Ajankohtaista

Pääsivu

Ajankohtaista
Erikoispuu
Henkilöjuttu
Metla
Metsäenergia
Metsäluonto
Metsänhoito
Metsäopetus
Metsäorganisaatiot
Metsätapahtumat
Metsätiet
Metsävisa
Metsäyrittäjyys
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puuenergia
Puukauppa
Puunjalostus
Päätoimittajalta
Viranomaistoiminto

M-realin kemihierretehdas Kaskisissa käynnistyi elokuun lopulla. Kaskisten tehdas on metsäteollisuuden viimeisin suuri uusinvestointi Suomeen, eikä uusia saman kokoluokan laitoksia liene suunnitteilla.

Kaskisten uusi kemihierretehdas lisää kuitupuun käyttöä Länsi-Suomessa. Kuva M-Real Image Bank

Laitoksen käyntiinlähtö on sujunut odotusten mukaisesti. Jo ensi vuodelle on budjetoitu lähes täyden kapasiteetin mukainen tuotanto. Se merkitsee noin 800 000 kuutiometrin puunkäyttöä. Laitos on suunniteltu ja toteutettu käyttäen parasta käytettävissä olevaa teknologiaa, mikä merkitsee muun muassa hyvin vähäistä ympäristökuormitusta. Se toimii kiinteässä yhteistyössä samalla tontilla olevan Botnian sellutehtaan kanssa. Synergiahyötyjä saadaan muun muassa puukuljetuksissa ja puutavaran vastaanotossa, energiahuollossa, kemikaalien käytössä ja jätevesien käsittelyssä. Uudella tehtaalla on myös merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia suorana työllistäjänä, sekä varsinkin kuitupuun lisääntyneen kysynnän kautta.

Koivu- ja haapakuidun käyttö kasvaa

Kemihierretehdas käyttää täydellä kapasiteetilla käydessään kuitupuuta noin 900 000 kuutiometriä vuodessa. Siitä pääosa on lehtikuitua, pienempi osa kuusikuitua. Laitos varmistaa sen, että länsisuomalaiselle koivu- ja haapakuitupuulle riittää jatkossa kysyntää. Kaikkea tehtaan tarvitsemaa raakaainetta ei saada hankituksi Suomesta, vaan osa joudutaan tuomaan ulkomailta. Sillä kuitenkin vain varmistetaan tehtaan puuhuolto - mahdollisimman suuri osa raaka-aineesta hankitaan kotimaasta. Kuusikuitua Kaskisiin toimitetaan lähinnä tehtaan lähiympäristöstä, mutta koivua ja haapaa hyvinkin laajalta alueelta läntisestä ja eteläisestä Suomesta.

Harvennukset lisääntyvät

Viime vuosina hakkuut ovat tukin suuren kysynnän ja veromuutoksen siirtymäkauden viime vuosien takia painottuneet päätehakkuisiin. Jatkossa harvennusten osuus ja määrä tulevat lisääntymään. M-realin uusi tehdas vastaa osaltaan tähän haasteeseen tuomalla runsaasti lisäkäyttöä lehtikuitupuulle. Hyviä hakkuukohteita tässä tilanteessa ovat muun muassa sellaiset koivikot, joissa on kuusialikasvos. Ne voidaan nykytekniikalla korjata koneellisesti siten, ettei kuusen taimikko merkittävästi vahingoitu. Jos harvennuksen tarpeessa olevasta metsästä ei juurikaan kerry puuta kuitupinoon, se kannattaa myydä pysty- tai hankintakaupalla energiarangaksi. Energiapuusta saa tuloja, valtiolta Kemera- tukea ja metsä jää hyvään kasvukuntoon.

Epätavallinen puukauppavuosi

Puukaupassa päättyvä vuosi ei ole ollut ihan tavallisimmasta päästä. Alkuvuonna kauppaa käytiin vilkkaasti ja loppuvuodesta kaupan kierrosten odotettiin vielä kuumenevan. Kevätkesän työselkkaus hiljensi kuitenkin myös puukaupan, joka on syksyn mittaan ollut tasaista, mutta melko rauhallista. Odotettua tarjontapiikkiä ennen verotuksen siirtymäkauden loppua ei tullutkaan. Metsäliitto saa kuitenkin tälle vuodelle tarvitsemansa puut ostettua ja tehtaiden tarpeet tyydytettyä. Kaikelle puulle on nyt kysyntää. Tuttua on se, että kuusitukkia tarvitaan paljon eikä kovapohjaisia tukkileimikoita koskaan ole liikaa. Metsäliitto tarvitsee tällä hetkellä Länsi-Suomessa erityisesti myös lehtikuitupuuta. Lisääntynyt kysyntä perustuu juuri Mrealin Kaskisten tehtaan puunkäyttöön. Vuodenvaihteen jälkeen kaikki metsänomistajat ovat puunmyynti- eli pääomaveron piirissä. Mitään dramatiikkaa pinta-alaverotuksen loppumiseen ei sisälly. Puuta myydään ja ostetaan jatkossakin. Kaikkien osapuolten kannalta paras tilanne on, että kauppa käy tasaisesti ilman suuria piikkejä kumpaankaan suuntaan. Samalla tavoin kuin puun tarjonnassa ei nyt syksyllä ollut suurta ruuhkaa, siinä ei talvella ja keväälläkään odoteta olevan merkittävää notkahdustakaan. Nykyisten pinta-alaverollisten kannattaa muistaa, että jatkossa he saavat vähentää puukauppatuloistaan kaikki metsätalouden kustannuksensa, mikä voi laskea puun myynnin todellista veroprosenttia hyvinkin merkittävästi.

JYRKI SOPANEN
JÄSENPALVELUPÄÄLLIKKÖ
METSÄLIITON LÄNSI-SUOMEN ALUE

M-Realin Kaskisten tehdas lisää kuitupuun käyttöä

Radanvarsimetsien hoito vaatii asiantuntemusta

Metsänhoitoyhdistyksissä uusia vetäjiä

Metsäopetuspolut verkossa

Hirviä liikenteessä

Ajantasainen metsätieto avain kannattavaan metsätalouteen

Havut tuovat joulun tunnun

Metsien hoito, monimuotoisuuden edistäminen ja vesien suojelu esille sertifiointitarkastuksissa

Satakunnan Metsänhoitajat ry 60-vuotis -historiikki ilmestyi

Ylös

Rautateiden lähimaastossa kasvavien radanvarsimetsien hoito vaatii nykyisen sähköjunaliikenteen aikana metsänomistajalta huomattavasti enemmän tietoa ja tarkkuutta. Myös yksittäisten puiden poisto rataalueen läheltä on vaativa toimenpide.

Radanvarsimetsien hoitotöihin pitää aina valmistautua etukäteen. Juna lähestyy 140 kilometrin tuntivauhdilla, joten muun muassa puiden kaadot on tehtävä junaliikenteen välissä ja työlle varatun ajan kuluessa.

Suomessa rautatiealueet omistaa valtio, joita Ratahallintokeskus hallinnoi. Rata-alueen kunnossapidosta huolehtivat Oy VR-Rata Ab:n alueyksiköt. Vanhimmat rataverkon osat on rakennettu jo yli sata vuotta sitten, joten näiden rata-alueiden leveys ei kaikilta osin vastaa sähköjunaliikenteen vaatimuksia. Poriin ja Raumalle on liikennöity sähköjunilla nyt noin 6-7 vuotta. Ennen sähköjunaliikenteen aloittamista radanvarsipuusto kartoitettiin Tampereen, Porin ja Rauman välillä. Silloin myös poistettiin huomattava määrä ongelmia aiheuttavasta puustosta. – Liian lähellä rataa kasvavat puut aiheuttavat ilmeistä vaaraa erityisesti rata-alueilla, joilla on sähköjunaliikennettä. Muualla puista ei ole aivan niin suurta vaaraa, kertoo VR-Rata AB Länsi-Suomen vastaava mestari Antero Tuomisto Porista. – Länsi-Suomen alueella rata-alue saattaa kapeimmillaan olla vain noin 20-25 metriä ja kapeimmat kohdat löytyvät tällä hetkellä Kokemäen ja Rauman väliltä, sanoo Tuomisto. – Hyvä esimerkki sähköjunaliikenteen vaatiman uuden ajan tekniikan vaatimusten pohjalta rakennetusta rataverkosta on Tampere-Parkano-Seinäjoki -rata, jossa rata-alue on leveydeltään 80-130 metriä. Radan rakentamisessa on otettu huomioon myös muut tarpeet, kuten junien kohtaamispaikat ja huoltotiet, toteaa Tuomisto.

Liian lähellä rata-aluetta kasvavista puista aiheutuu aina vaaraa sähköjunaliikenteelle. Ne voivat esimerkiksi myrskytilanteessa kaatua ajolankojen päälle. Vastaava mestari Antero Tuomisto tutkii rata-alueen puustoa Porin lähistöllä.

Kapea rata-alue ja korkea jännite lisäävät vaaroja

– Kun rata-alue on kapea, saattaa liian lähellä rataa kasvava puu vaurioittaa ajolankojen päällä olevia maadoitusjohtoja, tai jopa itse ajolankoja, sanoo Tuomisto. Länsi-Suomen alueella sähköistettyä rataverkkoa on Lielahti-Pori -välillä noin 130 kilometriä ja Kokemäki- Rauma -välillä noin 50 kilometriä. Kaikkiaan Suomessa on sähköistettyjä ratoja yhteensä noin 2400 kilometriä. – Sähköradassa on 25 000 voltin jännite, jolloin kaikki radan lähellä tehtävät yksittäisten puiden poistot, metsätyöt, kuljetukset ja muut toimenpiteet pitää noudattaa äärimmäistä varovaisuutta, Tuomisto korostaa.

Ennen puiden kaatoa yhteys radan kunnossapitäjään

Jos esimerkiksi myrsky kaataa puita sähköradan päälle, ratahallintokeskus korjauttaa vauriot omaan laskuunsa. Periaatteessa on kuitenkin niin, että jos rataverkoston lähellä ryhdytään puita kaatamaan, työn tekijä on aina vastuussa mahdollisesti aiheutuneista vahingoista. – Ennen kuin radanvarsimetsää tai yksittäisiä puita rata-alueen läheltä aletaan tehdä, on syytä hyvissä ajoin ennen toimenpiteisiin ryhtymistä ottaa yhteyttä Oy VR-Rata AB:n kunnossapitoyksikköön, kehottaa Tuomisto. – Yhteys on syytä ottaa vähintään paria viikkoa aikaisemmin ennen puun kaadon alkamista. Tämä on tarpeellista varsinkin silloin, jos rata-alueella joudutaan tekemään jännitekatko. Turvamiehen saaminen paikanpäälle ja hänen tekemänsä tilapäinen raidevaraus puunkaatotöiden ajaksi onnistuu muutamassa päivässä, sanoo Tuomisto.

Turvamies mukaan metsätyömaalle

Yleensä näissä kaikissa tapauksissa voi ottaa yhteyttä joko raiteen kunnossapidosta omalla alueella vastaavaan henkilöön, tai VR:n sähköjunaliikenteen käyttökeskukseen. Sen jälkeen kun ilmoitus puunkaatotoimenpiteistä on saatu VR-Rata AB:n kunnossapitoyksikköön, työmaalle varataan turvamies, joka menee paikanpäälle työmaalle. Turvamies on henkilö, jolla on oikeus ennen puun kaadon alkamista tehdä liikenteenohjaajalta raidevaraus tietyksi ajaksi työn tekemistä varten. Kun työ on tehty, turvamies ilmoittaa asiasta uudelleen liikenteenohjaajalle. – Jännitekatko rataosuudelle pyydetään liikenteenohjaukselta tai käyttökeskukselta ja itse katko tehdään liikenteenohjauksen luvalla, kuin myös työn tekemisen jälkeen ilmoitetaan liikenteenohjaajalle työn loppuun saamisesta. Yleensä kaikenlaiset työt ja toimenpiteet pyritään rata-alueella tekemään niin, että niistä on mahdollisimman vähän haittaa junaliikenteelle, sanoo Tuomisto. – Meihin ottavat etupäässä yhteyttä useimmin puun ostajat. Metsänhoitoyhdistykset tai yksittäiset metsänomistajat saisivat olla hieman aktiivisempia tässä asiassa. Oleellista on se, että se taho, joka puita aikoo rata-alueen läheisyydessä kaataa, ottaisivat meihin yhteyttä, ennen kuin ryhtyy toimenpiteisiin, Tuomisto korostaa.

LEENA KALLIO

Metsänomistaja, kun suunnittelet puiden kaatoa rata-alueen lähellä ota yhteys : Tampereen käyttökeskus: puh. 03073013. VR:n puhelinkeskus, puh. 030710 osaa myös ohjata puunkaatoasioissa oikealle henkilölle.

M-Realin Kaskisten tehdas lisää kuitupuun käyttöä

Radanvarsimetsien hoito vaatii asiantuntemusta

Metsänhoitoyhdistyksissä uusia vetäjiä

Metsäopetuspolut verkossa

Hirviä liikenteessä

Ajantasainen metsätieto avain kannattavaan metsätalouteen

Havut tuovat joulun tunnun

Metsien hoito, monimuotoisuuden edistäminen ja vesien suojelu esille sertifiointitarkastuksissa

Satakunnan Metsänhoitajat ry 60-vuotis -historiikki ilmestyi

Ylös

Syksyn aikana kolmessa länsisuomalaisessa metsänhoitoyhdistyksessä vaihtui vetäjä. Marita Säämäki aloitti Nakkilan, Antti Rantanen Auranmaan ja Jarmo Reiman Pohjois-Satakunnan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana.

Marita Säämäki

Jarmo Reiman

Antti Rantanen

Marita Säämäellä on aikaisempaa kokemusta yhdistystyöstä Kokemäen mhy:n toiminnanjohtajana, sekä alueneuvojana samalla alueella Teljän mhy:ssä. Antti Rantanen oli Kosken mhy:n toiminnanjohtajana ennen Auranmaa -fuusioita ja sen jälkeen alueneuvojana samalla alueella. Jarmo Reiman tuli yhdistyskenttään sahojen palveluksesta. Työhistoriasta löytyvät Santion ja Luvian Sahat.

Miltä uusi tehtävä on tuntunut?

Marita Säämäki: –Mielenkiintoiselta. Olen saanut tutustua uusiin ihmisiin ja vanhaan kotikuntaan - olenhan Nakkilasta kotoisin. Työ on sinänsä tuttua ja metsänhoitoyhdistyksen toiminta-ajatus selvä: teen töitä metsänomistajille heidän parhaakseen.

Antti Rantanen: –Toiminnanjohtajan työ on vaihtelevaa, yhdistyksen johtaminen ja töiden organisointi on mielenkiintoista. Suurena haasteena on saada oma joukko motivoitua, oma esimerkki on siinä työssä tärkeää.

Jarmo Reiman: –Yhdistyksen toiminnanjohtajan työ on näköalapaikka, missä kokee pystyvänsä vaikuttamaan paikallisiin metsäasioihin.

Mitkä ovat suurimmat haasteet vuodelle 2006?

Marita Säämäki: –Veromuutos lisää neuvonnan tarvetta, kun kaikki ovat myyntiveron piirissä ensi vuoden alusta. Puukauppa ja nuorien metsien hoidot ovat tärkeitä haasteita joka vuosi. Mielenkiintoinen haaste ensi vuodelle on metsänhoitoyhdistysten 100-vuotis juhlavuoden tavoite: olla yhteydessä kaikkiin metsänomistajiin. Antti Rantanen: –Myyntiverollisten aktivointi puun myyntiin. Nuorten metsien varhaishoidon markkinointi. Jarmo Reiman: –Metsien käyttöasteen pitäminen korkealla. Pohjois-Satakunnan mhy:n toimintamallien yhtenäistäminen ja profiilin nosto

M-Realin Kaskisten tehdas lisää kuitupuun käyttöä

Radanvarsimetsien hoito vaatii asiantuntemusta

Metsänhoitoyhdistyksissä uusia vetäjiä

Metsäopetuspolut verkossa

Hirviä liikenteessä

Ajantasainen metsätieto avain kannattavaan metsätalouteen

Havut tuovat joulun tunnun

Metsien hoito, monimuotoisuuden edistäminen ja vesien suojelu esille sertifiointitarkastuksissa

Satakunnan Metsänhoitajat ry 60-vuotis -historiikki ilmestyi

Ylös

Pirkanmaalle on kuluvana vuonna toteutettu metsäopetuspolkuja viiteen kuntaan koululaisten ja myös muiden asukkaiden käyttöön. Jokaisella polulla voi tutustua suomalaiseen metsäluontoon ja sen eri käyttömuotoihin noin kymmenellä eri kohteella. Koululaisille on tarjolla lisäksi polkujen aihealueisiin liittyviä tehtäviä. Metsäopetuspolut on laadittu Pirkanmaan metsäkeskuksen Metsätietoa kouluihin Joutsenten reitillä -hankkeessa, jota ovat rahoittaneet Suomen metsäsäätiö ja Joutsenten reitti ry. Polkujen tekstejä ovat olleet mukana laatimassa viisi Tampereen ammattikorkeakoulun neljännen vuoden metsätalousinsinööriopiskelijaa. Metsäopetuspolkuihin pääsee tutustumaan paikan päällä Viljakkalassa, Hämeenkyrössä, Mouhijärvellä, Vammalassa ja Äetsässä. Kaikkien polkujen tekstiosuus ja tehtävät löytyvät internetistä osoitteesta: www.pirkanmaanmetsat. net Näillä sivuilla ne ovat kaikkien metsäasioista kiinnostuneiden ulottuvilla. Samoilla sivuilla voi osallistua myös metsäkoulun metsä- ja luontovisaan.

MINNA RAUTALIN
METSÄTIETOA KOULUIHIN
JOUTSENTEN REITILLÄ

M-Realin Kaskisten tehdas lisää kuitupuun käyttöä

Radanvarsimetsien hoito vaatii asiantuntemusta

Metsänhoitoyhdistyksissä uusia vetäjiä

Metsäopetuspolut verkossa

Hirviä liikenteessä

Ajantasainen metsätieto avain kannattavaan metsätalouteen

Havut tuovat joulun tunnun

Metsien hoito, monimuotoisuuden edistäminen ja vesien suojelu esille sertifiointitarkastuksissa

Satakunnan Metsänhoitajat ry 60-vuotis -historiikki ilmestyi

Ylös

Joskus saa nähtävästi nopeasti palautetta tekemänsä työn tarpeellisuudesta. Tällä kertaa palautetta aiheutti hirvikolari, jonka tapahtumaajan ja -paikan sattuma valitsi kummallisesti. Olin marraskuun puolivälillä VT-8 maisemasavottahankkeen pohjalta tilakäynnillä Ahlaisissa, jossa kartoitimme maanomistajan ja metsänhoitoyhdistyksen edustajan kanssa tilan maisemanhoidollisia työtarpeita. Tarkoituksena oli raivauttaa tilan tienvarsimetsistä aluspuustoa näkyvyyden ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Pohdimme samalla hirvien kulkureittejä todeten, että kyllä ne tästäkin varmasti kulkevat. Teimmekin lopuksi sopimuksen tienvarren siistimisestä ja aluspuuston raivaamisesta koko tilan matkalta. Maanomistaja soitteli myöhemmin samana päivänä ja kertoi, että alueella oli sattunut hirvikolari. Vieläpä samassa aamullisessa kohdassa, jossa totesimme näkyvyyden huonoksi ja raivauksen tarpeelliseksi. Jälkikäteen ei voi tietää, olisiko raivattu tienvarsimetsä ja parempi näkyvyys estänyt kolaria. Saimme kuitenkin muistutuksen siitä, että olemme tekemässä tarpeellista työtä, joka parantaa tienvarsimaisemaa ja vähentää hirvionnettomuuksia.

SAMULI MYLLYMÄKI
METSÄNEUVOJA
VALTATIEN 8 MAISEMASAVOTTA –HANKE

M-Real

Radanvarsimetsät

Metsänhoitoyhdistyksissä uusia vetäjiä

Metsäopetuspolut verkossa

Hirviä liikenteessä

Ajantasainen metsätieto avain kannattavaan metsätalouteen

Havut tuovat joulun tunnun

Sertifiointitarkastukset

Satakunnan Metsänhoitajat ry 60-vuotis -historiikki ilmestyi

Ylös

Lavialainen Antti Seppä on pitkänlinjan metsällisten atk-ohjelmien käyttäjä. Hän on käyttänyt useita metsäohjelmia metsätaloutensa hallintaan jo toistakymmentä vuotta.

Lavialaiselle metsänomistaja Antti Sepälle ovat metsätalouden atk-ohjelmat tulleet vuosien mittaan tutuiksi. Nyt käytössä on metsäkeskuksen Metsään Net -ohjelma.

Karhijärven rannalla broilereita kasvattava ja 140 hehtaarin metsää hoitava agrologi hankki ensimmäisen tietokoneen jo vuonna 1987 ja pyöritti siinä maatalousohjelmia. Porin metsäopistossa käyty metsäalan atk-kurssi innoitti häntä hankkimaan vuonna 1992 ensimmäisen metsäohjelman - Tainan. Sillä hän piti ajan tasalla metsäsuunnitelmaa yhdessä metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Seppo Leppämäen kanssa. Tainan avulla olikin helppo kirjata metsässä tehdyt toimenpiteet ja kasvattaa puustoa, hän kehaisee. Uusi metsäsuunnitelma 2000-luvulla sai Sepän hankkimaan seuraavan ohjelman - Metsäläisen. Metsäsuunnitelman kuviotiedot saatiin sujuvasti siirrettyä ohjelmaan. Tietojen päivitystä ei kuitenkaan tullut itse tehtyä.

Metsäohjelmat tärkeitä metsätöiden suunnittelussa

Laajakaistan tultua Seppä innostui myös uusimmista internetpohjaisista ohjelmista. Metsänhoitoyhdistyksen jäsen on tehnyt myös UPM:n metsäpalvelusopimuksen ja siinä yhteydessä hankkinut Metsäsoppi-ohjelman. Hän on myös hankkinut metsäkeskuksen Metsään Net - ohjelman, jota käyttää pääasiallisena ohjelmanaan. – Käytän Metsään Net -ohjelmaa yleiskuvan saamiseksi metsistä. Teemakartat ovat onnistuneita. Esimerkiksi puuston tilavuutta, hakkuita ja metsänhoitotöitä kuvaavat kartat kertovat jo oleellisimmat asiat metsistä. Niiden avulla suunnittelen toimenpiteet, kuvailee Seppä. – Pinta-alaverotuksessa olevana toimenpiteiden suunnittelulla ja ajoituksella on suuri merkitys kannattavuuteen. Metsiä onkin hyödynnetty reippaasti metsäsuunnitelmien ehdotusten mukaisesti, Seppä analysoi. – Myös kiireelliset kohteet löytyvät ohjelman avulla hyvin. Muuttuviin Kemera-säädöksiin pystytään reagoimaan nopeasti. Metsänhoitotyöt teetetään nykyisin UPM:llä; broilerikanalalta ei liikene aikaa metsätöihin, Seppä kertoo.

Asiantuntijapalvelut ammattilaisilta

Antti Seppä arvostaa ammattilaisen tekemiä palveluja. Niinpä hän on solminut metsäkeskuksen kanssa sopimuksen metsäsuunnitelman ylläpidosta. Metsäkeskukseenhan menee muutenkin metsänkäyttöilmoitukset ja taimikoiden perustamisilmoitukset. Muut metsässä tehdyt työt hän ilmoittaa erikseen. Suunnitteluasiantuntija Juha Antinluoma kirjaa toimenpiteet metsäsuunnitelmaan ja kasvattaa puuston. Vastaavaa maatalouspuolen kirjanpitopalvelua Seppä hankkii maaseutukeskuksesta. – Näissä uusissa ohjelmissa on vielä kehitettävää. Tehtyjen töiden päivitys sekä puuston kasvatus tulisi tehdä helpommaksi. Olen mukana tutkimuskirjanpidossa ja siinä olisi tärkeää tietää vuosittain tilan metsien todellinen arvo, Seppä visioi.

TAPIO NUMMI
SUUNNITTELUPÄÄLLIKKÖ
LOUNAIS-SUOMEN METSÄKESKUS

M-Realin Kaskisten tehdas lisää kuitupuun käyttöä

Radanvarsimetsien hoito vaatii asiantuntemusta

Metsänhoitoyhdistyksissä uusia vetäjiä

Metsäopetuspolut verkossa

Hirviä liikenteessä

Ajantasainen metsätieto avain kannattavaan metsätalouteen

Havut tuovat joulun tunnun

Metsien hoito, monimuotoisuuden edistäminen ja vesien suojelu esille sertifiointitarkastuksissa

Satakunnan Metsänhoitajat ry 60-vuotis -historiikki ilmestyi

Ylös

Metsästä kerätyistä havuista on helppo itse askarrella jouluista tunnelmaa tuovat havukoristeet. Kannattaa muistaa, että havujen keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Ulko-oveen voi ripustaa havukranssin toivottamaan vieraan tervetulleiksi, parvekkeelle voi laittaa roikkumaan esimerkiksi havupallon. Sisätiloissa havuista tehdyt koristeet eivät kuitenkaan kestä. Kokeilemalla oppii, mutta tässä perusohjeet helpon havukranssin tekoon:

1. Tarvitset kranssin pohjaksi esimerkiksi oasis- tai styroksirenkaan. Renkaan voit myös itse helposti vääntää muutamasta pajun tai koivun oksasta. Sido oksat kiinni rautalangalla. Pohja on helpompi peittää havuilla, jos se ei ole kovin pullea.
2. Leikkaa havut valmiiksi sopivan mittaisiksi. Kiinnitä havuja pieninä nippuina renkaan päälle rautalankaa kiertämällä. Havuniput kannattaa sijoitella limittäin ja niin lähelle toisiaan, että havunipun tyvi jää seuraavien havujen alle piiloon. Jos laitat kranssin seinälle, voit jättää taustan täyttämättä.
3. Solmi kranssiin joulunauha kiinnitystä varten. Joulunauhaa voit myös kiertää kranssin ympärille koristeeksi.
4. Voit halutessasi koristella kranssia esimerkiksi kävyillä tai jäkälällä. Erilliset koristeet on helppo kiinnittää rautalangan pätkillä. Kranssiin voi myös kietoa sähkövalosarjan, mutta varmista että valosarja on ulkokäyttöön tarkoitettu.

M-Real

Radanvarsimetsät

Metsänhoitoyhdistykset

Metsäopetuspolut verkossa

Hirviä liikenteessä

Ajantasainen metsätieto avain kannattavaan metsätalouteen

Havut tuovat joulun tunnun

Sertifiointitarkastukset

Satakunnan Metsänhoitajat ry 60-vuotis -historiikki ilmestyi

Ylös

Sertifikaatin hakija, Länsi-Suomen metsänomistajien liitto, teki sopimuksen kolmen metsäkeskuksen alueen yhteisestä sertifioinnista DNV Ceritfikation Oy:n kanssa, joka arvioi nyt ensimmäistä kertaa Lounais- Suomen metsäkeskuksen alueella.

Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla DNV on jo vanha tekijä. Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Lounais-Suomen metsäkeskusten alueilla metsät ja metsissä työtään tekevät arvioitiin uudistettujen metsäsertifiointivaatimusten perusteella syyskuussa. Marraskuun alussa auditointia jatkettiin ja arvioitiin tuloksia eri tahoilta saatujen tietojen perusteella.

Metsänomistajia mukana, luontoväkeäkin haastateltiin

Tarkastuksen kohteina olivat alueelliset sertifiointitoimikunnat ja metsäkeskukset, metsäyhtiöitä, sahayrityksiä, metsänhoitoyhdistyksiä ja nyt myös koneyrittäjiä. Tarkastuksia tehtiin etenkin Ala-Satakunnan, Lavian, Länsi-Satakunnan, Kangasalan, Kyrösjärven, Pohjois-Pirkan, Lakeuden ja Vimpelin metsänhoitoyhdistysten alueilla. Kaikkiaan tarkastettiin 106 maastokohdetta. Maastokohteelle haluttiin myös metsänomistaja mukaan, mikäli se ajan puolesta oli mahdollista. Alueellisia ympäristökeskuksia ja luonnonsuojelupiirejä haastateltiin metsien suojeluun liittyvistä asioista. Sertifioinnin luotettavuuden varmistamiseksi tehdään akkreditointi. FINAS akkreditoi, eli toteaa sertifiointiyritysten pätevyyden. Toiminta perustuu kansainvälisiin standardeihin ja sopimuksiin. Pohjois-Pirkan tarkastuksissa Finasin edustaja MMT Markku Nygren arvio DNV:N toimintaa.

Kehittämistä ja korjattavaa

Kaikkiaan arvioitiin 26 kriteerin toteutuminen. Kullekin metsäkeskusalueelle merkittiin 5-6 kriteerin osalta lieviä poikkeamia. Useimmat poikkeamat ovat yksittäistapauksia eikä niiden perusteella voida yleistää toiminnan puutteita. Seuraavassa on mainittu lieviin poikkeamiin johtavia yleisiä ja yksittäisiä asioita: Kaikille alueille saatiin poikkeama metsänviljelyn laiminlyönneistä. Taimikonhoidon määriä tulee lisätä. Parannettavaa on suojelukohteiden sijaintien selvittämisessä. Arvokkaiden elinympäristöjen säilymisestä ei saatu riittävää kuvaa. Vesistöjen suojakaistat tulee ottaa paremmin huomioon maanmuokkauksessa. Vesiensuojelusta on huolehdittava ojituskohteilla. Tiedot pohjavesialueista on hankittava. Työohjeet tulee olla riittävät, jotta työ voidaan tehdä laadukkaasti. Työsopimukset on tehtävä asianmukaisesti ja lakisääteiset maksut tarkastettava.

Uudistettujen vaatimusten mukainen sertifikaatti

Metsäkeskusalueittaiset metsäsertifiointitoimikunnat ja tarkastuksen perusteella huomauttamista saaneet toimijat valmistelevat toimenpiteitä korjaussuunnitelmiksi. Kun DNV on hyväksynyt korjausehdotukset, alueille voidaan myöntää metsäsertifikaatti uudistettujen FFCS -vaatimusten mukaisesti. Vanhojen vaatimusten mukainen sertifikaatti on voimassa siihen saakka.

AUVO HEIKKILÄ

M-Realin Kaskisten tehdas lisää kuitupuun käyttöä

Radanvarsimetsien hoito vaatii asiantuntemusta

Metsänhoitoyhdistyksissä uusia vetäjiä

Metsäopetuspolut verkossa

Hirviä liikenteessä

Ajantasainen metsätieto avain kannattavaan metsätalouteen

Havut tuovat joulun tunnun

Metsien hoito, monimuotoisuuden edistäminen ja vesien suojelu esille sertifiointitarkastuksissa

Satakunnan Metsänhoitajat ry 60-vuotis -historiikki ilmestyi

Ylös

Satakuntalaisten metsänhoitajien yhdyssiteenä jo kuusikymmentä vuotta olleen Satakunnan Metsänhoitajat ry:n toiminnasta ovat sen pitkäaikaiset jäsenet Arvi A Koivisto ja Markku Eskola toimittaneet historiikin. Molemmilla on takanaan pitkä työsarka satakuntalaisen yksityismetsätalouden palveluksessa.

Metsänhoitajien ammattikunnan alku sattuu 1800-luvun puoliväliin, jolloin perustettiin Metsähallitus. Sen tarvitsemiksi virkamiehiksi ja vähitellen myös teollisuuden ja yksityismetsätalouden tarpeisiin alettiin kouluttaa metsänhoitajia. Aluksi koulutus tapahtui Evon metsäopistossa, mutta siirtyi 1900-luvulle tultaessa Helsingin Yliopistoon. Ammatillisen järjestäytymisen ja yhdistystoiminnan sysäys tuli 1920- luvulla, jolloin metsäteollisuuden laman aiheuttama tyytymättömyys ja epävarmuus johtivat metsänhoitajaliiton ja alueellisten yhdistysten perustamiseen. Sotien jälkeen laajemmista alueellisista yhdistyksistä itsenäistyi maakunnallisia yhdistyksiä. Satakunnan Metsänhoitajat ry perustettiin 1945, jolloin se eriytyi itsenäiseksi Länsi-Suomen metsänhoitajayhdistyksestä.

Yhtenäisyyttä lisäämässä

Satakunnan Metsänhoitajat ry:n toiminnassa on keskeisellä sijalla ollut jäsenten ammatillisen osaamisen, kokemusten vaihdon ja yhteenkuuluvuuden lisääminen. Tärkeää on ollut myös metsätalouden ja metsänhoitajien ammattikunnan tunnetuksi tekeminen. Yhdistyksen jäsenet ovat olleet keskeisiä vaikuttajia satakuntalaisen metsätalouden ja metsäteollisuuden johtamisessa ja kehittämisessä. Historiikki etenee kymmenvuotiskausittain. Jokaiselta kaudelta tuodaan esiin tärkeimmät tapahtumat sekä yhdistystoiminnassa, että laajemmin metsätaloudessa. Esimerkiksi 1960-luvulla tehtiin vireästi metsätalouden tiedotustoimintaa ja retkeilyjä. Silloin tehtiin myös aloite luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisesta Satakuntaan, joka sitten toteutuikin ja sen ensimmäisinä puheenjohtajina toimivat metsänhoitajat. Ajallisesti jaksoittain etenevästä tekstistä saa hyvän kuvan yhdistyksen toiminnan luonteen ja metsänhoitajien työkentän vaihtelusta osana metsätalouden ja muun yhteiskunnan muutosta. Kymmenvuotiskausittain etenevän historiaosion lisäksi kirjassa on yhdistyksen jäsenten kirjoittamia kuvauksia metsätalouden eri sektoreiden kehityksestä kuluneen kuudenkymmenen vuoden aikana. Näitä kuvauksia on mm. teollisuuden, yksityismetsätalouden ja koulutuksen aloilta. Ne antavat mielenkiintoisen, kokijansa näköisen kuvan ammattikunnan työkentästä. Mukana on myös hauskat kuvaukset tapakulttuurin muutoksesta ja metsäväen ammattipukeutumisen muotivirtauksista. Kirjan kuvitus on runsas ja kuvia on hyvin kaikilta vuosikymmeniltä. Kevennyksenä on tekstin joukkoon otettu kaskuja ja jäsenille vuosikymmenten mittaan tapahtuneita hauskoja sattumuksia. Mukana on myös nimiluettelo kaikista yhdistyksen jäsenistä koko ajalta. Heitä on ollut 204 kappaletta. Kirja on arvokas taltiointi satakuntalaista metsätalouden ja metsänhoitajien yhdistystoiminnan historiaa kuluneen kuuden vuosikymmenen ajalta. Sitä on saatavissa Satakunnan Metsänhoitajat ry:n sihteeriltä Pekka Sundbergilta, pekka.sundberg@utu.fi, puh. 0400-132469.

TIMO VIINAMÄKI

M-Realin Kaskisten tehdas lisää kuitupuun käyttöä

Radanvarsimetsien hoito vaatii asiantuntemusta

Metsänhoitoyhdistyksissä uusia vetäjiä

Metsäopetuspolut verkossa

Hirviä liikenteessä

Ajantasainen metsätieto avain kannattavaan metsätalouteen

Havut tuovat joulun tunnun

Metsien hoito, monimuotoisuuden edistäminen ja vesien suojelu esille sertifiointitarkastuksissa

Satakunnan Metsänhoitajat ry 60-vuotis -historiikki ilmestyi

Ylös