidon ja käytön ympärille. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä mhy-toiminta oli varsin suhdanneherkkää. Jäsenmäärät ja yhdistysten talous nousivat ja laskivat metsäsuhdanteiden tahdissa sitä mukaan kun leimauksille oli kysyntää.
Vasta 1950-luvulla mhy-lain myötä metsänhoitomaksu loi yhdistysten toiminnalle taloudellisesti vakaan pohjan. 1950-luku ja sitä seuranneet vuosikymmenet olivat metsänhoitoyhdistysten kannalta työntäyteisiä ja päähuomio oli metsävarojen kasvattamisessa ja metsänhoitotöissä. Metsämarssit, Puulla parempiin päiviin -kampanjat ja toinen toistaan kunnianhimoisemmat metsänparannusohjelmat seurasivat toisiaan. Puukauppaakin käytiin ja metsänhoitoyhdistykset leimasivat puuta teollisuuden ja kansantalouden tarpeisiin.
Jälleenrakennuksen aikakauden mukainen, "metsäalan yhteiseen hiileen puhaltamisen" -meininki jatkui aina 1990-luvulle saakka. Metsänomistuksen rakenteen muuttuminen, markkinahenkisyys, kilpailulainsäädäntö, vihreiden arvojen korostuminen, 1990-luvun lama ja metsäteollisuuden nopea kansainvälistyminen, loivat puitteet, joissa metsätalouden toimijat alkoivat määritellä asemiaan uudelleen. Viime vuosikymmenen loppupuolella toteutettu metsälainsäädännön kokonaisuudistus antoi lakisääteisille organisaatioille mahdollisuuden määritellä roolinsa ja tehtävänsä muuttuneessa maailmassa. Viimeisenä lakina tässä rytäkässä uudistettiin metsänhoitoyhdistyslaki.
Uudistetussa metsänhoitoyhdistyslaissa merkittävä muutos aikaisempaan oli metsänhoitoyhdistysten asemointi töiden toteuttajasta metsänomistajien harjoittaman metsätalouden kannattavuuden ja metsänomistajien asettamien muiden tavoitteiden edistäjäksi. Uudessakin laissa metsänhoitoyhdistysten tehtävänä on edelleen edistää metsien hyvää hoitoa ja käyttöä. Siten metsänhoitoyhdistykset kantavat osaltaan ajankohtaista yhteiskuntavastuuta. Mutta monessa mielessä voidaan katsoa, että metsänhoitoyhdistysten satavuotisessa historiassa on palattu toiminnan alkujuurille, puukauppaan ja hyvään metsänhoitoon.
Lakitasolla ilmaistu tehtävä toimia metsänomistajien kannattavuuden edistämiseksi on iso haaste metsänhoitoyhdistysten luottamus- ja toimihenkilöille. Valtaosa metsänhoitoyhdistyksistä on ottanut haasteen vastaan ja lähtenyt määrätietoisesti parantamaan kilpailuedellytyksiään kasvattamalla yhdistyksen kokoa ja monipuolistamalla palveluvalikoimaansa, palveluiden tehokkuusvaatimusta unohtamatta.
Viime vuosina toteutetut kehitystoimet metsänhoitoyhdistysten koko maan kattavan metsänomistajien palveluketjun luomiseksi ovat osaltaan vauhdittaneet tätä kehitystä. Kritisoijiakin on ilmaantunut. Muun muassa metsäteollisuuden puolelta on vaadittu, että metsänhoitoyhdistysten ei pitäisi toimia puukaupassa, vaan pysyä metsänhoitotöiden toteuttajana. Metsänomistajien harjoittaman metsätalouden kannattavuuden kannalta on todettava, että puukaupan rahavirroilla on ratkaiseva merkitys. Siitä metsänhoitoyhdistyksen ei sovi olla ulkona, kun se aikoo toimia metsänomistajan parhaaksi seuraavat sata vuotta.
Metsänhoitoyhdistykset uusien haasteiden edessä
Metsänomistajille kannattavuutta seuraavatkin sata vuotta
