Metsäluonto

Pääsivu

Ajankohtaista
Edunvalvonta
Energia
Erikoispuu
Metsien suojelu
Metsäluonto
Metsän uudistaminen
Metsänhoito
Metsänhoitoyhdistykset
Metsätapahtumat
Metsävisa
Näkökulma
Pakina
Puukauppa
Puunjalostus
Sertifiointi
Viranomaistoiminto

Menneen kesän sää oli varsin poikkeuksellinen. Kaikki alkoi jo huhtikuun lopussa, jolloin oli vain vähän sateita ja erittäin lämmintä. Huhti- ja toukokuun aurinkoisen lämpimät kelit haihduttivat lumet vesihöyrynä taivaan tuuliin.

Kevään sulavedet jäivät vähäisiksi, ja vaikka maassa oli vielä kevätkosteutta, metsät olivat jo kesän kynnyksellä kulovaroituksia edellyttäneessä tilassa.

Lämmin kosteus toi koivuihin sienitaudit

Aluksi kesäkuu jatkoi aurinkoisia kelejä. Loppukuussa sää kuitenkin vaihtui melko sateiseksi ja varsinkin länsirannikolla sateita tuli huomattavasti yli pitkäaikaisen keskiarvon. Heinäkuussa oli lisäksi poikkeuksellista, että korkeaan lämpötilaan yhdistyi hyvin suuri ilman kosteuspitoisuus. Itse asiassa heinäkuun lopulla oltiin tilanteessa, jolloin vastoin yleistä näkemystä kasvukausi oli siihen mennessä ollut jopa keskimääräistä sateisempi.
Kostean lämpimät sääolot olivat omiaan saamaan aikaan voimakkaan sienitautien epidemian. Koivut saivat lähes kaikkialla riesakseen lehtilaikkutaudin tai koivun ruosteen. Elokuussa näytti siltä, kuin hieman likaisentuhruinen ruska olisi ollut jo alkamassa.

Kaikkien aikojen kuivuus

Kun heinäkuu kallistui kohti elonkorjuun aikaa, jäivät sateet vähitellen vain muistoksi. Elokuussa sademäärät jäivät Lounais-Suomessa monin paikoin alle neljännekseen pitkän aikavälin (1961-1990) keskiarvosta. Syyskuussa auringon paahde ja kuivuus vain jatkuivat, eikä syksyn tulosta ollut aluksi tietoakaan.
Kun ilmat lopulta kylmenivät ja kasvukausi päättyi kuun puolenvälin jälkeen, oli kasvukauden lämpösumma ylittänyt pitkän aikavälin keskiarvon 20-30 prosentilla. Yhtä lämmintä kasvukautta saa hakea 30-luvulta. Kuivuus oli myös sen mukaista.
Laajoilla alueilla Etelä-Suomessa sademäärä jäi syyskuussa alle puoleen keskiarvosta. Varsinais-Suomi, Satakunnan itäosat, Pirkanmaa ja Uusimaa saivat vain alle neljänneksen normaalista syyskuun sademäärästä.

Pystykuivia kuusia ensi kesänä ?

Tulevaa kesää ajatellen olisi mielenkiintoista tietää, mikä on varsinkin kuusten ravinnetila ja juuriston kunto pitkän kuivuuden jälkeen. Vaikka puiden kasvu on ollut aiemmin kesällä voimakasta, ovat ennen talven tuloa kerättävät ravinnevarastot jääneet vaatimattomiksi. Yhteyttäminen ja ravinteiden saanti on ollut loppukesällä heikkoa ja puut aloittavat talvehtimisen nälkiintyneinä. Tarvitaan vain paksu routa ja lämmin kevät, jolloin Etelä-Suomessa nähtäisiin ensi kesänä runsaasti pystykuivia kuusia ja kuusiryhmiä.

Vielä ensilumien tultua näkyi yksittäisiä koivuja, joissa roikkui vihreitä ja vain osittain kellastuneita lehtiä. Epätavallisen lämmin syksy sekoitti normaalit talveen valmistautumisen elintoiminnot.

Lehtipuiden syysrytmi meni sekaisin

Loppukesän kuivuus on näkynyt selvimmin lehtipuissa. Herkästi kuivilla kasvupaikoilla oli jo elokuussa havaittavissa kuivuneita koivuja ja haapoja. Monin paikoin metsien alikasvospihlajat ja pihojen vaahterat kuihtuivat. Kuivuus, pitkälle syksyyn jatkunut lämpö ja sienitaudit sotkivat myös talveen valmistautumisen edellyttämät normaalit elintoiminnot. Moni koivu menetti lehtensä sienitautien vuoksi jo elokuussa. Pitkäksi venynyt kesä sai silmut osittain avautumaan. Ainakin pidemmälle auenneet silmut ovat tuhoutuneet syyskuun lopun pakkasissa. Seurauksena saattaa näkyä harsuja ja osin lehdettömiä koivuja ensi kesänä.
Toinen epätavallinen ilmiö on vielä lehdessä olevat yksittäiset koivut. Kuivanruskeat tai jopa vielä haalean vihreät lehdet roikkuvat sitkeästi alkutalven viimojen riepottelemissa koivuissa. Tälle on vaikea löytää muuta selitystä kuin kuivuuden ja pitkälle syksyyn jatkuneen kasvukauden aiheuttamat häiriöt normaalissa talveen valmistautumisen rytmissä. Osa puista ei ole ehtinyt siirtää talteen kaikkea lehtivihreää lehdistä runkoon ja juuristoon. Samalla lehden irtoamisen aikaansaavaa katkeamispinta on jäänyt kehittymättä. Talvi on yllättänyt lämpimän syksyn hämmentämät puuyksilöt.

Kuivan syksyn ruskettamat pihlajan lehdet jäivät oksiin, sillä lehtiruotiin ei ehtinyt muodostua normaalia katkeamispintaa. Kesän lämpö tuotti kuitenkin runsaan marjasadon

Teksti ja kuvat
Markku Saarinen
Metla, Parkanon tutkimusasema

Poikkeuksellinen kuivuus näkyy metsäluonnossa

Sienitautien vuoksi osa koivuista menetti lehtensä varhain syksyllä. Silmut turposivat uuteen kasvuun jopa hiirenkorvaksi asti. Nämä paleltuivat loppusyksyn pakkasissa, joten ensi kesänä voi näkyä osittain lehdettömiä koivunlatvuksia.

Ylös