Henkilöjuttu
Ajankohtaista
Erikoispuu
Henkilöjuttu
Metla
Metsäenergia
Metsäluonto
Metsänhoito
Metsäopetus
Metsäorganisaatiot
Metsätapahtumat
Metsätiet
Metsävisa
Metsäyrittäjyys
Näkökulma
Pakina
Pilkkeitä
Puuenergia
Puukauppa
Puunjalostus
Päätoimittajalta
Viranomaistoiminto
Heli Jukkola onnistui siinä, mitä kaikki huippu-urheilijat tavoittelevat. Kauden paras sijoitus kauden tärkeimmässä kisassa. Tuloksena suunnistuksen MM-hopeaa normaalimatkalla Japanin vaativissa olosuhteissa loppukesällä. Kilpailukunto on hankittu suomalaisessa metsästä, jossa suunnistaja viihtyy erinomaisesti.
 Suomalainen metsä on se paikka, jossa suunnistaja Heli Jukkola viihtyy. Sieltä hän ammentaa myös kilpailukuntonsa. Metsä on hänelle muutenkin hyvin tärkeä paikka. |
Noormarkusta kotoisin olevalle 26-vuotiaalle Heli Jukkolalle metsä on tuttu, turvallinen ja mukava ympäristö, jossa hän viihtyy. Se on myös mieluisin treenipaikka, jossa hän viettää paljon aikaa suunnistamassa. Kilpaillessa hän ei juuri ehdi katsella metsässä ympärilleen. – Metsässä on kiva liikkua myös ilman kiirettä, ehtiä havainnoida luontoa. Metsäympäristö on virkistävä, mutta myös miellyttävän hiljainen, raikas, "puhdas” Helsingin kaupunkiympäristöön verrattuna, kertoo Helsingissä eläinlääketiedettä opiskeleva Heli Jukkola.
 |
Japanin metsistä (alinna) Heli Jukkola
toi mukanaan MM-hopeaa normaalimatkalta. Japanilaisessa metsässä
voi harjoituslenkeillä törmätä käärmeisiin
tai valtavaan hämähäkinseittiverkostoon.
Kuva Suunnistusliitto |
Suunnistaja viihtyy suomalaisessa metsässä
Suomalainen metsä on Jukkolan mielestä kaunista, monipuolista, vaihtelevaa, raikasta ja rehevää. Siihen vaikuttavat paljon vuodenajat; tuoksu ja kasvit muuttuvat vuodenaikojen mukaan. Keväinen ja syksyinen metsä ovat hänen suosikkejaan. Kesällä heinäisyys ja hyönteiset vähentävät metsässä liikkumisen miellyttävyyttä. – Suomalainen metsä on rehevää ja pehmeää moneen muuhun maahan verrattuna, ja soiden runsaus on tunnusomaista. Muualla on monesti avoimempaa ja kivisempää, suot saattavat puuttua kokonaan. Muualla on toisinaan pölyistä, kun taas suomalaisessa metsässä on raikasta. Suomesta puuttuvat vuoret, jotka ovat monessa paikassa kaunis elementti, joka tuo metsämaisemaan kolmiulotteisen vaikutelman, Heli Jukkola kuvailee. – Suomalaisessa metsässä liikkuminen tuntuu turvallisemmalta kuin liikkuminen metsässä jossain ulkomailla. Esimerkiksi Japanissa törmäsin metsässä harjoituslenkillä käärmeisiin, enkä tiennyt siinä vaiheessa, ovatko ne myrkyllisiä, joten se oli pelottavaa. Muutenkin ulkomailla on pelottavampaa kun ei oikein tiedä mitä eläimiä tai ihmisiä siellä liikkuu, sanoo Jukkola. – Esimerkiksi villisiat voivat olla vaarallisiakin, samoin villikoirat, tai lampaita paimentavat ja niitä suojelevat lammaskoirat. Pelästyin Espanjassa pahasti, kun muutama isokokoinen paimenkoira juoksi luokseni, kun olin noin 100 metrin päässä lammaslaumasta. Ne haukkuivat, murisivat, hyppivät jopa vasten. Tilanne oli pelottava, koska vaikka yritin vain päästä kauemmas lammaslaumasta, koirat jatkoivat jatkamistaan, kiersivät ympärilläni, enkä päässyt mihinkään. Sen jälkeen olen kiertänyt lammaslaumat kaukaa, Jukkola kertoo. – Japanissa oli jossain metsissä aivan älyttömän paljon hämähäkinseittejä. Sitä on vähän vaikea kuvailla, mutta niitä oli niin paljon, ettei metsässä kerta kaikkiaan viitsinyt liikkua. Siis seittejä oli joka metrillä, ja ne olivat vahvoja ja hämähäkit suuria. Olen kyllä törmännyt tuollaisiin hämähäkinverkko- metsiin muuallakin. Kilpailutilanteissa hämähäkinseiteistä ei ole ollut haittaa, Jukkola sanoo.
Iso vanha metsä on suunnistajalle paras
Korkeusmuodoiltaan vaihtelevat, yhtenäiset metsäalueet ovat Jukkolan mielestä parhaita suunnistusmetsiä. Eri-ikäiset metsäalueet tuovat vaihtelua ja vaativuutta suunnistukseen. Iso, vanha metsä on hienointa. – Kylmällä ilmalla, kuten alkukeväällä tai loppusyksyllä, ei sateen jälkeen viitsisi harjoituksissa juosta tiheän kuusikon läpi, kun saa niin paljon kylmää vettä niskaan. Silloin kun juostaan tosissaan, tällaisia asioita ei noteeraa yhtään, kertoo Jukkola.
Urheilija arvostaa suomalaista metsänhoitoa
Suomalaisesta metsästä saa Jukkolan mukaan kokonaisuutena paljon luonnontilaisemman vaikutelman, kuin monessa muussa maassa, jossa juoksee usein istutusmetsässä, tai suorastaan metsäviljelmässä. Mutta Jukkola on ulkomaillakin suunnistanut todella upeilla metsäalueilla. Toisinaan ulkomailla saadaan jokin hieno metsäalue käyttöön vain yhtä kilpailua varten, sitten siellä liikkuminen on taas rajoitettua. – Ulkomailla ollessaan alkaa arvostaa suomalaisen metsän runsautta ja jokamiehen oikeuksia. Muualla saattaa suunnistusmaastoja olla todella harvassa, kun metsiä ylipäätään on harvassa, ja niistäkin vain harvoihin pääsee ja silloinkin ehkä vain tiettyinä ajankohtina. Joskus on kyllä tullut ajatus suomalaista metsänhoitoa arvostelevan ulkomaalaisen ajeluttamisesta itärajaa pitkin Suomen läpi. Luulen, ettei kaikilla luonnonsuojelijoilla ole mitään käsitystä, että jossain maassa voi olla näin paljon metsiä, kun oman maan metsiä pitää hakemalla hakea, sanoo Jukkola. Suomalaista metsänhoitoa Jukkola arvostaa suunnistajana. Hänen mielestään suomalaisissa metsissä voisi tuskin suunnistaa, jos niitä ei hoidettaisi. Koskematon metsä olisi liian tiheää. Myrskytuhot korjataan ja metsään pyritään saamaan tilaa puiden kasvulle, ja samalla syntyy tilaa liikkua niin suunnistajille kuin muillekin. Monessa muussa maassa metsänhoito voi suunnistajan kannalta olla positiivisesti tehokkaampaakin. Hakkuun jälkeen käytetään kaikki hakkuujätekin hyödyksi. Metsässä on silloin helppo juosta vauhdikkaasti. Suomessa jätetään paljon energiaksi tai polttopuuksi kelpaavaa puuta metsiin lahoamaan - ja hidastamaan suunnistusvauhtia.
Mitä ymmärrät luonnonsuojelulla metsässä?
– Pitkäjänteistä luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, vaalitaan erilaisia ympäristöjä, jotta eri lajit säilyvät. En näe sitä vastakkaisena metsänhoidolle tai suunnistukselle. Tietyille alueille ei voi kuitenkaan järjestää suuria suunnistuskilpailuja, koska alueen pitää saada olla rauhassa, luonnontilassa, ilman suunnistajien tai metsänhoitotoimenpiteiden jättämiä jälkiä, toteaa Jukkola. – Ymmärrän luonnonsuojelulla myös ajattelua, jossa jollakin asialla nähdään arvo vain siksi, että se on olemassa, eikä vain siinä, miten ihminen voi sitä hyödyntää, Heli Jukkola sanoo.
Miten suunnistaja huomioi maanomistusta?
Heli Jukkolan mukaan Suomessa on helppo harrastaa suunnistusta, kun on jokamiehenoikeudet. Hänen mukaansa täytyy vain muistaa, että se tuo myös ”jokamiehen velvollisuudet”, eli siitä, että saa liikkua toisen metsässä, ei todellakaan pidä kiittää vaikkapa jättämällä jälkeensä roskia. – Suunnistajien yhteistyö niin maanomistajien kuin luonnonsuojelijoidenkin kanssa on edellytys lajille. Ilman maanomistajien lupaahan ei suunnistustapahtumia saa järjestää. Ennen suunnistuskartan tekoa yhteistyössä maanomistajien kanssa huomioidaan erityisen rasittuvat kohteet ja kisaradat suunnitellaan kiertämään arat alueet, vaikkapa taimikot. On useita selvityksiä siitä, miten suunnistuskilpailut vaikuttavat luontoon: Jäljet häviävät nopeasti, toteaa Jukkola. – Suomessa jokamiehen oikeuksiin tottuu, ja kaikki eivät muualla ollessaan muista, ettei toisten metsiin ole mitään asiaa ilman lupaa. Suomessa on tottunut, että tieltä voi mistä vain poiketa metsän puolelle juoksemaan. Olen kuullut suunnistajilta ulkomailla, miten maanomistajat ovat tulleet hätistelemään – kiväärin kanssa tai ilman – metsästään pois, kertoo Jukkola.
Ongelmiakin voi tuilla
– Koska on jokamiehenoikeudet, itselleen suunnittelee harjoituksia mihin vain kartalle, missä näyttää hyvältä maastolta. Joskus seudulle vie kuitenkin yksityistie, jota ei siis saisi käyttää. Joku on kuulemma kuitenkin joskus sitten ajanut yksityistietä treenipaikalleen, kun ei ole halunnut kauas ajettuaan jättää suunnittelemaansa harjoitusta väliin, ja siitä on joskus tullut sitten sanomista yksityistien omistajalta, hyvinkin vihaista sanomista, Heli jukkola kertoo. – Ongelmista on kuullut joskus suunnistuskilpailujen yhteydessä. Joskus kilpailut ovat menneet vähän pieleen, kun reittejä on jouduttu muuttamaan suunnistuksellisesti huonommiksi, kun joku maanomistaja onkin viime hetkellä kieltänyt maansa käytön kilpailussa. Näistä tapauksista en osaa tarkemmin sanoa, mikä tällaiseen on ollut syynä, onko esimerkiksi suunnistuskilpailun järjestävä suunnistusseura toiminut jotenkin väärin tai välinpitämättömästi maanomistajaa kohtaan, Jukkola pohtii. Heli Jukolalla on suunnistuksen lisäksi myös muita metsään liittyviä harrastuksia. – Pidän vaeltamisesta, retkeilystä. Sitä on toistaiseksi tullut harrastettua valitettavan vähän, mutta luulisin harrastavani sitä enemmän, kun kilpaurheilu- urani päättyy. Partiota harrastin nuorempana, Jukkola kertoo.
Elämäsi metsänhoitokokemus ?
– Isä pyysi meidät siskon kanssa niittämään sirpillä heinät ja takiaispuskat pois istutetun koivikon taimien ympäriltä, että taimet kasvaisivat. En todellakaan ollut vanha, joku ala-astelainen. Heinikko oli paikoin minua korkeampi. Vältyin niittämästä itseäni, mutta tuli kyllä vahingossa niitetyksi heinien ohella vaikka kuinka monta taimea, vaikka parhaamme yritimme, Jukkola muistelee. – Vielä nykyäänkin kulkiessani taimikon ohi huvittaa, kun koivut on istutettu niin säännöllisesti, että näkee hyvin, mitkä taimet me sieltä siskon kanssa niitimme pois. Jotkut niistä ups-kohdista muistan tarkastikin, että miten mikäkin kolo vahingossa syntyi, Jukkola paljastaa.
JUKKA KOIVUMÄKI
JOHTAJA
LÄNSI-SUOMEN METSÄNOMISTAJIEN LIITTO
Suomalaiseen metsään on hyvä mennä – muutenkin kuin suunnistamaan
