Metsänhoito

Pääsivu

Ajankohtaista
Edunvalvonta
Energia
Erikoispuu
Metsien suojelu
Metsäluonto
Metsän uudistaminen
Metsänhoito
Metsänhoitoyhdistykset
Metsätapahtumat
Metsävisa
Näkökulma
Pakina
Puukauppa
Puunjalostus
Sertifiointi
Viranomaistoiminto

Metsissämme on paljon muinaisjäännöksiä, jotka hakkuissa ja muissa metsätalouden toimissa tulee ottaa huomioon. Muinaismuistolaki rauhoittaa kiinteät muinaisjäännökset ja kieltää niiden kaivamisen, peittämisen, muuttamisen ja poistamisen ilman lupaa.

Talousmetsissä olevat muinaisröykkiöt ovat usein hyvinkin huomaamattomia, matalia, sammaleen tai ruohon peittämiä, tai puustoisia alueita.

Kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi lain piiriin kuuluu myös sellainen suoja-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymisen kannalta. Havaittu muinaisjäännös pyritään merkitsemään myös metsäsuunnitelmaan.
Muinaisjäännökset ovat maisemassa, tai maaperässä todettavia kerrostumia tai rakenteita, jotka ovat sinne syntyneet kauan sitten eläneiden ihmisten toiminnasta. Niitä voivat olla esimerkiksi muinaiset asuin- ja työpaikat, kalliomaalaukset, linnamäet, haudat ja kalmistot, uhripaikat ja kulkutiet.
Usein muinaisjäännöksiä on vaikea havaita. Ne saattavat olla kasvillisuuden peitossa, tai puitten juurien vahingoittamia, tai alun perin sijaita maanpinnan alapuolella. Joskus ne paljastuvat vasta maanpinnan rikkoutuessa ja siinä yhteydessä esimerkiksi esihistoriallisten esineiden tullessa näkyviin. Havaittujen muinaisjäännösten merkitseminen metsäsuunnitelmaan ja vaikkapa maastoon olisikin tärkeää eikä niitä silloin niin helposti vahingossa tuhottaisi.

Muinaisröykkiöden harvennushakkuut

Harvennushakkuut ovat muinaisjäännösten kannalta hyödyllinen toimenpide. Kohteet saadaan paremmin esille ja maisema avartuu. Kaikki näkyvissä rakenteissa ja lähietäisyydellä kasvavat puut poistetaan, sillä niiden juuret vahingoittavat muinaisjäännöksen rakenteita, erityisesti tuulenkaatoina. Siksi ensisijaisesti poistetaankin kuusia ja pyritään sekametsärakenteeseen.
Katajikot säilytetään ja suositaan eri-ikäisyyttä ja lahopuita siellä, missä ne eivät ole vaaraksi esimerkiksi alueella liikkuville. Pystykarsintaakin voi lähipuille tehdä. Ympäröivän metsän lähestyessä päätehakkuuikää, suositaan mahdollisuuksien mukaan luontaista uudistamista, jolloin maisemalliset muutokset eivät ole niin suuria.
Jos avohakkuu on kuitenkin ainoa vaihtoehto, voidaan muinaisjäännösten lähettyville jättää esimerkiksi säästöpuuryhmä männyistä ja lehtipuista. Säästöpuuryhmä pitäisi jättää noin viiden metrin päähän muinaisjäännöksistä, eikä siinä saa olla helposti kaatuvia kuusia.
Hakkuun yhteydessä ajourat vedetään riittävän kaukaa muinaisjäännöksistä, eikä niiden yli saa ajaa edes roudan aikaan. Hakkuutähteet korjataan pois sekä muinaisjäännösten päältä että niille johtavilta poluilta eikä puutavaraa varastoida
lähietäisyydelle. Parhaimmassa tapauksessa hakkuut tehdään miestyönä talvisaikaan ja hevoskorjuuta käyttäen. Tämä ei tietenkään aina ole mahdollista. Korjuussa pyritään kuitenkin mahdollisimman kevyen kaluston käyttöön.

Muu metsänkäsittely

Maanmuokkaus ei muinaisjäännösalueella ole mahdollista. Jos uudistusalalla tiedetään olevan muinaisjäännöksiä, tulee niiden tarkempi sijainti aina selvittää, koska usein niistä vain osa on näkyvissä. Hakkuutähteet ja aluskasvillisuus peittävät helposti vähäisimmätkin merkit ja kohteet jäävät huomaamatta. Maanmuokkaus on toimenpiteenäkin muinaisjäännösten kannalta vahingollisin. Uutta puustoa istutettaessa, ei käytetä vieraita puulajeja eikä taimia tuoda aivan muinaisjäännöksen viereen. Myös metsäteiden linjauksissa ja ojituksissa kierretään havaittavissa tai tiedossa olevat muinaisjäännökset suoja-alueineen.

Pieniä toimenpiteitä

Kun metsää muinaisjäännöksen ympäriltä on uudistettu, voi se helposti heinittyä ja peittyä karikkeeseen, jolloin siihen juurtuu kasveja ja se jää aina helpommin huomaamatta. Kohteet tulisi pitää mahdollisimman avoimina, tosin ilman kemiallisia torjunta-aineita. Hakkuiden yhteydessä tehdään kohteen ympärille tilaa ja näkyvyyttä sekä estetään kaikenlainen umpeenkasvu. Polkujen pitäminen auki on myös tärkeää.
Yleensä muinaisjäännökset ovat pienialaisia, mutta niitä on myös huomattavan laaja-alaisina, kuten kivikautiset asuinpaikat ja linnavuoret. Sellaisille kohteille voi Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksiköstä saada apua esim. hakkuutähteiden keräämiseen tms. hoitotoimenpiteisiin. Laajojen kohteiden osalta on syytä neuvotella Museoviraston kanssa, kuten myös aina silloin, kun muinaisjäännös jostain syystä mietityttää tai aiheuttaa ongelmia.
Kun työt suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti, voi muinaisjäännösalueella harjoittaa normaalia metsätaloutta. Tavoitteena ei ole, että ympäröivä metsä säilyisi täysin luonnontilaisena. Muinaisjäännökset ovat kaikkien yhteistä perintöä ja metsänhoito on parhaimmillaan samalla niiden hoitoa. Ne ovat omalta osaltaan rikastuttamassa metsämaisemaa. Usein jo hyvin pienillä toimenpiteillä voidaan estää suuremman tai mahdollisesti lopullisen vahingon syntyminen.

Sirke Kajava
Metsäsuunnittelija/mete-kartoittaja
Lounais-Suomen metsäkeskus

Muinaisjäännökset otettava huomioon metsänkäsittelyssä

Maisemanhoito-suunnitelma valmistui Sammallahdenmäelle

Pohjois-Pirkanmaalla nuoret metsät hoidetaan rivakasti kuntoon

juttu4

juttu5

juttu6

Ylös

Lounais-Suomen metsäkeskus on tehnyt Unescon maailmanperintökohteelle, Lapin kunnassa sijaitsevalle Sammallahdenmäen muinaisjäännösalueelle maisemanhoitosuunnitelman. Suunnitelmassa on pyritty sovittamaan yhteen alueen arkeologiset, maisemalliset ja ekologiset arvot metsien hoidon ja käytön kanssa.

Sammallahdenmäen muinaisjäännösalue on ainutlaatuinen kokonaisuus. Kalliolla, vajaan kilometrin mittaisella alueella, on yli 35 pronssikautista (1500 - 500 eKr.) hautaröykkiötä. Kalmiston tunnetuimmat muinaisjäännökset ovat "Huilun pitkä raunio" sekä nelikulmainen ladelma "Kirkonlaattia", jollaista ei tunneta muualta Suomesta.
Maisemasuunnittelualue kattaa 93 hehtaaria ja sillä on yhdeksän metsänomistajan maita. Alueesta 36 hehtaaria on varsinaista muinaismuistoaluetta ja 32 hehtaaria sen suoja-aluetta. Lisäksi maisemasuunnitelma kattaa 25 hehtaaria maisema-aluetta, josta seitsemän hehtaaria kuuluu myös Saarnijärven lintuvesien suojeluohjelma-alueeseen.
Alueelle on ehdotettu seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi harvennushakkuita 38 hehtaarille, luontaista uudistamista 15 hehtaarille ja ylispuiden poistoa 5 hehtaarille. Lisäksi suositellaan taimikonhoitoa tai alikasvoksen raivausta 12 hehtaarille. Hakkuut suositellaan tehtävän siten, että niistä jää mahdollisimman vähän jälkiä maastoon. Toimenpide-ehdotusten tavoitteena on turvata muinaisjäännösten säilyminen, avartaa maisemaa erityisesti Saarnijärven suuntaan, sekä mahdollistaa alueen metsänomistajille metsien hyödyntäminen.
Hanke on toteutettu luonnonhoitohankkeena, josta maanomistajille ei ole aiheutunut kustannuksia. Lisäksi Museovirasto on kustantanut alueelta tilatut normaalit tilakohtaiset metsäsuunnitelmat.
Maisemanhoitosuunnitelman laatimista on ohjannut Museoviraston, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen, Satakuntaliiton, Lapin kunnan, Ala-Satakunnan metsänhoitoyhdistyksen ja maanomistajien edustajan muodostama ohjausryhmä. Lisäksi työssä on käytetty apuna Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen opiskelijoiden asiantuntemusta.
Kaikille alueen maanomistajille on luovutettu tilakohtainen maisemanhoitosuunnitelma, jossa on kerrottu sekä metsien käsittelyn yleisperiaatteet että annettu metsikkökohtaiset toimenpidesuositukset.

Tapio Nummi

Ylös

Aki Haapaniemi on aloittanut Kihniön ohella myös Parkanon metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana. Miksi nuoren metsän hoito etenee Pirkanmaan pohjoisosissa aina muuta Pirkanmaata rivakammin ?

Aki Haapaniemi toimii Kihniön ja Parkanon metsänhoitoyhdistysten toiminnanjohtajana.

–Nuorten metsien suuri osuus, 40-45 prosenttia metsäpinta-alasta, mahdollistaa laajat hoitotyöt. Laajat ojitusalueet ovat tulossa myös hakkuu- ja hoitotöiden piiriin. Me olemme vuosia panostaneet taimikonhoitoon ja nuoren metsän kunnostukseen, vastaa Aki Haapaniemi.
–Vuosittain olemme kemera -varoilla hoitaneet yli prosentin pinta-alasta, Kihniössä 90-luvulla jopa pari prosenttia metsäpinta-alasta, yhteensä noin 400 hehtaaria. Meillä on ollut myös metsureita saatavissa. Metsuripulahan johtuu hyvin pitkälle palkkauksesta - rahalla saa aina työntekijöitä, toteaa Haapaniemi.
Taloudelliset tekijät ovat myös pakottaneet Pohjois-Pirkanmaalla panostamaan nuoren metsän hoitoon.
–Näillä karuilla kankailla metsänuudistamisesta saatavat katteet ovat pieniä, koska uudistamiskulut ovat muutenkin matalia ja niistä saatava rahallinen kate pieni. Pääosa uudistamisesta tapahtuu männyn konekylvönä ja se vähä mitä istutetaan, käytetään pieniä ja edullisia männyn taimia, kertoo Haapaniemi.

Vaikuttivatko myrskytuhot alueellanne nuoren metsänhoitoon?
–Myrskytuhoilta vältyimme Parkanossa ja Kihniössä ja ne vähät myrskypuut oli korjattu vapuksi. Tällä hetkellä hoitotöitä hidastaa mäntykuidun markkinointivaikeudet. Korjuukalustoa ja sopivia kohteita - mm. ojitusalueita - olisi runsaasti raivattuna, mutta emme voi täysipainoisesti hakata kohteita, koska kuitupuille ei tahdo löytyä ostajia, Aki Haapaniemi kertoo.

Mistä arvelet johtuvan, että koko Pirkanmaa saavuttaa vain 2/3 nuoren metsän hoitotavoitteestaan?
–Tampereen ympäristössä työntekijöistä on varmaan pulaa, koska mukavampia hommia on saatavissa. Toisena syynä on hyvin käynyt tukkikauppa. Pääpaino on kohdistunut sinne. Kolmantena syynä voi pitää kuitupuun heikkoa menekkiä. Kuusivaltaisilla kohteilla korjuu painottuu talveen ja nyt kun niitä pitäisi harventaa, ei ole menekkiä.

Onko metsänomistajan helppo saada kemera -tukea?
–Nykyiset kemera-ohjeet ovat helpot ja yksiselitteiset. Metsäkeskuksella on ollut myös maalaisjärkeä käsitellessään rajatapauksia, eikä metsänomistajalta ole lähdetty "ryöväämään" hänen omalla työpanoksellaan hankittua pientä avustusta.

Mitä suhtaudut mahdollisiin kaavailuihin tuen supistamiseksi, tai sen ohjaamiseen esimerkiksi vain taimikoihin?
–Mielestäni tuen suuntaaminen pelkästään taimikonhoitoon johtaa ojitusalueiden ränsistymiseen. Näillä kuitupuun hinnoilla korjuu on jo nyt kannattamatonta. Puut ovat pieniä ja raivauspuustoa on paljon, sanoo Haapaniemi.
–Tämä johtaisi myös kunnostusojituksen hiipumiseen. Rahat kyllä riittäisivät hyvin. Niukkenevat varat voisi ottaa pois uusien teiden rakentamisesta, jota on muutenkin vähän. Varojen ohjailussa painaa paljon myös eri organisaatioiden rahantarve. Suunnitteluvarat ovat merkittäviä monella toimijalle, toteaa Haapaniemi.
–Metsänomistajan kiireellisyysjärjestyksen ykkönen ovat kunnostusojitus ja ensiharvennukset, sanoo Haapaniemi

Ari Lähteenmäki

Ylös