Viranomaistoiminto
Ajankohtaista
Henkilöjuttu
Metsäenergia
Metsämessut
Metsäneuvonta
Metsänhoito
Metsänomistus
Metsäntutkimus
Metsäojitus
Metsäopetus
Metsätiet
Metsävisa
Metsäyrittäjyys
Nimitykset
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puukauppa
Päätoimittajalta
Viranomaistoiminto
Ympäristönsuojelu
Kysymys siitä, kuinka vanhoina tai kookkaina puut olisi järkevää hakata metsästä hyötykäyttöön, on metsätalouden keskeisimpiä.
 Järeää noin 100-vuotiasta tukkimetsää keskirehevällä metsämaalla. |
Suomessa puita kasvatetaan metsikköinä. Talousmetsien tuottaman runkopuun määrä ja laatu ratkaistaan pitkälti silloin, kun päätetään metsikön päätehakkuun ajankohdasta. Merkittävin osa runkopuusta korjataan päätehakkuussa.
Metsikön kasvu vaihtelee
Taimikkovaiheessa kasvu on vähäistä johtuen yksinkertaisesti vähäisestä puuston määrästä. Metsikön varttuessa kasvu kiihtyy ja parhaimmillaan runkopuun kasvu on täystiheässä harvennusmetsässä, kun metsikön ikä Etelä-Suomessa on 40 - 60 vuoden seutuvilla. Tämän jälkeen kasvu alkaa hitaasti vähetä täystiheissäkin metsissä. Aikaa joka kuluu metsikön syntymästä sen päätehakkuuseen, kutsutaan kiertoajaksi. Sellaisen kiertoajan pituus, joka tuottaa suurimman mahdollisen runkopuun tilavuuskasvun Etelä-Suomen olosuhteissa kasvatusajan vuotta kohti, on männyllä tuoreilla kankailla (mustikkatyypin maat) noin 70 vuotta ja kuusella vastaavasti noin 80 vuotta. Kiertoaika, joka tuottaa suurimman mahdollisen arvokasvun vuotta kohti on tästä huomattavasti pitempi, koska kasvatusajan loppupuoliskolla vasta metsikköön alkaa muodostua arvokkainta tukkipuuta. Esitetyt luvut ovat suuntaa- antavia.
Taloudellinen tulos
Metsätalouden kannattavuuden suurin ongelma lienee siinä, että metsikön kasvatuksen kulut painottuvat metsikön perustamisvaiheeseen ja tulot saadaan vasta hyvin pitkän ajan kuluttua hakkuista, pääasiassa päätehakkuusta. Metsikkökohtaisesti ajatellen menojen ja tulojen väli voi olla ihmisikää pidempi; kannattaako silloin metsänhoitoon panostaa? Toki metsikönkin voi muuttaa rahaksi ennen kuin hakkuutuloja saa, myymällä sen maapohjineen. Menemättä syvällisemmin erilaisten taloudellisuuslaskelmien maailmaan todettakoon, että taloudellinen tulos metsikön kasvatuksesta voi olla hyvinkin erinäköinen sen mukaan kenen kannalta ja miten asiaa tarkastellaan. Pääperiaatteina voidaan mainita, että investoinneille saatava vuosituotto jää yleensä aina alle 5 prosentin. Lannoituksessa tulos voi olla parempi. Samoin sijoitetun pääoman vuosituotto jää alle 5 prosentin, yleensä 2 - 3 prosenttiin. Sen sijaan menojen osuus tuloista on keskimäärin vain alle 20 prosenttia. Menojen osuus on pienempi pitkillä kiertoajoilla.
Milloin hakkaamaan?
Käytännön metsänhoidossa taloudelliset laskelmat ovat tietysti toimien pohjana, mutta paljon muutakin on otettava huomioon. Harvennushakkuissa pyritään suuntaamaan maan kasvuvoima parhaisiin tukkipuihin. Harvennushakkuun ajoitus on puhtaasti metsänhoidollinen. Hakkuun voimakkuus on kompromissi kasvun tilapäisen taantumisen ja riittävän hakkuukertymän välillä. Toki puun menekkiolot voivat jonkun vuoden lykätä tai aikaistaa hakkuuta. Päätehakkuun ajankohtaan vaikuttavat jo monet muutkin seikat, joista metsänomistajan rahan tarve ei liene vähäisin. Kuusikoissa joudutaan useimmiten tekemään uudistushakkuu lahoisuuden lisääntymisen ja pystykuivien runkojen ilmaantumisen takia jo ennen kuin kasvu sinänsä on paljoa taantunut. Männiköissä runkojen heikko laatu voi johtaa samaan. Mitä hyvälaatuisempia tukkirunkoja terveessä metsikössä on, sitä pidempään sitä voidaan kasvattaa. Esimerkiksi hyvälaatuisen terveen männikön suurimman vuosittaisen arvokasvun antava kiertoaika kuivahkolla kankaalla Etelä-Suomessa lienee 130 vuoden vaiheilla.
Valtiovalta säätelee
Raakapuun riittävyyden turvaamiseksi tulevaisuudessakin valtiovalta on määrännyt, ettei metsikön päätehakkuuta saa tehdä ennen kuin puusto on saavuttanut tietyn järeyden tai iän ellei metsikkö ole vajaatuottoinen. Näitä vaatimuksia on hieman laskettu ja siten metsänkäsittelyn vapautta lisätty uudessa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa, joka astui voimaan viime elokuun alusta lukien. Puuston järeysvaatimusta eli rinnankorkeusläpimitan vaatimusta laskettiin 1 - 2 cm ja alinta metsikön ikää laskettiin 10 - 20 vuotta entisistä päätehakkuun vähimmäisvaatimuksista.
Markku Sievänen
viranomaispäällikön sijainen,
MH Lounais-Suomen Metsäkeskus
Taulukkoon koottuina voimassa olevat suosituksen mukaiset ja metsälain
minimiläpimitat, jotka puuston on täytettävä ennen
kuin uudistushakkuuseen voidaan ryhtyä. Taulukossa Etelä-Suomi
käsittää Lounais-Suomen ja Pirkanmaan metsäkeskuksien
alueet lukuunottamatta Honkajoen, Jämijärven, Kankaanpään,
Karvian, Kihniön, Kurun, Mäntän, Parkanon Ruoveden Vilppulan
ja Virtain kuntia, jotka kuuluvat Väli-Suomeen Etelä-Pohjanmaan
metsäkeskuksen kanssa.
Puuston keski-iän suositukset ja metsälain minimivaatimus uudistushakkuun
tekemiseksi.
Milloin puusato on kypsä hakattavaksi?
Kuluneena kesänä tapahtuneet lukuisat metsäpalot herättivät kysymyksen siitä, voitaisiinko näitä alueita säilyttää yksityismailla sellaisenaan metsäluonnon monimuotoisuuden rikastuttajina?
 Palanut puu ja maanpinta rikastuttavat talousmetsäluontoa. Kuloala kesältä 2005. |
Tuli on muokannut luonnonoloissa metsää ja sen eliöstöä tuhansien vuosien ajan. On joukko eliöitä, jotka suorastaan vaativat tulen kuumentavaa vaikutusta, hiiltynyttä puuta tai lämmintä, avointa maastoa menestyäkseen. Monet näistä lajeista ovat tulleet nykyään uhanalaisiksi tehokkaan palontorjunnan ansiosta. Luontainen kulo on luonnontuho, jonka alueella maanomistajalla ei lain mukaan ole metsän uudistamisvelvollisuutta. Hän voi jättää alueen uudistumaan luontaisesti. Useimmiten alue halutaan viljellä, jolloin valtio tarjoaa uudistamiseen tukea. Tukea voi nyt saada myös, jos rauhoittaa kuloalan ns. biologisen monimuotoisuuden ylläpitoalueeksi. Metsäkeskus voi myöntää kohteelle ympäristötukea, jos se täyttää tietyt kriteerit. Ihan mihin tahansa palaneelle alueelle tukea ei välttämättä saa. Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että se hyödyttää metsälajiston monimuotoisuutta.
Järeä palanut puu parasta
Sopivalla paloalueella pitäisi olla riittävästi järeää puuta, joka voi kehittyä palaneeksi ja hiiltyneeksi lahopuuksi. Monet ns. kulolajit ovat lahopuuriippuvia. Palanut taimikko ei ole paras mahdollinen kohde ympäristötukialueeksi paitsi, jos seudulla on ennestään kulotai kulotusaloja. Silloin saadaan aluetasolla ns. palojatkumovaikutusta. Myös suojelualueiden esimerkiksi kansallispuistojen läheisyys on suuri plussa, koska monilla on metsää tarkoituksella poltettu ja niillä elää kuloja lahopuusta riippuvaa lajistoa runsaammin kuin talousmetsissä. Todennäköisesti kolonisaatiota näiltä alueilta tuoreelle kuloalueelle tapahtuu varsin vilkkaasti ja eliökannat koko alueella vahvistuvat. Lisäksi kuloalan koolla on vaikutusta ympäristötukea harkittaessa. Muutaman aarin läntille sitä ei myönnetä, koska sen monimuotoisuusvaikutus on vähäinen. Mieluiten koko pitäisi olla hehtaarista ylöspäin. Jos metsänomistaja on viljelyn sijaan kiinnostunut jättämään kuloalansa monimuotoisuusalueeksi, voi ympäristötuen saantia tiedustella metsäkeskukselta. Ympäristötuen ehdot ovat samat kuin metsälain 10. pykälän kohteilla. Tuen suuruuden laskennassa sovelletaan siis 4 prosentin tai 4000 euron omavastuuta ja sopimuskausi on 10 vuotta. Mainitun kauden päätyttyä otetaan sopimuksen jatko uudestaan harkintaan.
Reijo Suninen
Esittelijä, MH
Pirkanmaan Metsäkeskus
kuva: Timo Vesanto
Milloin puusato on kypsä hakattavaksi?
Metsäpaloalueelle ympäristötukea
