Metsäenergia
Ajankohtaista
Henkilöjuttu
Metsäenergia
Metsämessut
Metsäneuvonta
Metsänhoito
Metsänomistus
Metsäntutkimus
Metsäojitus
Metsäopetus
Metsätiet
Metsävisa
Metsäyrittäjyys
Nimitykset
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puukauppa
Päätoimittajalta
Viranomaistoiminto
Ympäristönsuojelu
Edullista puulämpöä uudesta uunista
 |
Uusi upea kulmauuni nousi itse muuraten puretun avotakan tilalle Uunin tekokustannukset 1100 e Vuotuiset polttopuukustannukset itse tehtynä 5 p-m3/vuosi, 10 e/p-m3 50 e Nuhouskustannukset vuosittain 15 e Vuotuinen sähkönsäästö 225 e. Koroton takaisinmaksuaika 7 v. |
Talvinen polttopuun hakkuu on mitä mainiointa hyötyliikuntaa
ja ulkoilua. Samalla tulee myös itse konkreettisesti hoitaneeksi
nuoria metsiä saha kädessä, eikä vain metsäsuunnitelmiin
sitä ehdottaneeksi työn puolesta.
Pyyhin hikipisaroita hihaan otsaltani ennen kuin suuntaan uudelleen puukärryillä
puuvajan luota puukasalle. Pari kuormaa vielä ja puuvaja on täytetty.
Syyskesän ilta alkaa hämärtyä kun kärrään
pääsiäisen aikoihin pilkkomiani puita puuvajan suojaan.
Vanhasta koiratarhan verkosta kuormalavojen päälle pystytetty
häkki on toiminut hyvin pilkkeiden kuivatuksessa. Ostimme muutama
vuosi sitten vanhan 50-luvulla rakennetun, täysin peruskorjatun omakotitalon.
Lämmitysmuotona kolmekerroksisessa talossamme on suora sähkölämmitys,
sekä osassa huoneistoa varaava lattialämmitys. Jokaisessa kerroksessa
on lisäksi puulämmitteinen uuni, sekä tietysti sydänmuuri
keskellä taloa.
Avotakasta eroon
Ensimmäisen talven aikana lämmittelin talon uuneja ahkerasti, paitsi talon alimmassa kerroksessa takka- ja pukuhuoneessa olevaa avotakkaa, jota ei saunomiskertoja lukuun ottamatta talven aikana juurikaan lämmitetty. Syynä tähän oli lähinnä huono hyötysuhde. Lämmittihän se huonetta suuren liekin aikana, mutta jo hiillosvaiheessa avotakan lämmitysvaikutus oli vähäinen - tulipa jopa mieleen että jopa negatiivinen, koska savupellin ollessa auki runsaasti lämmintä huoneilmaa virtasi hormia pitkin taivaalle. Kun takkahuone vielä talvipakkasten aikana oli sähkölämmityksestä huolimatta varsin kolea, kypsyi vähitellen ajatus varaavasta huoneuunista avotakan tilalle. Eräänä toukokuun päivänä kokeilin pajavasaraa avotakan kylkeen - tuloksena kahdessa tunnissa kasa enemmän ja vähemmän ehjiä tiiliä, laastia ja muuta moskaa sekä paljon pölyä.
Uuni nousee hitaasti
Alun alkaen oli selvää että huoneen kulmassa olleen suorakaiteen muotoisen avotakan tilalle tulee kulmauuni. Mielessä oli koko talven kytenyt ajatus siitä että suunnittelisin ja muuraisin uunin itse. Tutustuin asiaan tilaamalla internetistä pari muuraamista käsittelevää teosta, joista löytyi myös malleja erityyppisille takkauuneille muurausohjeineen. Eri malleja yhdistelemällä suunnittelin paikalle sopivan mieleiseni uunin. Uuniin tarvittavat tiilet, laastit, erilaiset luukut ja muut tarvittavat materiaalit ja työvälineet hankin suoraan rautakaupasta. Aluksi valoin uunille uuden pohjalaatan, nostin savupellin paikkaa ja laskin hormiliitoksen paikkaa. Muuraustöitä ennen tekemättömältä homma oli tietysti alusta alkaen opettelua ja työn tarkkaa etukäteissuunnittelua. Hidasta se työ olikin; viisikulmainen uuni vaati runsaasti eri muotoon leikattuja tiiliä, joita leikkasin sitä mukaa kun työ edistyi, tai toisinpäin: muurasin kiviä paikalleen sitä mukaa kun sain niitä leikattua. Työn suunnittelu ja tiilien leikkaaminen veikin kaikkein eniten aikaa. Kesän ja syksyn aikana muurailin uunia ilta- ja viikonlopputöinä. Marraskuun puolivälillä uuni oli valmis ensimmäiseen lämmityskertaan. Kaikkiaan aikaa minulta koko prosessiin kului noin 250 tuntia. Rakennustarvikkeiden kustannukset olivat yhteensä noin 1100 euroa. Osa käytetyistä tiilistä oli kierrätystavaraa vanhasta takasta.
Tulen lämpöä
Muuraustöiden jälkeen uuni kuivui vielä pari viikkoa, ennen kuin varovaiset alkulämmitykset alkoivat. Tulenteon aloitin parilla kourallisella tikkuja ja pikkupuuta päivässä. Alusta alkaen uuni on toiminut moitteettomasti: veto on hyvä, eikä uuni ole savuttanut missään vaiheessa. Tiiliuunien lämmityksessäkin maltti on valttia. Tiiliuuni ei ole käyttökunnossakaan mikään "nollasta sataan kymmenessä sekunnissa" -laite. Äkkijyrkillä lämpötilan muutoksilla saa kyllä rikki minkä tahansa tiiliuunin. Etenkin lämmityskauden alkaessa uuni lämmitetään maltillisesti ja pidetään säännöllisillä pesällisillä lämpimänä kesään asti. Syksyllä lämmitystä aloittaessa kannattaa muistaa myös hormien "herättäminen". Kosteat hormit vetävät heikosti ja vetoa kannattaa nostaa polttamalla nuohousluukussa paperia. Koneellisella ilmanvaihdolla varustetuissa taloissa saattaa joutua myös sytytysvaiheessa sammuttamaan ilmastoinnin pesän sytyttämisen ajaksi. Lämmityskauden aikana olen polttanut uunissa puolesta puoleentoista pesällistä päivittäin. Uuni on pysynyt lämpimänä, talvella kuumana koko ajan, eikä halkeilemisia ole ilmaantunut. Tässä uunissa vuotuinen kulutettu puumäärä on noin 5 pinokuutiota, saman verran kuin talon kahdessa muussa tulisijassa yhteensä. Tapanani on ollut puiden tuominen aina edeltävänä päivänä lämpiämään pihalta. Näin puiden pintakosteus alenee ja lämpötila kohoaa, jolloin pesän sytyttämisestä tulee nopeampaa ja alun epätäydellisen palamisen vaiheesta, "savutusvaiheesta" lyhyempi. Pesälliset kannattaa polttaa hyvällä, rauhallisella vedolla. Palamisen loppuvaiheessa, eli hiillosvaiheessa ilma kannattaa johtaa pesään vain alakautta eli arinan läpi. Tämä nopeuttaa viimeistä palamisvaihetta, jolloin savupelti saadaan suljettua nopeammin. Ns. kitupoltossa palamisaika on pitempi ja epätäydellisempi, joka taas johtaa hyötysuhteen alenemiseen, kun osa palamattomista savukaasuista karkaa huonon puutteellisen palamisilman saatavuuden takia taivaalle sekä uunin ja hormien vahvaan nokeentumiseen.
Edullista
Ongelmana on uuniin varastoituneen lämmön jakaminen huoneisiin. Lämmön siirtyminen itsestään huoneesta toiseen on tehotonta. Pienet huoneet ja sokkeloinen huoneisto edesauttaa sitä että puulämmitys ylettyy tosiasiassa vain 1-2 huoneeseen/uuni, "täydentävän" sähkölämmityksen huolehtiessa kaikesta muusta. Asiaa auttaa jonkun verran sydänmuuri. Tässä tapauksessa lämpö johtuu uunin kylkien vieressä olevista tiilisistä ja betonisista väliseinistä myös auttavasti pariin viereiseen tilaan, joissa seinät lämpiävät uunin ollessa lämmin. Nämä tekijät yhdessä ovat alentaneet vuotuista lämmityssähkön kulutusta noin 3000 kilowattitunnilla vuodessa, joka vastaa sähkölaskussa 7,5 sentin kilowattitunnin hinnalla 225 euron vähennystä. Lisäksi uusi uuni on nostanut takkahuoneen lämpötilaa selvästi aikaisempaan verrattuna. Esimerkiksi kun poltan pesällisen, eli noin 7 kiloa puuta yhdellä lämmityskerralla uunin noin 70 prosentin hyötysuhteella, se vastaa likimain samaa kuin 1000 kilowatin tehoisen lämpöpatterin luovuttamaa lämpömäärää vuorokaudessa. Toki tässä on huomattavia eroja eri uunien välillä, sen mukaan kuinka nopeasti uuni luovuttaa lämpöä. Vuodessa käytetty 10 pinokuutiometriä polttopuuta, pääasiassa koivua, antaa 70 prosentin hyötysuhteella vajaat 12000 kilowattituntia lämpöenergiaa. Tämä energiamäärä on vastannut noin puolta talomme lämmittämiseen tarvitusta energiamäärästä. Se vastaa vuotuisella tasolla noin 850 euron säästöä sähkölaskussa.
Hyödyllistä
Polttopuulle ei juuri hintaa tarvitse laskea, kun ne itse metsästä hakkaa ja pilkkoo klapeiksi. Ainoastaan lähi- ja mahdolliset kaukokuljetuskustannukset, sekä polttoainekulut. Asianmukaiset työvälineet ja -vaatteet ovat toki arvokkaita, mutta kestävät vähällä käytöllä useita vuosia. Tietysti jos omalle työlle laskee kovan arvon käytetyn ajan perusteella, niin kustannukset ovat toki jo huomattavat. Omalla kohdallani olen itse metsässä hakatuista puista itse pihassa pilkottuina saanut kustannuksiksi noin 10 euroa/pinomotti. Kun tähän ottaa mukaan vielä nuohouskulut noin 50 euroa vuodessa, niin todellinen säästö sähkölaskussa on vuositasolla noin 700 euroa. Polttopuiden pilkkominen ja kantaminen käyttöpaikalle menee samaan kastiin lehtien haravoinnin, lumien kolaamisen sekä nurmikon leikkuun ohessa - jokapäiväistä arkiliikuntaa, juuri sitä mitä fysioterapeutit ja kuntohoitajat kehottavat tekemään ruumiin pitämiseksi kunnossa. Sitä paitsi, vanha sanontakin kertoo: "Kun hakkaat itse halkosi, ne lämmittävät sinua kaksi kertaa"
Mikko Vajavaara
Metsäsuunnittelija
Lounais-Suomen Metsäkeskus
Edullista puulämpöä uudesta uunista
