Henki ja elämä      

Lallin perustajat halusivat puolustaa suomalaisia perinteitä ja kulttuuria, työtä, maaseutua ja oikeudenmukaisuutta. Heidän näkemyksenä mukaan Lallin piti puolustaa heikompiosaisten hyväksi toimivaa kansavaltaa.
Tässä on velvoitetta myös
nykyisille luottamus-
henkilöille, keskustan
jäsenille, kannattajille ja
kaikille Lallin lukijoille.

Taiteilija Jalmari Karhulan perustaman sanomalehti Lallin 92-vuotinen taival päättyy tähän numeroon. Tie on ollut pitkä ja kapea, mutta aina lehteä on tehty suurella antaumuksella, jopa rakkaudellakin.

Lallin ensimmäinen näytenumero ilmestyi loppuvuonna 1917, viikkoa ennen kuin Suomi itsenäistyi. Itsenäisyyden riemun jälkeen alkoi pian kansalaissodan kipeät kuukaudet.

Tuon ajan sana oli joukkovoima. Sitä kautta kansanvallassa sai valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Jotta keskenään kamppailevat poliittiset ideologiat saivat aatteellisia tavoitteitaan tutuiksi ja niille myös kannatusta, piti perustaa lehtiä. Sanomalehtien juuret ovatkin poliittiset, vaikka suurin osa lehdistöstä on aikojen saatossa nuo perinteet hyljänneet.

Satakunnassa maaseutuväestö katsoi, että oma lehti ajaa parhaiten sen etuja ja asiaa. Halu perustaa oma lehti ja pitää se pystyssä on ollut kova. Lehden kustantamiseen tarvittu pääoma on kerätty aikanaan maaseudulta, lehden levikki perustui asiamiesverkostoon ja tilaajien enemmistö asui maaseudulla. Tarve omalle lehdelle oli alusta saakka olemassa, jo nopeasti Lallin levikki kasvoi useaan tuhanteen. Lallin tilaajat olivat myös uskollisia lehden ystäviä. Lalli onkin ollut osa monen perheen elämää sukupolvien ajan. Lallin avulla on opittu lukemaan, se on ollut osa arkea - siitä on luettu ilot ja surut.

Ensimmäisessä Lallissa (29.11.1917) julkaistiin myös lehden linja. Siinä korostettiin edistysmielisyyttä, maata viljelevän väestön asioita, talonpoikaiskulttuuria, nuorisoseuratyötä, kansanvaltaa ja kotimaisen työn puolustamista. Julistuksen sanoma kiteytettiin kuuteen sanaan: Oikeus ja totuus voittoon! Siinä vaatimuksemme.

Lallin linja on ollut kansallisesti sovitteleva, vaikka se onkin ottanut asioihin kantaa - myös oman puolueen asioihin - tarpeen tullen tiukastikin. Satakunnassa Lalli oli ainut ei-sosialistinen lehti, joka oli tasavallan, ei kuningasvallan, puolella. Kansalaissodan jälkeen Lalli rakensi sovintoa. Sota-aikana lehti loi toivon mielialaa, sodan jälkeen se kannusti jälleenrakentamiseen ja tuki kansanvaltaa ääriliikkeitä vastaan.

Lalli on pitänyt aina myös maaseudun puolta ja sen asiaa esillä. Lalli on katsonut, että Suomi ja suomalainen yhteiskunta rakentuu monista osista, jotka tarvitsevat toisiaan ja joita on kohdeltava tasavertaisesti. Lehden näkemyksen mukaan maa- ja metsätalous on suomalaisen hyvinvoinnin selkäranka ja sen on opittu olevan suomalaisten tuki ja turva vaikeina aikoina. Kyse on ollut myös maaseudun ja kotimaisen työn puolustamisesta. Liiallista byrokratiaa Lallissa on ihmetelty, sen olemassaoloa arvosteltu, jotta työläs väki olisi saanut tehdä työtä.

Maaseudun rakennemuutos on näkynyt myös Lallin elämässä. Maaltamuutto vei aikoinaan levikkiä ja kun maaseudulta katosi palveluita, vähenivät myös lehden ilmoitustulot. Lalli on ollut myös siitä harvinainen maakuntalehti, että sitä on tehty maaseutukaupungissa Kokemäellä. Kokemäelle ajoittuvat myös Lallin kultavuodet. Kun maaseutu-Suomi kukoisti, Lalli eli lähellä maaseutua, omiensa keskellä.

Lalli on ollut myös satakuntalainen lehti. Se on pitänyt oman maakunnan puolta. Lehti on tuonut maakunnan tavoitteita esiin, pyrkinyt vaikuttamaan edunvalvontaan. Lalli on vaalinut maakunnan yhtenäisyyttä, rakentanut siltaa Satakunnassa maaseudun ja kaupungin välille. Lehti on perustettu Raumalla ja viimeiset kymmenen vuotta sitä on tehty Porissa. Lallissa on ymmärretty, että Rauma ja Pori kuuluvat samaan maakuntaan.

Lallin tärkein viiteryhmä on ollut koko sen ilmestymisajan Maalaisliitto - Suomen Keskusta. Lalli ja Satakunnan Maalaisliittokin on perustettu samana vuonna. Lallissa on käsitelty keskustalaisille tärkeitä asioita, tehty myös paikallisia keskustalaisia tutuksi. Lehdessä on tuettu ja tukistettu omia johtajia. Lalli on ollut tunnettu siitä, että se on tuonut puolueen kentän, jäsenistön ajatuksia puolueen kehittämiseksi esiin. Lallia ei ole kahlinnut pää-äänenkannattajan kahleet, vaikka sellaiseksikin lehti 1990-luvulla tahtoi. Aikanaan Lalli arvioi jopa presidentti Kekkosen toimintaa niin kärkevästi, että Lallin tilaus lopetettiin Tamminiemessä lyhyeksi ajaksi.

Satakunnassa keskustan kannatukselle Lalli on ollut merkittävä tekijä. Oma lehti on tehokkaasti tiedottanut oman piirin asioita, tuonut vaalien alla ehdokkaita tutuksi, tiivistänyt rivejä vaalien alla. Tulkinnut vaalien asetelmia, rakentanut asetelmia. Kun keskustassa puolueen voima on perustunut isoon jäsenmäärään, tässä työssä on oma lehti ollut arvokas. Keskustan kannatus onkin Satakunnassa korkeampi kuin mitä se on esimerkiksi Pirkanmaalla tai Varsinais-Suomessa, joissa omaa lehteä ei ole.

Keskustan sisäisen keskustelun areenana Lallin rooli on ollut keskeinen. Lallin riveillä ja pääkirjoituksissa on voitu arvioida ja arvostella puolueen johtoa tarpeen tullen vapaasti. Tällaisen foorumin olemassaolo on terveen puolueen merkki. Sellaista foorumia keskusta tarvitsee.

Lalli ei olisi ollut niin arvostettu ja luettu lehti, jos siinä ei olisi ollut hyviä ja lehteä antaumuksella tehneitä tekijöitä - kaikissa portaissa ja kaikilla tasoilla. Lallin kulta-ajan keskeiset hahmot ovat tietenkin päätoimittajat Iivari Kajanto ”Kalle-Kustaa” ja Erkki Järnfors ”Eerikki”. Monelle toimittajalle Lalli on ollut ensi askel isompiin lehtiin. Lallissa on annettu tekijöille vapautta ja vastuuta - työnkuva on ollut monipuolinen.

Lallin ilmestyminen on viimeiset vuosikymmenet ollut, kuten muidenkin puoluelehtien, lehtituen varassa. Levikki on laskenut 1970-luvulta lähtien. Lallin levikki on kärsinyt maaltamuutosta, joskus keskustan toiminnasta, ja myös muutto pois Kokemäeltä oli monelle tilaajalle kova paikka. Lehden lopettaminen juuri nyt ei ole kiinni levikistä eikä lehden sisällöstä. Se on kiinni siitä, miten lehtitukea keskustassa jatkossa jaetaan. Keskustassa on linjattu, että tukea keskitetään. Tuen pienentäminen tekee Lallin kustantamisen mahdottomaksi.

Lallin jättämää aukkoa tulee Satakunnassa nyt täyttämään Suomenmaa, johon Lalli Oy:n toimittajat tulevat tekemään juttuja.

Kun Lalli lehtenä loppuu, mitä jää? Tärkeintä on lehden henkinen perintö. Kaikki materia, hyvinvointi, tasavertaiset elämisen mahdollisuudet pohjautuvat henkeen, ideaan, ideologiaan ja aatteeseen. Lallin perustajat halusivat puolustaa suomalaisia perinteitä ja kulttuuria, työtä, maaseutua ja oikeudenmukaisuutta. Heidän näkemyksenä mukaan Lallin piti puolustaa heikompiosaisten hyväksi toimivaa kansavaltaa. Tässä on velvoitetta myös nykyisille luottamushenkilöille, keskustan jäsenille, kannattajille ja kaikille Lallin lukijoille.

Vaikka Lalli lehtenä loppuu, henkinen perintö velvoittaa jatkossakin. Heikompiosaisten hyväksi toimivan kansanvallan puolustaminen on suurin kunnianositus kaikille niille, jotka eri vuosikymmenillä ovat tehneet pyyteetöntä työtä Lallin eteen eri tehtävissä.

Lalli ja sen henki elää, vaikka lehti kuolee. Piste.

Porissa 30.12.2009
Kim Huovinlahti
päätoimittaja
Lalli