Ajankohtaista

Pääsivu

Ajankohtaista
Edunvalvonta
Energia
Erikoispuu
Metsien suojelu
Metsäluonto
Metsän uudistaminen
Metsänhoito
Metsänhoitoyhdistykset
Metsätapahtumat
Metsävisa
Näkökulma
Pakina
Puukauppa
Puunjalostus
Sertifiointi
Viranomaistoiminto

Metsien terveydentilaa ja sitä koskevaa tutkimusta käsiteltiin laajasti Porissa tämän viikon tiistaina Metsäntutkimuslaitoksen Parkanon tutkimusaseman ja Satakunnan ympäristöntutkimuslaitoksen järjestämän valtakunnallisen metsien terveydentilan tutkimuspäivän aikana.

Raskasmetallien kuormittava metsäluonto toipuu vaurioista hyvin hitaasti, vaikka päästöjä onkin viime vuosikymmeninä saatu kuriin. Harjavallassa yksi tyypillisimmistä vaurio-oireista on magnesiumin puutos, joka näkyy männyn neulasten kellastumisena.

Harjavalta raskasmetallien tutkimuskohteena

Metsäntutkimuslaitos on viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien panostanut tutkimustoimintaansa voimakkaasti ympäristötutkimuksiin ja metsien kunnon seurantaan. Tämän alan tutkimukset järjestettiin tuolloin Metsien terveydentilan seurantaohjelmaksi, johon osallistui yli 50 eri alojen tutkijaa.
–·Tavoitteena oli selvittää ilman epäpuhtauksien vaikutuksia metsien kuntoon ja metsäekosysteemin toimintaan, mutta tavoitteena oli myös selvittää vaurioituneiden metsien kunnostusmahdollisuuksia maanparannusaineiden ja lannoitteiden avulla, sanoi vt.professori Heljä-Sisko Helmisaari Metlan Vantaan tutkimuskeskuksesta.
Raskasmetallien haittavaikutuksia ja haittojen vähentämistä koskevat tutkimukset keskittyvät Harjavallan ympäristöön siellä esiintyvien Suomen vakavimpien raskasmetallivaurioiden vuoksi. Tutkimustyö jatkuu Harjavallassa uusien kysymysten parissa. Juuri alkaneessa kanadalais-suomalaisessa yhteistutkimuksessa verrataan Kanadan Sudburyn ja Harjavallan alueen kasvillisuusmuutoksia. Ensi kesänä Harjavallan lähimetsät ovat kansainvälisen, Ruotsissa järjestettävän ympäristön raskasmetalleja käsittelevän konferenssin retkikohteena.

Metsäympäristö toipuu hitaasti

–·Vaikka kuparin, sinkin, lyijyn, nikkelin ja kadmiumin päästöt ovat 1990 -luvulla vähentyneet voimakkaasti, vähenevät maaperään vuosikymmenien aikana kertyneet raskasmetallit erittäin hitaasti ilman ennallistamistoimenpiteitä, totesi Helmisaari.
–·Metsämaahan kertyneillä raskasmetalleilla on myrkkyvaikutuksia maaperän eliöstöön, aluskasvillisuuteen ja puustoon. Ne myös syrjäyttävät maasta kasveille tärkeitä ravinteita. Raskasmetallipäästöt ovat vaikuttaneet puiden kasvuedellytyksiin, muun muassa alentamalla neulasmassaa, sekä juurten määrää ja kasvua sulaton lähialueilla, kertoi Helmisaari.
–·Harjavallassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että kalkituksella ja kunnostuslannoituksella on myönteisiä vaikutuksia maaperän ja maaveden ravinnetilaan. Ne myös alentavat kasvien saatavissa olevien myrkyllisten raskasmetallien pitoisuuksia, sanoi Helmisaari.
–·Tutkimus myös osoitti, että kunnoltaan heikkeneviä metsiköitä olisi lannoitettava ajoissa, jotta puiden kunto ei ehtisi heikentyä toipumisrajan alapuolelle, sanoi Helmisaari.
–·Myös orgaanisen kateaineen lisääminen ja maaperän kasvittaminen kestävillä lajeilla näyttää tutkimuksen mukaan soveltuvan pienialaisten, pahoin saastuneiden alueiden kunnostukseen. Kivennäismaan yläosan kuparipitoisuudet alenivat orgaanisen kateaineen vaikutuksesta ja maaperän biologinen aktiivisuus lisääntyi selvästi, kertoi Helmisaari.
–·Satakunnassa on ilman epäpuhtauksien vaikutuksia seurattu bioindikaattorimenetelmällä jo 30 vuotta. Päästöt ovat tänä aikana vähentyneet huomattavasti etupäässä puhdistusmenetelmien tehostumisen seurauksena. Metsäympäristön tilassa muutos ei kuitenkaan ole ollut yhtä nopeaa, ja osittain on tapahtunut myös ympäristön tilan heikkenemistä, sanoi Ilkka Jussila Satakunnan ympäristöntutkimuslaitokselta.
–·Kuormitetuimmalla alueella muun muassa maaperän humuskerros on muuttunut aiempaa happamammaksi. Vaikka kehitys on osittain on myös luontaista, tähän on vaikuttanut muun muassa sulfaatin varastoituminen maaperään. Voi kestää todella pitkään, ennen kuin vanhat kertymät poistuvat ympäristöstä. Yhdessä vanhojen kertymien kanssa nykyinen kuormitus ilmeisesti ylittää maaperän kriittisen kuormituksen tason, sanoi Jussila.

Leena Kallio-Leino

Metsien terveydentilaa pohdittiin Porissa

Metsää verotetaan jo tarpeeksi

Koneyrittäjien tavoitteet

Lähes sata naista perehtyi metsäomaisuutensa hoitoon

Joulukuusi vai joulupuu?

Joulukuusien kasvatus vaatii pitkäjännitteistä työtä ja hikeä

Maanomistajille tietoa maankäytön rajoituksista

Miten Lounais-Suomen koivikot selvisivät halla- ja lumimittarituhoista?

Ylös

Kiinteistöveron ulottaminen metsämaahan ei saa yhdeltäkään satakuntalaiselta kansanedustajalta Luston kyselyssä suoraa tukea

Metsämaahan ulottuva kiinteistövero ei saa suoraa kannatusta satakuntalaisilta kansanedustajilta. Metsässä asiaan ovat käyneet tutustumassa muun muassa Veijo Puhjo (vas.), Juha Korkeaoja, Timo Kalli, Katja Syvärinen ja Anne Holmlund.

Enemmistö kymmenestä satakuntalaisesta kansanedustajat tyrmää suoralta kädeltä ehdotuksen, että kiinteistövero tulisi ulottaa metsämaahan. Selkeän kielteinen kanta ehdotukseen on keskustan, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kansanedustajilla. Sosialidemokraattisen puolueen sekä Vasemmistoliiton kansanedustajat eivät uutta veroa tue, mutteivät sitä myöskään heti tyrmää. Heidän mukaansa asiaa on katsottava osana verotuksen kokonaisuudistusta.

Metsätalouden kilpailukyky vähenisi

Metsien verotus on Suomessa monenkertaista. Metsiin kohdistuu jo nyt myyntivoitto- tai pinta-alaverotus, arvonlisäverotus, metsähoitomaksu ja mahdollisesti myös varallisuusvero. Metsän kiinteistövero kohdistuisi toteutuessaan puustoon, koska metsän arvo muodostuu lähes kokonaan puuston, ei maapohjan arvosta.
–·Kiinteistöveron veropohjaa ei pidä laajentaa metsään, sanoo kansanedustaja Timo Kalli (kesk). Kalli muistuttaa, että metsiä verotetaan jo nykyisin moninkertaisesti.
–·Jos kiinteistövero kohdistuisi metsämaahan, alkaisi samalla varmasti myös keskustelu jokamiehen oikeuksista, jotka ovat Suomessa ainutlaatuiset.
Myös kansanedustaja Juha Korkeaoja (kesk) tyrmää veroehdotuksen.
–·Uusi vero vähentäisi metsätalouden kilpailukykyä ja maaseudun rahavirtoja, koska pääosa metsänomistajista asuu yhä maaseudulla. Kyseessä olisi siis maaseutuvero.

Vaarantaisi puunkäyttöä

Kokoomuksen satakuntalaiskansanedustajat Jouni Lehtimäki ja Anne Holmlund ovat uutta veroa vastaa. Lehtimäki muistuttaa, että metsämaa on monelle ihmiselle tuotantoväline, jota ei voi verottaa kahteen kertaan.
Holmlundin mukaan metsää verotetaan jo muutoinkin tarpeeksi.
–·Jos kiinteistövero ulottuisi metsämaahan, saattaisi se vaarantaa jopa puun käytön. Tänä päivänä maatalousyrittäjä on riippuvainen myös metsätaloudesta, koska EU tuo maatalouteen epävarmuutta.
Kristillisdemokraattien kansanedustaja Leea Hiltunen ei hänkään laajentaisi kiinteistöveroa metsämaahan.
–·Verotuloja tarvitaan, mutta en näe, että tässä vaiheessa kiinteistöveroa pitäisi ulottaa metsämaahan. Se on niin iso asia monelle, joka saa elantonsa metsästä.

Toimii ilman metsänmaan verotustakin

SDP:n kolmesta satakuntalaisesta kansanedustajasta Reijo Kallio on selvimmin veroa vastaan, Mikko Elo ja Pirkko Peltomo tähdentävät, että verotusta on katsottava kokonaisuutena.
–·Kiinteistövero on nykyisin toimiva ilman metsämaanverotusta, muistuttaa Kallio.
Mikko Elo ei ota suoraa kantaa uuteen veroehdotukseen. Hän tähdentää, että verotusta on tarkasteltava kokonaisuutena.
Myös Pirkko Peltomo on muistuttaa verotuksen kokonaisuuden tarkastelemisesta.
–·SDP:n yhteinen verolinjaus on vielä tekemättä. Pidättäydyn vielä ottamasta kantaa.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Katja Syvärisellä ei ole vielä ehdotonta mielipidettä kiinteistöveron laajentamiseen.
–·Asiaa pitää katsoa kokonaisuudessa. Tämä on uusi juttu, eikä minulla ole vielä lopullista kantaa.
Kansanedustaja Veijo Puhjoa (vas) Lusto ei onnistunut tavoittamaan.

Teksti ja kuva
Kim Huovinlahti

Metsien terveydentilaa pohdittiin Porissa

Metsää verotetaan jo tarpeeksi

Koneyrittäjien tavoitteet

Lähes sata naista perehtyi metsäomaisuutensa hoitoon

Joulukuusi vai joulupuu?

Joulukuusien kasvatus vaatii pitkäjännitteistä työtä ja hikeä

Maanomistajille tietoa maankäytön rajoituksista

Miten Lounais-Suomen koivikot selvisivät halla- ja lumimittarituhoista?

Ylös

Metsien terveydentilaa pohdittiin Porissa

Metsää verotetaan jo tarpeeksi

Koneyrittäjien tavoitteet

Lähes sata naista perehtyi...

Joulukuusi vai joulupuu?

Joulukuusien kasvatus vaatii...

Maanomistajille tietoa...

Miten Lounais-Suomen koivikot selvisivät...

Ylös

Naiset haluavat entistä aktiivisemmin osallistua omien metsiensä hoitoon ja tehdä itsenäisiä ratkaisuja. Tätä osoituksena muun muassa Paimiossa viime perjantaina järjestetyn naisten metsäpäivän paikat täyttyivät viimeistä piirtoa myöten jo ennen ilmoittautumisajan päättymistä.

Tunnelma on tiivis, kun kymmenet osallistujat keskittyvät kuuntelemaan ja esittämään tiukkoja kysymyksiä.

Neljäsosa metsänomistajista on naisia ja yksityismetsien alasta he omistavat jo viidesosan. Todellinen osuudet ovat vielä suuremmat, sillä yleensä puolisoiden yhteisesti omistamilla tiloilla mies vastaa metsäasioista ja kirjataan siten yksin metsänomistajaksi. Naisia on huomattava määrä myös perikuntien ja yhtymien osakkaina.
Naisten metsäpäivän osallistujat tulivat kaikkialta Varsinais-Suomesta.Koolle tuli tiedonjanoinen porukka, josta Metsäliiton piiripäällikkö Mauri Räty mainitsi:
–En ole koskaan ennen puhunut näin intensiivisesti asiaan keskittyvälle ja aktiivisesti osallistuvalle ryhmälle. Kysymyksiä sinkoili aina kun suunvuoro tuli:
–Miksei tällä kohteella kävisi luontainen uudistaminen? Otetaanko naiset vakavasti puukauppatilanteessa? Mitä on reikäperkaus? Saako metsänomistaja määrätä, että leimikkoa ei hakata kesällä ? Ja niin edelleen.

Koulutuksella asiantuntemusta

–Perin sukutilamme metsineen pari vuotta sitten, eikä sen jälkeen ole ollut minuuttiakaan vapaa-ajan ongelmia, kertoo Tampereella asuva ja Yläneellä metsää omistava Seija Niinimäki.
–Paljon olen sen jälkeen oppinut, osin kantapään kauttakin. Isä piti aikaisemmin huolen metsistä. Puoliso ja omat pojat olivat jo silloin mukana metsätöissä, mutta itse olisin voinut olla enemmänkin. Nyt tahdon saada käyttööni kaiken tarjolla olevan tiedon, sanoo Niinimäki.
Seija Niinimäki on jo käynyt metsänomistajan peruskurssin, mutta aikoo kehittää metsäosaamistaan erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa aina kun mahdollista.

Teksti ja kuva
Anne Turunen
Metsäneuvoja
Lounais-Suomen metsäkeskus

Metsien terveydentilaa pohdittiin Porissa

Metsää verotetaan jo tarpeeksi

Koneyrittäjien tavoitteet

Lähes sata naista perehtyi metsäomaisuutensa hoitoon

Joulukuusi vai joulupuu?

Joulukuusien kasvatus vaatii pitkäjännitteistä työtä ja hikeä

Maanomistajille tietoa maankäytön rajoituksista

Miten Lounais-Suomen koivikot selvisivät halla- ja lumimittarituhoista?

Ylös

Joulukuusen käyttö periytyy meillä Keski-Euroopasta ja on levinnyt Pohjolaan lähinnä protestanttisen kristinuskon mukana. Joulukuusi aluksi oli saksanpihta jota myös saksanjalokuuseksi kutsuttiin.

Serbiankuusi on vakiintunut joulupuuna kotoisen kuusemme vierelle

Hopeakuusi kasvattaa usein täyteläisen latvuksen ja sopii hyvin joulupuuksi

Tältä näyttäisi sembramänty joulupuuna.

Pöytäkuuset olivat aluksi yleisempiä, kuin kookkaat lattialla seisovat kuuset. Joulukuusen käyttöön ei liity mitään taian omaista uskomusta. Joulukuusen käyttö on ollut alusta saakka koriste ja tunnelman luoja. Myös kuusen tuoksu on ollut se mitä on tavoiteltu.

Joulupuun käyttö on nykyisin levinnyt kautta koko maailman, missä joulua vietetään. Joulupuu voi siis jokin muu kuin perinteinen kuusi. Meillä se on ollut pääasiassa tämä normaali metsäkuusi, jota englantilaiset norjan kuuseksi nimittävät.
Toisaalta Suomessakin on alue, jossa joulupuuna on käytetty mäntyä, nimittäin Pohjois-Lappi. Kuusen luontainen levinneisyysalue päättyy pääasiassa Saariselälle. Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnissa tästä johtuen on käytettykin paljon joulumäntyä kuusen sijasta. Tosin kuusen kasvattajat etelämpää ovat nykyisin myymässä kyseisten kuntien toreilla kuusiakin.

Joulumänty yleinen tropiikissa

Joulumänty on paljon käytetty muun muassa tropiikissa ja subtropiikissa. Käytetyt mäntylajit ovat tavallisesti tuuheaneulasisia lajeja, kuten makedonianmänty, karibianmänty tai radiaattamänty. Männyn tuoksut ovat myös voimakkaita ja tuovat osaltaan joulun tunnelmaa. Joulupuuna käytetään edellä mainituilla alueilla myös cypressejä ja katajia.
Suomessa pylväsmäisen luonnon katajan käyttö kaupalliseen joulukuusitarkoitukseen on kielletty. Erikokoisia ruukku-cypressejä sen sijaan myyvät suomalaiset kukkakaupat. Cypressien etu mäntyihin ja kuusiin on siinä, että ne harvoin ärsyttävät tuoksuillaan allergisia ihmisiä. Tuija-suvun pensaat sopivat parhaiten pihajoulupuuksi. Tuijan lievä myrkyllisyys arveluttaa tuomasta sitä huoneisiin joulupuuksi.

Kuusissakin valinnan varaa

Kuusissakin löytyy valinnan varaa. Kuusestamme löytyy kolmisenkymmentä erilaista geneettistä eli periytyvää muotoa. Joulukuusiviljelijän käyttöön voitaisiin valintajalostuksella löytää sellaisia kuusimuotoja jotka luonnostaan olisivat joulukuuseksi sopivia, jolloin leikkaamalla tehtävät muotoilut jäisivät tarpeettomaksi. Näin syntyisi säästöjä ja toisaalta tulisi hyvämuotoisia kuusia.
Kotoisen kuusemme vierelle on vakiintunut jo joulupuuna serbiankuusi, joka on luonnostaan hyvämuotoinen ja neulasiltaan näyttä ja kaunis. Amerikkalainen hopeakuusi, valkokuusi ja mustakuusi menestyvät meidän ilmastossa kasvatettavaksi myös. Ne ovat hieman kotoisia kuusia hitaampia kasvamaan, mutta kasvavat tavallisesti tasapainoisen hyvännäköisen latvuksen.
Oma lukunsa ovat pihtakuusien suvun puut. Lähes poikkeuksetta ne kasvattavat myös hyvin tasapainoisen latvuksen ja lisäksi koristeelliset pystykävyt. Pihtojen kasvatus vie myös enemmän aikaa, kuin kotimaisen kuusen kasvatus. Pihdat tarjoavat joulukuusikasvatuksen lisäksi mahdollisuuden kasvattaa koristehavuja, joita nykyisin tuodaan tonnikaupalla muun muassa Tanskasta ja Hollannista. Pihdoista kauneimmiksi on todettu purppurapihta ja harmaapihta. Myös siperianpihta ja palsamipihdat sopivat sekä joulukuusi että koristehavutarkoituksiin hyvin.
Suomi on Euroopan metsäisin valtio suhteellisesti ottaen. Meidän on siis pidettävä siitä huoli, että meidän omista metsistämme ja joulupuuviljelmiltämme tulevat joulupuut koristavat meidän kotejamme, pihojamme, työpaikkojamme, sekä kauppojamme. Tästä on pidettävä kiinni!

Aki Vanhatalo
Porin Metsäopisto

Metsien terveydentilaa pohdittiin Porissa

Metsää verotetaan jo tarpeeksi

Koneyrittäjien tavoitteet

Lähes sata naista perehtyi metsäomaisuutensa hoitoon

Joulukuusi vai joulupuu?

Joulukuusien kasvatus vaatii pitkäjännitteistä työtä ja hikeä

Maanomistajille tietoa maankäytön rajoituksista

Miten Lounais-Suomen koivikot selvisivät halla- ja lumimittarituhoista?

Ylös

Joulukuusien kasvatus vaatii pitkäjännitteistä työtä ja hikeä

Tree-Farmin omistajapariskunta Tuulikki ja Jarmo Sirola ovat tuottaneet Kiikoisten monitoimitilallaan joulukuusia jo 17 vuotta.

	Heidän tilansa sijaitsee hyvällä paikalla valtatie 11 varrella, kun ajattelee suoraan tilalta myytävää suoramarkkinointitavaraa. Seuraavassa muutama kysymys Jarmo Sirolalle joulukuusen viljelystä ja markkinoinnista?
	Jarmo Sirola tutkii puufarmillaan nuoria pihtakuusen taimia.

Millaisia kokemuksia 17 vuoden aikana joulukuusen viljelystä ja markkinoinnista on teille tullut ?
­ Se on pitkäjänteisen ihmisen työtä, joka jaksaa odottaa tiliä joka tulee
vasta ehkä yli kymmenen vuoden kuluttua. Kuluttajien mieltymykset ovat
hiljalleen siirtyneet enemmän ja enemmän kasvatettujen hoidettujen puiden
suuntaan. Hyvälaatuisten kuusien myynti ei ole koskaan ollut ongelma ja
muodostunut kohtuulliseksi, kertoo Jarmo Sirola.
­ Joulukuuset myydään suoraan kotoa yksittäisille ostajille. Toisaalta
myydään myös tukkuostajille. Itse ei ole ehditty kaupunkien torimyyjiksi.
Pääosa markkinoitavista puista on perinteisiä kotimaisia kuusia, mutta osa
asiakkaista haluaa ulkomaista alkuperää olevaa, lähinnä serbiankuusta.
Serbiankuusi maksaa hieman kotimaista enemmän, toteaa Sirola.

Onko joulukuusimarkkinat jo täyteen tungettu vai sopiiko sinne vielä uusia yrittäjiä?
­ Tämän hetkisen käsityksen mukaan olisi ehkä muutamille viljelijöille vielä
tilaa, Sirola sanoo.

Mikä on tämän hetkisen näkemyksen mukaan hakkuutähdekuusen markkinoinnin kohtalo joulukuusimarkkinoilla?
­ Hakkuutähdekuusen osuus on supistumassa, koska monitoimikoneet
tavallisesti rikkovat hyvätkin latvukset. Samalla hakkuutähdelatvusten haku
maastosta on vähentynyt. Kuitenkin niitä jonkin verran tulee olemaan
edelleen markkinoilla, uskoo Sirola.

Täytyykö viljelyjoulukuusta kasvatusaikana jotenkin hoitaa, tai leikata?
­ Koko viljelyajan täytyy ainakin kerran vuodessa viljelmät hoitaa aluksi
heinäntorjuntana ja myöhemmin leikkaamalla latvuksia ja oksia. Työtunteja
puuta kohti tulee melkoisesti vuosien varsilla. Yhden puun hoito on aina
helppoa, mutta kun niitä hoidetaan vaikkapa sata, tai tuhannen vuodessa, se
onkin jo kovaa työtä. Työ vaatii tervekätisen ja hikeä pelkäämättömän
tekijän, kertoo Sirola.

Mistä joulukuusen kasvatukseen voisi saada opastusta?
­ Suomessa toimii muun muassa joulupuuseura, jonka kotisivu on löydettävissä
osoitteesta: www.joulupuuseura.fi Seuran sivuilta jo sellaisenaan saa
joulupuun kasvatuksesta perustietoa, mutta sieltä voi tilata myös aihetta
käsittelevää kirjallisuutta tai ainakin saa kirjallisuusviitteitä
esimerkiksi kirjastohakua varten, Sirola neuvoo.

Aki Vanhatalo
Porin Metsäopisto

Metsien terveydentilaa pohdittiin Porissa

Metsää verotetaan jo tarpeeksi

Koneyrittäjien tavoitteet

Lähes sata naista perehtyi metsäomaisuutensa hoitoon

Joulukuusi vai joulupuu?

Joulukuusien kasvatus vaatii pitkäjännitteistä työtä ja hikeä

Maanomistajille tietoa maankäytön rajoituksista

Miten Lounais-Suomen koivikot selvisivät halla- ja lumimittarituhoista?

Ylös

Maanomistajille tietoa maankäytön rajoituksista

Lounais-Suomen metsäkeskus on käynnistänyt Maankäyttö maaseudun kehittämisessä -hankkeen, jonka tavoitteena on tiedottaa maanomistajille, miten eri lait, suojeluohjelmat ja suunnitelmat, sekä kaavoitus ohjaavat tai rajoittavat maankäyttöä ja minkälaisia velvollisuuksia erilaiset rajoitukset asettavat maanomistajille.

Maanomistajille järjestetään ensi kevääseen mennessä kaikissa Satakunnan kunnissa paikallinen tiedotustilaisuus, jossa kerrotaan miten eri lait, suojeluohjelmat, suunnitelmat ja kaavoitus ohjaavat tai rajoittavat maankäyttöä ja minkälaisia velvoitteita maanomistajille niistä aiheutuu.

Samalla tuodaan esille mahdollisuuksia, joiden avulla rajoitusten alaisia maa-alueita voidaan hyödyntää, sekä korvauksia, joita rajoituksista voi saada.
Maaseudun maankäyttöön vaikuttavat erityisesti maankäyttö- ja rakennuslaki, metsälaki sekä luonnonsuojelulaki. Lainsäädäntö on viimevuosina uudistunut, eikä maanomistajilla ole riittävästi tietoa alueitaan koskevista kaavoituksellisista tai muusta maan- tai luonnonvarojen käytön rajoituksista.
Maankäyttö maaseudun kehittämisessä -hankkeen toimintaa toteutetaan järjestämällä kunnittaisia, julkisia informaatiotilaisuuksia alueen maanomistajille. Järjestettäviin tilaisuuksiin pyritään mukaan saamaan myös paikallistason edustajia, kuten paikallisen kaavoituksen, suojelun, maisema-alueiden hoidon ja metsäasioiden tuntijoita, koska tällöin voidaan keskittyä kutakin kuntaa koskeviin erillisiin kysymyksiin. Hankkeessa tuodaan esille myös Satakunnassa vuonna 2003 käynnistyvää luonnonarvokaupan kokeilua.
Osanottajille jaetaan yleistietopaketti maankäyttöä koskevista rajoituksista, erilaisista korvausmuodoista sekä yhteystiedot lisätiedon hankkimista varten. Tilaisuuksissa on mahdollista antaa myös suullista ja kirjallista palautetta
Maankäyttö maaseudun kehittämisessä on yhteishanke, jota hallinnoi Lounais-Suomen metsäkeskus. Muut osallistujat ovat Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan TE-keskus, Satakuntaliitto, Länsi-Suomen metsänomistajien liitto, Satakunnan maaseutukeskus, MTK Satakunta ja Satakunnan luonnonsuojelupiiri.
Hankeen ohjausryhmän puheenjohtajan toimiin suunnittelupäällikkö Tapio Nummi Lounais-Suomen metsäkeskuksesta. Hankkeen käytännön toteuttajaksi ja projektipäälliköksi on palkattu FK Erkki Älli, jonka tavoittaa puhelimitse numerosta 02 - 633 3660
Hanke kestää viisi kuukautta ja päättyy ensi vuoden huhtikuussa. Pääosa Informaatiotilaisuuksista järjestetään ensi kevään aikana, mutta osa tapahtuu jo tämän vuoden puolella.
Ensimmäiset tilaisuudet järjestetään 10.12 Kullaalla, 12.12. Ulvilassa ja 16.12. Laviassa. Kaikki tilaisuudet alkavat klo 18.00 kunnantaloilla.

Tapio Nummi

Metsien terveydentilaa pohdittiin Porissa

Metsää verotetaan jo tarpeeksi

Koneyrittäjien tavoitteet

Lähes sata naista perehtyi metsäomaisuutensa hoitoon

Joulukuusi vai joulupuu?

Joulukuusien kasvatus vaatii pitkäjännitteistä työtä ja hikeä

Maanomistajille tietoa maankäytön rajoituksista

Miten Lounais-Suomen koivikot selvisivät halla- ja lumimittarituhoista?

Ylös

Mittariperhosten toukka-armeijat mellastivat Lounais-Suomen koivikoissa 1990-luvun lopulla. Moni pelkäsi paljaaksi syötyjen koivujensa kuolevan.
Perhosten kylmänkalseat nimet tulevat siitä, että vaaleat koiraat lentelevät juuri ennen talven tuloa. Pienet ja lentokyvyttömät naaraat kiipeävät koivuihin munimaan. Torjunnaksi on esitetty runkojen tervaamista tai muita liima-aineita. Keino ei ole sataprosenttinen. Koiraiden kerrotaan lennättävän naaraita reppuselässä tulevien lastensa laitumille.

Kuva: Ari Ryynänen	Kuva: Pentti Niemistö
Miljoonat mittariperhosen toukat mellastivat Torajärven rantametsien rauduskoivikossa Noormarkussa 1990 -luvun lopulla. Osa koivuista alkaa toipua 3-4 vuoden kuluessa, mutta noin kolmannes tuhoutuu kokonaan.

Alkukesällä 1998 ja 1999 miljoonat toukat söivät etenkin rantametsiä lehdettömiksi. Ne koteloituivat heinäkuun alkuun mennessä maahan. Metsäntutkimuslaitoksen koealueella Noormarkun Torajärvellä pahiten kärsivät istutetut rauduskoivikot ja vähemmällä pääsivät luontaiset hieskoivikot. Koivujen lisäksi kelpasi pajut ja haavat, jopa pihlajat, mutta leppiä ei syöty. Puista tippuvan karikkeen perusteella toukkia esiintyi erittäin runsaasti vuosina 1998-1999 ja selvästi vähemmän näitä edeltävänä ja seuraavana vuonna.
Istutusrauduskoivikossa maahan pudonneiden lehtien kuivapaino laski tuhovuosina alle tuhanteen kiloon hehtaarilla, eli puoleen normaalista. Hieskoivikossa lehtien kokonaismäärä ei laskenut, mutta rikkonaisten lehtien osuus lisääntyi. Toukkien ulostepapanoita varisi rauduskoivikossa enimmillään 250 kiloa hehtaarille, hieskoivikossakin lähes 200 kiloa.
Kahtena kesänä lähes lehdettömiksi syötyjen rauduskoivujen paksuuskasvu on pysähtynyt toistaiseksi kokonaan. Sen sijaan toipumassa olevien puiden pituuskasvu oli lähes normaali kahden tuhon jälkeisen vuoden aikana. Elävän latvuksen osuus puun pituudesta supistui tuhon vuoksi 25-30 prosenttiin, kun sen pitäisi koivikossa olla yli 50 prosenttia. Yli puolet rauduskoivuista näyttää selviytyvän tuhosta hengissä, elleivät muut tuholaiset iske heikentyneisiin puihin.
Hieskoivulle näyttää olevan tyypillistä pienten puiden kuoleminen ja isompien latvusten harsuuntuminen. Rauduskoivuilla puolestaan latvukset supistuvat herkästi tupsuiksi ja niistä kuolee runsaasti kaiken kokoisia puita, mutta osa rauduksista toipuu nopeasti. Noormarkun kunnan omistamassa hies- ja rauduskoivun muodostamassa metsikössä tehtiin tuhon jälkeen saneeraushakkuu. Kehityskelvottomina poistettiin noin puolet rauduksista ja 25 prosenttia hieskoivuista. Jäävä puusto on toipumassa hakkuun jälkeen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että mittarituho menee ohi 2-4 vuodessa. Hieskoivut selviytyvät rauduksia paremmin. Lievästi tai voimakkaasti harvennetut koivikot ovat yhtä alttiita mittarituholle. Heti tuhon jälkeen kannattaa hakata surkeimmat puut pois ennen kuin ne kuolevat - pahan tuhon yhteydessä kolmannes tai jopa puolet puustosta. Etelä-Suomen koivikoissa mittariperhosen toukat eivät näytä aiheuttavan yhtä täydellistä ja laajaa tuhoa kuin tunturimittarit pahimpina vuosina Lapissa.

Pentti Niemistö
Tutkija
Metsäntutkimuslaitos
Parkanon tutkimusasema

Metsien terveydentilaa pohdittiin Porissa

Metsää verotetaan jo tarpeeksi

Koneyrittäjien tavoitteet

Lähes sata naista perehtyi metsäomaisuutensa hoitoon

Joulukuusi vai joulupuu?

Joulukuusien kasvatus vaatii pitkäjännitteistä työtä ja hikeä

Maanomistajille tietoa maankäytön rajoituksista

Miten Lounais-Suomen koivikot selvisivät halla- ja lumimittarituhoista?

Ylös