Näkökulma
Ajankohtaista
Kysy metsäasioista!
Lusto vuonna 1984
Metsäluonto
Metsäneuvonta
Metsänhoito
Metsänhoitoyhdistykset
Metsänomistus
Metsäntutkimus
Metsäopetus
Metsäsertifiointi
Metsäsuunnittelu
Metsätapahtumat
Metsätiet
Metsäverotus
Metsävisa
Nimitykset
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puuenergia
Puukauppa
Puun korjuu
Puunjalostus
Puurakentaminen
Päätoimittajalta
Viranomaistoiminto
Tarvittiin monia edellytyksiä sille, että Lusto saattoi syntyä.
Ensimmäisenä on tietoyhteiskunta. Tällä en tavalliseen tapaan tarkoita tietokoneyhteiskuntaa, vaan sitä, että lähes kaikilla elämisen aloilla toiminta perustuu yhä enemmän tiedolle. Sen määrä kasvaa niin, että ilmiötä kutsutaan tietoräjähdykseksi.
Metsänomistajat tarvitsevat tietoa siinä kuin ihmiset muillakin elämisen aloilla. Siihen on erinomainen väline aika ajoin ilmestyvä julkaisu, joka varmistaa sen, että tiiviisti koottu ja paikallisesti sovellettu oleellinen tieto tavoittaa tarvitsijansa.
Toinen edellytys oli usko siihen, että Lalli, vaikka onkin maankuulu kipakka kannanottaja, kykenee ammatillisesti tarjoamaan tilaajia ja lukijoita tyydyttävää lehden tekemisen osaamista. Uskallan toivoa, että tässä suhteessa lehteen ja sen vilpittömyyteen on kautta vuosien oltu tyytyväisiä.
Kolmas edellytys on usko siihen, että uudistuvat luonnonvarat ovat pysyvästi Suomessa tärkeitä. Niiden hoitaminen on erikoislehtensä ansainnut.
Lusto on hieno esimerkki yhteistoiminnasta. Se kertoo jo olemassaolollaan sosiaalisesta pääomasta, millä nimellä yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta nykyisin kutsutaan. Voisiko sillä olla tässä asiassa vieläkin suurempi rooli?
Totta kai metsäammattilaisten ja myös tutkimuksen ääni on jatkossakin Luston ruisleipä. Mutta nykyisen tehtäväni vuoksi kysyn joka paikassa, miten aktiivista kansalaisuutta voidaan edistää.
Johdan näet oikeusministeriössä useiden ministeriöiden yhteisohjelmaa, jolla vahvistetaan kansalaistoimintaa ja kansalaisvaikuttamista. Taustana on sarja todella huolestuttavia tietoja viime vuosien kehityksestä.
Meillä on edelleen käsitys Suomesta yhteis- ja yhdistystoiminnan mallimaana. Tosiasia kuitenkin on, että me olemme ajat sitten pudonneet muiden Pohjoismaiden kyydistä. Hyvä kun enää Itä-Euroopalle pärjätään.
Hätkähdyttävää on, että nuoremme ovat suuren kansainvälisen vertailun huonoimpia, kun kysytään tavanomaisen kansalaistoiminnan, tai sosiaalisesti vastuullisen kansalaistoiminnan arvostusta. Siis koko joukon huonoimpia. Siis Suomessa.
On karmeaa katsoa tilastoista, että me saamme kohta mennä Romaniaan, Portugaliin tai Kolumbiaan oppimaan kansalaistoimintaa. Miten me tällaiseen jamaan olemme itsemme päästäneet? Tarvittaisiin todellinen herätys.
Metsä on Suomessa ollut yksi yhteisöllisyyden luoja. Samalla se on tarjonnut mahdollisuuden yhteiseen pohdintaan. Keskustelu vertaisten kanssa on tiedon ohella tärkein omien ajatusten virittäjä, kehittäjä ja varmentaja.
Nuoruuteni mukavimpia muistoja oli mahdollisuus kulkea isän mukana metsäretkillä ja kuunnella miesten puheita metsäasioista. Ne jutut jättivät lähtemättömiä jälkiä.
Voisiko Lusto entistä enemmän rohkaista kaikenlaista metsäalan yhteistoimintaa. Voisiko se enemmän raportoida yhteisistä keskusteluista ja tunnelmista? Ja voisiko se rohkaista metsäihmisiä siihen, että nuorille ihmisille järjestetään metsähenkisiä yhteisöllisiä tapahtumia?
Metsä on omistajalleen pääomaa, mutta se voi synnyttää
myös sosiaalista pääomaa.
Seppo Niemelä
Ohjelmajohtaja
Oikeusministeriö
Seppo Niemelä toimi Lallin päätoimittajana vuosina 1982-1985.
Metsästä sosiaalista pääomaa
Metsätiedotuksen tarve ei poistu eikä vähene
Seppo Niemelä
– Metsänhoito on Länsi-Suomessa
suureksi osaksi ihmisten hoitoa.
Näin on todennut Lounais-Suomen metsäkeskuksen puheenjohtaja
Seppo Jokela pohtiessaan metsänhoidon edistämistä.
Metsätalous on täällä pääosin perhemetsätaloutta
ja metsätilat pienempiä kuin muualla Suomessa. Valtion ja yhtiöiden
maita on keskimääräistä vähemmän.
Ihmisiä lähestytään puhumalla ja kirjoittamalla. Aiemmin järjestettiin suosittuja tupailtoja. Niistä kehittyi laaja kurssitoiminta. Ryhmäneuvontaa on tehty monin eri tavoin sekä sisätiloissa että metsässä. Henkilökohtaista opastusta on annettu kautta vuosikymmenten sekä muiden töiden yhteydessä että erillisinä hankkeina. Näitä toimintoja on aina täydentänyt kirjallinen viestintä eli tiedotus metsäasioista. Lehdestä itse kukin voi valita kiinnostavat aiheet luettavaksi. Samalla tekijöillä on vastuu lukijoiden tarpeiden huomioimisessa.
Metsälehti Lusto on ollut metsätiedottamisen tärkeä kanava jo kaksikymmentä vuotta. Se on pitkä aika nykymaailmassa, jossa välineet kehittyvät nopeasti. Se on kuitenkin lyhyt aika, jos verrataan sitä metsänhoidon pitkäjänteisyyteen. Metsäkeskusten ikä on 75 vuotta eli lähes yksi puuston satokausi metsätaloudessa.
Metsänhoidon tavoitteissa on onnistuttu melko hyvin. Puuston määrä
on lisääntynyt, vaikka metsien hakkuut ovat olleet runsaita.
Tästä voi päätellä, että myös tiedottamisessa
on onnistuttu.
Lustossa asioita on käsitelty monipuolisesti eri näkökulmista.
Sen toimittamisessa ovat olleet mukana useat metsätalouden tahot.
Ratkottavia asioita kuitenkin riittää myös tuleville vuosille.
Onkohan tilanne vähän sellainen, että pitäisi pystyä kertomaan uusia asioita vanhoille metsänomistajille ja vanhoja asioita uusille metsänomistajille. Molemmissa on omat haasteensa. Etenkin metsäluonnonhoidon asiat eivät vielä ole tuttuja kaikille kokeneillekaan metsien hoitajille. Toisaalta nuoremmat kenties kaupungissa syntyneet eivät välttämättä tunne metsänhoidon perusteita. Ehkäpä tietoa pitäisi oppia jakamaan niin, että otettaisiin erilaisten kohderyhmien tarpeet paremmin selville ja huomioon.
Nuorille sähköisten välineiden käyttö on luontevampaa, kuin iäkkäämmille. Metsävaroihin liittyvät tiedot ovat jo suureksi osaksi siirtyneet sähköiseen muotoon karttoina ja kuviotietoina. Sähköiset välineet valtaavat alaa myös metsätiedotuksessa. Lehtiä ja samalla paperia kuitenkin vielä toistaiseksi tarvitaan.
Kari Nieminen
Johtaja
Lounais-Suomen metsäkeskus
Metsätiedotuksen tarve ei poistu eikä vähene
Kari Nieminen
