Viranomais-
toiminto

Pääsivu

Ajankohtaista
Edunvalvonta
Energia
Erikoispuu
Metsien suojelu
Metsäluonto
Metsän uudistaminen
Metsänhoito
Metsänhoitoyhdistykset
Metsätapahtumat
Metsävisa
Näkökulma
Pakina
Puukauppa
Puunjalostus
Sertifiointi
Viranomaistoiminto

Taimikonhoidon ja ensiharvennuksen määriä on viime vuosina saatu lisättyä neuvonnan ja kestävän metsätalouden rahoituslain tuen avulla huomattavasti, joskin tarvetta työmäärien lisäämiseen on edelleenkin.

Vesakon kasvettua männyn latvojen päälle, on perkaus ajankohtainen.

Metsänuudistamisvelvoitteen valvonnan ja toisaalta pinta-alaverotuksen verohuojennuslausuntojen maastotarkastusten yhteydessä on havaittu, että myös pienten havupuutaimikoiden hoito on valitettavan usein retuperällä. Maanmuokkausmenetelmien kehittymisen ja lisääntyneen konekylvön myötä siemensyntyisiä männyn ja kuusen taimia on huomattavasti enemmän tuoreilla uudistusaloilla, kuin takavuosina.
Tämän ansiosta taimien istuttamisesta on usein voitu luopua, tai istutustiheyttä on voitu vähentää ja näin on saatu kustannuksia säästettyä. Pienet siemensyntyiset taimet ovat kuitenkin useasti istutustaimia suuremmassa vaarassa tukehtua ruohoon ja vesakkoon.
Ruohon ja heinän kurissa pitämiseksi parhaat keinot ovat löytyneet maanmuokkauksesta. Sopivasti leveän kivennäismaan paljastaminen äestämällä tai kaivinkoneella laikuttamalla estää ruohon ja heinän kaatumista muokkausjälkeen syntyneiden pikkutaimien päälle ja mättäissä taimet ovat vielä paremmassa turvassa.
Valitettavasti mätäs kuitenkin on sirkkataimille usein huono kasvupaikka, koska mättään pinnan eroosio usein vie sirkkataimet mennessään. Istutustaimille mätäs sen sijaan on yleensä oikein hyvä kasvupaikka. Lehtipuuvesakko on kuitenkin edelleenkin perattava havupuun taimikon päältä, muuten männyn taimet tuhoutuvat ja kuusen taimet jäävät alikasvokseksi.
Varsinkin tuoreille kankaille tai jopa lehtomaisille kankaille kylvön tai luontaisen siemennyksen ansiosta syntynyt männyn taimikko on perattava melko nopeasti, eli muutaman vuoden kuluttua maanmuokkauksesta. Myös rehevän maan kuusen taimikon kehittyminen estyy, jos lehtipuustoa ei perata. Tällaisissa tapauksissa istutuskustannuksissa on säästetty huomattavasti, mutta vastaavasti taimikon varhaishoitoon on satsattava vähän enemmän kuin istutustaimikoissa vastaavilla mailla.
Perkausta voidaan joutua tekemään myös toisenkin kerran ennen varsinaista taimikon harvennusta.
Usein tuoreen kankaan ja rehevämpien kankaiden taimikoihin tulee hyvin paljon siemensyntyistä hieskoivua, joka aluksi kasvaa hyvin. Kivennäismaalla hieskoivu on kuitenkin edelleenkin metsän "valkoinen valhe", sillä hieskoivun kasvu jää kuitenkin mäntyä, kuusta ja rauduskoivua huomattavasti vähäisemmäksi koko kiertoajan kuluessa, varsinkin tukkipuun tuotos vuotta ja hehtaaria kohti jää vaatimattomaksi.
Hieskoivikkoa ei siis pääpuulajina kannata kasvattaa kivennäismaalla, vaikka se tuntuisi hyvin houkuttelevalta taimikkovaiheessa ! Kuusikon päällä hieskoivua voi kuitenkin tilanteesta riippuen kasvattaa tukiksi parhaimmillaan noin sata runkoa hehtaarilla. Hieskoivut on kuitenkin hakattava jo noin 40 - 50 vuoden iällä, jottei kuusikon kasvu kärsisi liiaksi.
Turvemailla ja muilla veden vaivaamilla mailla hieskoivu sen sijaan on kilpailukykyinen muihin puulajeihin verrattuna. Hieskoivu nimittäin pystyy kuljettamaan juurilleen happea toisin kuin muut puulajit, joiden juuristo kärsii maan hapettomuudesta.
Hieskoivun ja muiden heikkotuottoisten lehtipuiden perkaus havupuutaimikon päältä kuuluu myös metsälain mukaisen uudistamisvelvollisuuden piiriin. Tämän vuoksi perkaukseen ei myöskään pääsääntöisesti voida myöntää kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista tukea. Myöskin taimikkovähennyksen saaminen pinta-alaverollisilla edellyttää taimikon kehittymistä haittaavan vesakon perkaamista.

Markku Sievänen
Esittelijä, MH
Lounais-Suomen metsäkeskus

Onko pikkutaimikoiden hoito unohtunut?

Talousmetsien luonnonhoito tärkeä osa metsien monimuotoisuutta

Hirviä edelleen liikaa

Ylös

Hakkuiden ja metsänuudistamistöiden yhteydessä tapahtuva luonnonhoito on vakiintunut myös Pirkanmaan metsäkeskuksen alueella hyvälle tasolle. Näin todistavat menneenä kesänä tehdyt luontolaadun tarkastukset.

Talousmetsien luonnonhoidolla tarkoitetaan arvokkaiden luontokohteiden säästämistä, säästö- ja kolopuiden sekä suojavyöhykkeiden jättämistä pienvesien ja vesistöjen varsille hakkuiden yhteydessä. Suojavyöhykkeillä pystytään estämään kiintoaine- ja ravinnehuuhtoutumia hakkuualalta vesistöön. Vaikka hyvällä tasolla toimitaankin, toki edelleen parannettavaa on.

Luontokohteista valtaosa säilynyt

Hakkuualoja tarkastettiin 82 kappaletta ja niiden yhteispinta-ala oli 155 hehtaaria. Luontokohteita tarkastusalalta löytyi kaikkiaan 27 kappaletta. Niiden pinta-ala oli yhteensä runsaat neljä hehtaaria. Valtaosa kohteista oli muita huomioitavia tai arvokkaita kohteita. Metsälain 10 pykälän mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä oli neljä ja niiden pinta-ala oli 1,0 hehtaaria eli 0,6 prosenttia tutkitusta hakkuualasta.
Ominaispiirteiden turvaamisen kannalta olivat ongelmallisimpia luontotyyppejä rehevät lehtolaikut sekä norot ja purot lähiympäristöineen.
Luontokohteiden säilyminen on tarkastustuloksien mukaan pysynyt lähes samalla tasolla kolmatta vuotta. Tänä vuonna tarkastetuilla hakkuualoilla oli luontokohteita, joiden ominaispiirteet olivat säilyneet täysin tai lähes ennallaan 86 prosenttia ja osaksi säilyneitä kohteita oli 10 prosenttia. Kohteita, joiden ominaispiirteet olivat tuhoutuneet löytyi 4 prosenttia.

Lehtipuuta säästöpuuksi aiempaa enemmän

Uudistusaloille on jätetty reilusti aiempaa enemmän säästöpuustoa. Erityisesti lisäystä on tapahtunut järeän lehtipuun määrässä. Hakkuualalle on säästetty keskimäärin seitsemän lehtipuuta hehtaarille. Se on 2,4 kuutiota hehtaarilla. Säästetyn lehtipuuston lisäys avohakkuualoilla on
lähes kuutio joka hehtaarilla. Säästöpuustoa on edelleen keskitetty luontokohteiden läheisyyteen, missä se täyttää tehtävänsä paremmin kuin siroteltuna ympäri aukkoa.
Maanmuokkauksessa vesiensuojelunäkökohtien huomioon ottaminen ei ole toteutunut toivotulla tavalla. Puutteita löytyi runsaasti. Kohteilla, joissa hakkuu rajoittuu vesistöön ja pienvesiin, tulisi välttää vanhojen ojien perkausta, koska se aiheuttaa usein lietteiden liikkeelle lähtöä. Tällä kertaa pienvesien suojavyöhykkeet olivat kunnossa.

Luonnonhoidon laatua parannetaan talousmetsissä

Kaikki perustuu suunnitteluun. Leimikon tekijän on syytä tarkastaa metsäsuunnitelmasta ja pääsääntöisesti maastossa, löytyykö hakkuuseen tulevasta metsästä säästettäviä luontokohteita.
Nämä tulee merkitä karttaan ja rajata maastossa riittävästi. Samoin säästöpuuryhmät olisi hyvä etukäteen valita ja merkitä sekä jättää aluspuusto raivaamatta. Tiedonkulku säästettävistä kohteista läpi koko korjuuketjun suunnittelijalta aina metsurille tai hakkuukoneen kuljettajalle on varmistettava.
Metsäkeskukselta voi tiedustella mahdollisuutta saada metsätalouden ympäristötukea, jos kohteen säästäminen aiheuttaisi maanomistajalle vähäistä suurempaa taloudellista menetystä.

Reijo Suninen
Esittelijä,
Luontoasioiden asiantuntija

Heimo Liljeroos
Tarkastaja,
Pirkanmaan metsäkeskus

Onko pikkutaimikoiden hoito unohtunut?

Talousmetsien luonnonhoito tärkeä osa metsien monimuotoisuutta

Hirviä edelleen liikaa

Ylös

Alustavat tiedot tämänvuotisista hirvivahinkoarvioiden määrästä osoittavat, että hirvikantaa olisi ainakin Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueella syytä laskea nykyistä selvästi alemmalle tasolle.

Alustavat tiedot hirvivahingoista osoittavat, että hirvikantaa on syytä laskea selvästi nykyistä pienemmäksi niin Lounais-Suomen kuin Pirkanmaankin metsäkeskuksen alueilla.

Lokakuun loppuun mennessä pyydetyt vahinkoarviot on pääosin jo tehty, kaikkiaan niitä tehdään marraskuun loppuun mennessä Satakunnan alueella lähes sata kappaletta ja Varsinais-Suomessa 70 kappaletta.
Viimevuotisiin lukuihin verrattuna - Satakunta 111 ja Varsinais-Suomi 44 kpl - on kuitenkin alueellisesti jopa laskevaa suuntausta arviomäärissä. Näin etenkin Huittisten -Kokemäen seuduilla. Sen sijaan Varsinais-Suomessa on Salon seutua lukuun ottamatta rajua nousua. Myös pinta-alat arviota kohti näyttävät ainakin Mynämäen seudulla suurenevan.
Myös tiedot Pirkanmaan metsäkeskuksen alueelta kertovat liian korkeasta hirvikannasta. Arviomäärät ja myös vahingot lienevät tänä vuonna lähes samaa tasoa kuin vuonna 2001.

Juhani Soukainen
Esittelijä
Lounais-Suomen metsäkeskus

Onko pikkutaimikoiden hoito unohtunut?

Talousmetsien luonnonhoito tärkeä osa metsien monimuotoisuutta

Hirviä edelleen liikaa

Ylös